Agilitykoira Ullalla oli radalla kova vauhti päällä, mutta puomit putoilivat vaarallisesti. Omistaja Johanna Mattilalla kesti vuosia selvittää, missä oli vika.
Jo vuodesta 2002 agilityä harrastanut torniolainen Johanna Mattila tiesi jo ensinäkemältä, että bordercollie Ullassa oli jotain erityistä.
– En ihan tällä tavalla sitä ajatellut, mutta jotakin erityistä siinä näin, Johanna hymähtää puhelimessa.
Hän oli halunnut hankkia itselleen oman rotukoiran, jonka kanssa olisi voinut edetä agilityn vauhdikkaassa maailmassa aina kilpakentille saakka. Ennen pääsääntöisesti pienten sekarotuisten koirien kanssa lajia harrastanut Johanna tiesi, että esimerkiksi SM-tason kisoissa täytyi sääntöjen mukaan koiran olla Suomen Kennelliiton hyväksymä rotukoira.
Alun perin Johanna oli ollut ottamassa borderterrieriä, mutta sitten bordercollie Ulla kiilasi ohitse. Se tuli kahdeksan pennun pentueesta. Kasvattaja oli lähettänyt pentueesta pari kuvaa ja yhden videon pennuista. Ne nähtyään Johanna tiesi heti, mikä pentu oli hänelle tarkoitettu
– Sain pari kuvaa ja videon ja näytin heti siitä, että tuo on se pentu, muista en ole kiinnostunut. Se on minun tai ei mikään, Johanna muistelee.
Lue myös: "Koiranpentuilmeen" salaisuus paljastui – kesyyntyminen muutti koiran anatomiaa
Bordercollie on aktiivisen ihmisen koira
Luonteeltaan Ulla on todella nöyrä ja lempeä.
– Se on kaikin puolin miellyttävä koira ja erittäin rakas, Johanna kuvailee.
Bordercollie on aktiivisen ihmisen älykäs ja palvelualtis koira. Johanna kertoo, että sen kanssa täytyy touhuta ja tehdä paljon.
– Mielestäni se olisi väärin, että se olisi vain sellainen kodin seurakoira. Kyllä se on minusta harrastuskoira, hän kertoo.
Johanna hankki Ullan pääasiassa agilityn takia. Hän on harrastanut lajia jo lähes 20 vuotta ja on viimeiset vuodet ollut mukana toiminnassa lainakoirien kanssa.
– Olin jo miettinyt, että olisin ilman omaa koiraa, kun kilpailin kahdella lainakoiralla, mutta ei se ollut sama juttu, Johanna toteaa.
Lue myös: Koira etenee paikasta toiseen tavalla, joka ainakin kiinnittää huomion – "jalat toimivat hienosti", mutta silti Dustin kulkee mieluummin näin
Agility on Ullan lempilaji
Johanna harrastaa Ullan kanssa myös tokoa ja ralli-tokoa, mutta lähinnä tottelevaisuuskoulutuksena agilitykentillä pärjäämisen tueksi. Agility on Ullan lempilaji ja harrastus.
Agility on koiralle vaativa laji ja harrastaminen aloitetaan pennuilla leikillä, mutta heti kun Ullan rokotukset olivat kunnossa ja ikä riitti, on kaksikko kiertänyt mukana lajin kursseilla ja käynyt säännöllisesti läheisellä agilityhallilla harrastamassa.
– Kaikki on tehty ihan oppikirjan mukaisesti, Johanna sanoo.
Lue myös: Tässä ovat 10 älykkäintä koirarotua – löytyykö oma lemmikkisi joukosta?
Radalla alkoi sattua outoja asioita
Kaksikon ensimmäinen kilpailu oli tammikuussa 2019. Ensimmäinen tavoiteltu nollan virheen suoritus saatiin jo maaliskuussa samana vuonna Oulussa.
– Se oli hyppyrata. Tuntui, että nyt oli myrskyvaroitus annettu. Ulla meni tosi kovaa ja mietin, että nyt se koira kyllä kulkee, mutta sen jälkeen ei ole niitä nollia tullut, Johanna muistelee.
