Lemmikit – ne jättävät jälkensä elämäämme ja sydämiimme. Kysyimme lukijoiltamme Facebookissa, miten he joutuivat hyvästelemään lemmikkinsä, ja koska suru hellitti.
”Rokin kuolemasta tulee jo pian 13 vuotta. Roki oli kuollessaan reilut 10-vuotias. Ja suru ei vieläkään hellitä, vaikka uusi koira. Tassunjälki aina sydämessä.”
– Henna
”Minulla on ollut viisi kissaa, joista yksi enää elossa. Kaksi rakasta vaan katosi, ja se oli kaikkein raskainta. Odotin vuosia, että ne tulisivat takaisin. Ensimmäinen kissani Viivi kuoli 18-vuotiaana vanhuuteen. Siihen oli jo varauduttu, mutta kyllä se silti suretti pitkään. Paria kuukautta aikaisemmin oli kuollut meidän valkoinen löytökissa Killi, n. 15-vuotiaana. Oli vaan nukahtanut ikiuneen kotona.
Kyllä ne on vaikeita juttuja, samalla lailla niitä suree, kuin muidenkin läheisten poismenoja. Kuvia tulee katsottua ja perheen kanssa muisteltua kissojen erilaisia luonteita.”
– Sanna
”Minulla oli pienenä kani, Kaneli kaakel Kasperi. Isä osti sen käytettynä, joten kanin iästä ei tarkkaa tietoa. Kaneli oli aika arkajalka. Pelkäsi ihmisiä, paitsi minua. Oli kovin rakas, vaikka hampaillaan saikin komeata tuhoa aikaiseksi!”
– Tepa
”Ensimmäinen kissani kuoli 15-vuotiaana syöpään. Menetys oli valtaisa, koska olimme kasvaneet ja eläneet yhdessä. Paljon hyviä muistoja oli vuosien varrelta. Hän oli aina ollut elämässäni, ihan pienestä asti, niin kauan kuin muistan. Surua kesti muutaman vuoden, ja vielä tänäänkin kaipaan häntä kovasti. Ajattelin, etten ikinä ota uutta kissaa, mutta minkäs sitä voi, kun on syntynyt kissanaiseksi. Ihania kissoja on ollut elämässäni vielä senkin jälkeen.”
– Eva
”Vihikoira, päivän vajaa 10 vuotta, vähän yli vuosi sitten lähti sateenkaarisillalle. Itkin varmaan kuukauden joka päivä, ja suru ei hälvene vieläkään. Oli ihan mammanpoika ja todella rakas sellainen, on vaikea katsoa videoita ja kuvia mökiltä, joka oli rakas paikka koirallemme, mutta parempi näin. Vanhuus ja sairaus sekä kivut on nyt poissa, ja uskon, että näemme vielä.”
– Sirpa
"10-vuotias mäyräkoira Mimmi. En ollut Suomessa, kun (Mimmi) oli kuollut. Se vain oli lyyhistynyt kotiin, ja tarpeet oli tulleet alle. Siinä ei ollut enää mitään tehtävissä. Kun tulin kotiin ulkomailta, niin oli jo haudattu. Muistelen lämmöllä ja uskon, että sillä on parempi paikka muualla."
– Tuuli
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.