Jopa 100 000 suomalaisen epäillään sairastavan keliakiaa, vaikka vain 35 000:lla on tautiinsa diagnoosi. Ainakin yli puolet suomalaisista keliaakikoista on siis löytämättä. Tärkein syy keliakian alidiagnosoinnille on sen oireiden monimuotoisuus.
Klassisina keliakian oireina pidetään vatsaperäisiä oireita, kuten ripulia, vatsakipuja ja turvotusta. Keliakian oirekuva on kuitenkin monimuotoisempi.
– Ehkä tällaisia vatsaoireita on vain parilla kymmenellä prosentilla, sanoi lastentautiopin professori ja keliakiatutkija Kalle Kurppa Tampereen yliopistosta Huomenta Suomessa maanantaina.
Keliakian kaltainen krooninen sairaus aiheuttaa usein esimerkiksi väsymystä ja mielialan laskua. Ihiminen voi myös kärsiä luuston haurastumisesta ilman muita oireita.
– Oireita voi olla melkein mitä vaan, ja stten yksittäinen oire voi olla melkein mikä tahansa sairaus, Kurppa summaa.
Tämän vuoksi keliakian diagnosointi on vaikeaa.
Keliakiaa sairastava Johanna Niemelä sai kokea sairauden monenlaiset oireet omakohtaisesti. Hän kärsi väsymyksestä, uupumuksesta ja voimattomuudesta. Myös vatsaoireita, kuten vatsakramppeja, oli.
Niemelä hakeutui lääkäriin oireiden vuoksi ja sai diagnoosin vuonna 2013.
Keliakiaa hoidetaan tiukalla dieetillä
Hoitamattomana keliakiaan liittyy ongelmia, kuten luuston haurastumista ja komplikaatioita. Keliakian hoito painottuu tiukkaan ruokavalioon: gluteenia ja vastaavia proteiineja ei tulisi syödä ollenkaan.
Gluteenia sisältävien viljojen karsiminen lautaselta on ollut viime vuonna muodikasta, vaikka trenditietoiset eivät keliakiaa sairastaisikaan. Kurppa tietää, että osa ihmisistä saa oireita viljoista ja gluteenista, vaikka heillä ei olisi keliakiaa. Olisi kuitenkin tärkeää sulkea keliakian mahdollisuus pois ennen kuin ruokavaliota lähdettäisiin muuttamaan.
Jos viljoja lähtee karsimaan kovalla kädellä, voi siitä seurata vitamiinien ja valkuaisaineiden puutosta. Siksi monipuolisuus on tärkeää myös gluteenittomassa ruokavaliossa.
Johanna Niemelän on syötävä aina gluteenitonta ruokaa. Tämä vaikuttaa luonnollisesti lähipiirinkin elämään, kun ihmiset kokoontuvat ruokapöytään. Johanna kertoo, että välillä hänen perheessään kaikki syövät samaa ruokaa, välillä tehdään omat pastat. Myös ruoan säilyttämisessä ja valmistamisessa pitää olla tarkka. Niemelän kotoa gluteenittomille tuotteille on omat hyllyt ja leivänpaahtimet.