Sen jälkeen radalla alkoi sattua kaikenlaista outoa. Rimoja alkoi tippua ja hypyt epäonnistuivat. Virhepisteitä kertyi ja hylkyjä kisoista tuli.
– Kaikki kauhistelivat sitä, miten se hyppääkin niin huonosti, Johanna muistelee.
Epäiltiin, olisiko Ullan rakenteissa ollut vikaa. Johanna käytti sitä tutkimuksissa ja yritti selvittää, oliko taustalla jokin fyysinen vika. Röntgenissä Ulla kävi kahdesti, mutta mitään erikoista ei löytynyt.
– Etsittiin siis syytä, että miksi se hyppii niin huonosti. Se oli todellakin silmiinpistävää se hyppytekniikan huonous, Johanna kertoo.
Lue myös: Häntä vispaa hillittömään tyyliin – tätä koiraa katsomalla ei voi kuin tulla hyvälle tuulelle!
"Muut menivät edellä"
Johanna ja Ulla kävivät agilityn TopTeam-leirillä kahtena vuonna. Mukaan he pääsivät vuonna 2019 ja myös vuonna 2020, vaikka edellinen vuosi oli ollut Ullan suoritusten perusteella huono. Mukana leirillä oli Pohjois-Suomen parhaimmistoa, sellaisia, jotka harrastivat lajia tavoitteellisesti. Jokaisella valmentajalla tuntui olevan aina eri syy tarjota Ullan huonolle hyppytekniikalle.
– Siellä huomasin, että muut menivät tosi paljon edellä, Johanna kertoo.
Omistajana hän alkoi myös epäillä itseään. Vaatiko on hän koiraltaan liikoja? Ulla kuitenkin selvästi rakasti agilitykentällä mennä viipottamista enemmän kuin mitään muuta.
– Omistajana en voi vaatia Ullalta joitain asioita. Se ei olisi ollut oikein, hän kertoo.
Johannalle oli myös herännyt pelko siitä, että entä jos vauhdin hurmassa Ulla loukkaisikin radalla itsensä. Se oli jo sen verran usein kompuroinut. Samalla muiden hyvääkin tarkoittavat kommentit ja mielipiteet satuttivat.
– Kommenttien määrä tuntui itsestä aika paljolta. Kun on itselle rakas koira ja joku muu sanoo jotain, vaikka tarkoittaisikin vain hyvää, niin kyllä se tuntuu aika raskaalta, Johanna muistelee.
Johanna pitää koirastaan hyvää huolta. Ulla käy säännöllisesti hierojalla, jopa kolmen viikon välein. Nyt koronan takia kisoja on ollut vähemmän, joten tällä hetkellä koira käy hierojalla viiden viikon välein.
– Itse en käy tyyliin koskaan, Johanna nauraa.
Lue myös: Suomalaistutkimus selvitti, miten lemmikkikoira muokkaa kodin mikrobistoa: "Aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty alentuneeseen astman ja allergioiden riskiin"
Early take off -syndrooma
Jo vuoden 2019 loppupuolella pari valmentajaa pohti, että voisiko Ullan näössä olla jotain vikaa. Vuoden 2020 tavoitteeksi Johanna asetti Ullan ongelmien syiden selvittämisen. Agilityä harrastettaisiin siinä sivussa.
Elokuussa 2020 Johannan oli myönnettävä, että Ullan näössä oli vikaa.
– Silloin aloin myös tarkemmin ottaa selville early take off -syndroomasta.
Kyseessä on agilityssä tapahtuva liian aikainen koiran nousu hyppyyn. Tällöin koira lähtee hyppyihin aivan liian kaukaa ponnistamaan, jolloin hypyn kaari laskeutuu pahimmillaan ylitettävän riman päälle. Silloin on riski, että koira loukkaa itsensä. Agilityssä on useita erilaisia hyppäämällä ylitettäviä esteitä, jotka voivat syndrooman takia olla todella haastavia koiralle.
Lue myös: Näin opetat koiran tavoille: Asiantuntija muistuttaa yhdestä oleellisesta koiranomistajien jatkuvasti tekemästä virheestä
– En vaadi Ullalta mitään. Jos näen vaikean kohdan radalla, niin en vie sitä sinne. Mulla oli se tunne, ettei se ollut ihan samalla viivalla kuin muut, Johanna kertoo.
Yleensä syndrooman takana on se, että koiran syvyysnäössä on vikaa. Johanna ammensi lisää tietoa syndroomasta ulkomaalaisista alan julkaisuista ja mitä enempi hän luki, sen varmemmaksi hän tuli siitä, että Ullalla oli pakko olla se.
– Se on koiran takia reilua selvittää. Oli vahva tunne itsellä, että jokin oli pielessä, Johanna sanoo.
Tieto tuli Johannalle helpotuksena, mutta toisaalta tuli myös raskas tieto siitä, ettei sille voi tehdä mitään. Esimerkiksi bordercollielle yleisen olkavian olisi voinut korjata leikkauksella, mutta syvyysnäköä ei voida korjata leikkauksella.
Johanna kävi Ullan kanssa Oulussa tavallisessa koiran silmätarkastuksessa.
– Siitä nämä koirat selviävät kirkkain valoin. Perustutkimuksen mukaan näössä ei sinänsä ole mitään vikaa. Syvyysnäkötesti tehdään retinoskopialla. Se on taittovika, niin sanotusti, Johanna kertoo.
Johanna oli ollut jo valmis viemään Ullan tutkittavaksi ulkomaille, koska Suomessa asiaa ei olisi pystynyt selvittämään, mutta sitten eräs silmäeläinlääkäri Kirkkonummelta hankki koneen, jolla koirien syvyysnäköä pystyi tutkimaan.
Lue myös: Onko koirasi säikky tai törmäilee usein seiniin? Syy voi löytyä näöstä – Video: Näin ihmisen parhaan kaverin näkö tarkastetaan
Ullalle silmälasit
Torniosta asti matkan järjestäminen etelään Kirkkonummelle ei käynyt ihan kädenkäänteessä. Aika saatiin vasta tammikuulle 2021. Tulos oli odotettu, Ulla oli likinäköinen.
– Ensimmäinen kysymykseni sille eläinlääkärille oli, että mistä saan sille hankittua silmälasit? Eläinlääkäri oli ihmeissään, kun ei sellaista ole häneltä ennen kysytty, Johanna naurahtaa.
Johanna oli nähnyt eräällä hollantilaisella agilitykoiralla silmälasit. Samanlaiset täytyi saada myös Ullalle. Hän näytti Knoxx-nimisen koiran videon, jossa koiralla oli lasit päässä. Eläinlääkäri huomasi, että lasit olivat samanlaiset, kuin hänellä myynnissä olleet koirien aurinkolasit. Ullan kokoa ei tosin ollut saatavilla, eli ne piti tilata Ruotsista.
1:44
MTV Uutiset kertoivat jo vuonna 2018 saksalaisesta eläinlääkäriasemasta, jossa suoritetaan koirien näöntarkastuksia.
Tilanne alkoi kehittyä. Johanna oli pelännyt, että sopivien linssien saaminen tulisi olemaan haastavaa, mutta sitten yllättäen hänen kaverinsa omistaman silmälasikaupan optikko onnistui hiomaan Ullalle linssit. Linssit muistuttivat sukelluslasien linssejä, eikä työ ollutkaan ollut niin haastavaa kuin Johanna oli ehtinyt pelätä.
Suomessa koirien silmälasit ovat vielä tavattomia.
– Tietääkseni Ulla on ainoa Suomessa ja Ruotsissakin, koska eilenkin sieltä tuli kaksi soittoa ja haastattelupyyntöä, Johanna kertoo.
Lue myös: Toffi-koira yritti hypätä sohvalle – suloista epäonnistumista katsottu jo miljoonia kertoja: "Se yritti parhaansa"
"Alkoi katselemaan ympärilleen uudella tavalla"
Tietenkin oli mahdollista, ettei Ulla olisi hyväksynyt laseja päähänsä, eikä olisi halunnut pitää niitä. Kokeilu alkoi pelkillä laseilla ilman linssejä ja Johanna puki ne Ullalle kotona. Aluksi ne häiritsivät ja kummastuttivat koiraa.
– Sitten kun laitoin ne niiden linssien kanssa, niin se hyväksyi ne paljon paremmin ja alkoi ihan katselemaan ympärilleen uudella tavalla, Johanna kertoo.
Ensimmäiset harjoitukset lasien kanssa olivat 1. maaliskuuta. Kehitystä on lyhyessä ajassa tullut.
– Se on nyt jopa hidastanut esteelle tultaessa vauhtiaan ja vähän niin kuin katsoo, että mistä kohtaa on paras ponnistaa, Johanna kertoo.
Ullalla on hirmuinen vauhti radalla. Lihasmuistissa on paljon jo opittua ja nyt pitäisi saada omaksuttua uusiksi monta vanhaa temppua.
– Se on vähän kuin alkanut luottamaan silmiinsä, tai toivoisin ainakin, Johanna pohtii.
Tähän mennessä harjoittelu on ollut todella maltillista, kerran viikossa vain lyhyitä hetkiä kentällä. Ulla treenaa vain lasit päässä. Harjoitukset kestävät joitakin varttitunteja kerrallaan.
– Ei se pidä niitä minään ja on alkanut yhdistää sen harjoituksiin. Melkein kävelee niihin nokka edellä tuolla kentällä, Johanna toteaa.
Yllä olevalla videolla voi nähdä, kuinka helposti lasit solahtavat koiran päälle, ja seuraavassa hetkessä Ulla on jo juossut innoissaan ensimmäiselle esteelle.
Lue myös: Koira yllätti suorassa lähetyksessä: Uutisankkuri katsoi hämmentyneenä, kun toimittaja lähti juoksemaan kesken juontonsa
Johannan mielestä Ulla on onnellinen päästessään agilitykentälle. Kun tokoa käydään harjoittelemassa viereisellä kentällä, Ulla tarkkailee koko ajan agilityrataa ja selkeästi sen sydän vetäisi sinne. Lenkillä jos kuljetaan agilityhallin ohi, alkaa Ulla salamana vetämään sen suuntaan.
– Kyllä mä tiedän, ettei se sinne halua mennä tokoa tekemään, vaan se haluaa vain esteille, Johanna nauraa.
Ullan likinäköisyys ei häiritse Johannan mielestä muussa tai arjessa.
– Kaverini sanoi, että Ullalla on metriin asti tarkka näkö ja yli metrin jälkeen se epätarkentuminen alkaa. Niin paha se ei ole, että se haittaisi arkea ja muut lajit luonnistuvat ainakin vielä aivan hyvin ilmankin laseja, hän kertoo.
Lue myös: Eläinlääkäri paljastaa: Näin lasket, kuinka vanha koirasi on ihmisten iässä
Kilpailuissa vielä kielletty
Johannalle lasien saanti on ollut pitkän taistelun tulos, mutta epäselvää on vielä, saako Ulla lasit päässä osallistua agilityssä kilparadoille.
– Niin kauan kuin Ulla haluaa olla kentällä, niin minä en aio luovuttaa, Johanna sanoo.
Silmälaseja ei ole hyväksytty agilityn kilpakentillä. Säännöissä on poikkeuksia, mutta koska näköä korjaavat lasit ovat koirilla äärimmäisen harvinaisia, ei sellaisista ole mitään kirjauksia sääntöihin olemassa. Johanna uskoo, että on luultavasti paljon koiria, joilla voi olla näössä vikaa.
– Kun koira on lähtenyt hyppyyn liian aikaisin, on niillä usein lajin harrastaminen vain lopetettu, kun se ei ole sujunut, Johanna sanoo.
Diagnooseja ei välttämättä ole tehty, koska Suomeen saatiin vasta viime vuoden lopulla ensimmäinen laite, joilla koirien syvyysnäköä voidaan tutkia. Ei siis vielä voida tietää, tulevatko koirien silmälasit mahdollisesti tulevaisuudessa yleistymään, kun diagnoosin tekeminen helpottuu.
– Toki itsekin ajattelin, että jos ongelma ei ratkea näillä, niin lajin harrastaminen on lopetettava, ettei Ulla loukkaa itseään, Johanna toteaa.
Lue myös: Avustajakoirakoe meni hillittömästi penkin alle – koira kaatoi pyörätuolin ja mokasi kaiken muunkin: "Kaikilla koirilla on tarkoituksensa"
"Ei sen takia agilitykoiraa tarvitse hylätä"
Ajatus lopettamisesta tuntuu raskaalta ja vaikealta.
– Mietin miten voin kertoa sille, ettei se enää pääse sinne esteille. Se olisi ollut todella raskasta, kun sillä on niin kova palo kentälle, Johanna huokaisee.
Johannaa pelottaa se, ettei heitä hyväksytä mukaan agilityn kilpakentille.
– Tämä on nykyaikaa. Nykyisin koiran näön voi tutkia ja sen voi tavallaan korjata. Ei sen takia agilitykoiraa tarvitse hylätä, Johanna muistuttaa.
Kilpailu tuo lajille paljon. Se, etteivät he voisi kisata yhdessä, olisi Johannalle kova isku.
– Se on sellainen juttu, että jos agilityä harrastat ja et pääse kilpailuihin, niin kyllä se on ainakin 50 prosenttia pois lajin parista. Se on yhteisiä kisamatkoja, yhteisöllisyyttä, yhteistä ratasuunnittelua.
Johanna kertoo, että sääntöjen mukaan koirassa ei radalla saisi olla mukana mitään eläimeen kuulumatonta. Samanaikaisesti kentällä voi kuitenkin juosta leikattuja koiria.
– Niitä on voitu korjailla, mutta olen siinä suhteessa heikoilla, koska tätä asiaa ei voi korjata leikkaamalla, Johanna toteaa.
Kaihileikkauksia toki suoritetaan koirille, mutta se ei korjaisi Ullan silmiä. Johanna haluaa muistuttaa, ettei Ulla ole mitenkään sairas, vaan likinäköisyys on vain yksi koiran ominaisuus.
– Näen sen niin, että Ullalle laji on nyt turvallinen lasien kanssa. Ilman laseja se on jopa vaarallinen, Johanna sanoo.
Johannan on vaikea nähdä syytä sille, miksi Ulla ei saisi kilpailla lasien kanssa.
– Ulla saa nyt harrastaa lajia turvallisesti ja se on tärkeintä, kyllähän me harrastellaan ja tehdään, mutta tietysti halutaan myös kilpakentille jakamaan se koko kokemus koiran kanssa.
Lue myös: Omistaja katsahti ikkunasta ja näki koiransa hullunkurisessa tilanteessa – tätä näkyä pitää katsoa kahdesti
"Ullalla on vain yksi elämä"
Kritiikkiäkin on tullut. Johannalle pitkä taival tähän pisteeseen on ollut niin henkilökohtainen, että yksikin huono kommentti satuttaa.
– Kolme vuotta on mietitty, että missä syy. Se tuntuu niin väärältä, että sitten joku vain sanoo, että ei tuo ole hyväksi koiralle, hän toteaa.
Hän toivoo, että kaksikkoa ei tuomittaisi.
– Ullalla on vain yksi elämä ja ollaan tosi paljon tehty töitä sen eteen, että toivon, ettei meitä arvosteltaisi pahalla, Johanna toivoo.
Lue myös: Haluaisitko ymmärtää koiraasi paremmin? Uusi keksintö saattaa tarjota avaimet lemmikkisi tunne-elämään
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit tai lisää koirista!
Osittainen lähde: Clean Run