Uudenvuoden juhlinta säikytti jälleen useita lemmikkejä karkuteille. Ainakin kaksi koiratarinaa päättyi onnellisesti.
Helsinkiläisen Johanna Luttisen perheessä elettiin uutenavuotena synkkiä hetkiä.
Perheen kuusivuotias kääpiömäyräkoira Iida oli kadonnut.
Iida oli karannut keskiviikkona iltaseitsemän aikoihin aidatulta pihalta Pakilassa, jossa hän oli ollut koiratuttujensa kanssa. Hän oli säikähtänyt lähistöllä paukkuvia ilotulitusraketteja ja lähtenyt pakoon paniikissa.
Alkoi vimmattu etsintä. Luttinen pani ilmoituksia Facebookiin ja sai apua lukuisilta eri tahoilta tavallisista kansalaisista koirien etsinnän asiantuntijoihin.
Parhaat ohjeet tulivat Luttisen mukaan Etsijäkoiraliitosta. Myös Lemmikkietsijöiden neuvoista ja avusta oli hänen mukaansa suuri hyöty.
– Kun oli itse ihan shokissa, oli tosi tärkeää, että tuollainen ohjaava taho rauhoitteli ja auttoi. He ohjeistivat katoamista seuraavana päivänä myös siinä, mitä ylipäätään kannattaa someen viestiä Luttinen kertoo MTV Uutisille.
Liiton väki lupasi tulla myös etsimään Iidaa etsijäkoirien kanssa.
Avusta huolimatta Luttinen koki olevansa keskellä painajaista – kunnes pitkien ja tuskaisten tuntien jälkeen noin kello kahdelta uudenvuodenpäivänä soi puhelin.
– Ei tiedetä missä kaikkialla Iida on seikkaillut, mutta puhelu tuli 3–4 kilometrin päästä kodistamme. Iida oli mennyt omakotialueella yhden ulko-oven taakse apua hakemaan, Luttinen kertoo MTV Uutisille.
– Kun talon omistaja oli mennyt viemään roskia ulos ja avannut oven, Iida oli ollut siinä ja tullut iloisena sisään.
Iida oli Luttisen mukaan antanut ottaa itsensä myös syliin ja jopa nuollut auttajansa naamaa.
Talonväki oli miettinyt, minne koirasta ilmoittaa mutta huomannut sitten Iidan katoamisilmoituksen paikallisessa Facebook-ryhmässä.
Luttinen oli saanut sitä ennen vain muutamia puheluita havainnoista. Vastatessaan tähän puheluun hän ei odottanut liikoja.
– Kun soittaja sitten sanoi, että hänellä oli siellä meidän koiramme sylissään, menin aivan shokkiin. Sain kuitenkin soperrettua, onko tämä totta ja voiko hän lähettää kuvan ja osoitteen. Ja sitten saatiin kuva, ja se oli Iida.
Iida nautti lämpimästä pakkasen ja rakettisateen jälkeen. Hän on kuvassa löytäjän sylissä.
Iida on onnekseen "kaikkia rakastava ja maailman ihmisläheisin ja rennoin koira", kuten Luttinen sitä luonnehtii. Hyvä luonne ja pikkukoiran rohkeus saattoivat säästää sen hengen.
– Siellä se oli sylissä turvassa, lämpöisessä viltissä ja nautti rapsutuksista ja haleista. Ja sitten kun se näki meidät, alkoi häntä heilua, ja kun saatiin hänet omaan syliin, se oli todella iloinen.
Iida oli omilla teillään lopulta noin 18 tuntia. Lähistöllä on isoja teitä ja ulkona oli napakka pakkanen. Lisäksi raketit paukkuivat ympärillä.
Luttisen mukaan koira oli kaikesta huolimatta hyvävointinen ja katsekontaktissa omistajiinsa.
– Se oli tietenkin ihana asia, kun sekin oli pelkona, missä kunnossa hän on. Mutta hän oli aivan oma itsensä ja nautti kaikkien huomiosta. Olen ikuisesti kiitollinen, että he ottivat Iidan kotinsa suojiin turvaan.
Kaikkein erikoisin yksityiskohta tapauksessa on ehkä se, että Iida löytyi omistajansa vanhan lapsuuskodin naapurista.
– Se on mielestäni aivan uskomaton sattuma, kun ei siellä päin edes lenkkeillä. Iida ei ollut myöskään koskaan tuossa talossa voinut käynyt, kun puolisoni perhe asui siellä useita vuosia sitten.
Iida on omistajansa mukaa kaikkia rakastava ja maailman rennoin koira. Tässä se kuvattiin kotosalla.Johanna Luttinen
Luttinen haluaa kiittää kaikkia Iidan etsinnöissä auttaneita ihmisiä ja yhdistyksiä. Hän kertoo olevansa häkeltynyt ja suunnattoman kiitollinen avun ja saadun myötäelämisen määrästä.
– Esimerkiksi Pirkkolan liikuntakeskuksessa työntekijä avasi meille huoltorakennusten ovia, että päästiin katsomaan, että onko Iida siellä, kun ympäriltä löytyi jälkiä. Pirkkolan huoltomies olisi ollut valmis jopa lähtemään kuskaamaan meitä osoitteeseen, josta koira löytyi.
– Tämä on ollut ihan järkyttävä painajainen, mutta samalla se, miten paljon hyväsydämisiä ja auttavaisia ihmisiä on tullut vastaan ulkona teillä, metsäpoluilla, somessa ja kaikissa eri kanavissa, on ollut aivan uskomatonta. Myös ystävien ja perheen tuki oli korvaamatonta. Tästä kaikesta on tullut kannateltu ja syvästi kiitollinen olo.
Kääpiömäyräkoira Iidan karkuretki sai paljon huomiota sosiaalisessa mediassa.Johanna Luttinen
Oululaiset Pasi Palola ja Oscar David Colmenares Barbudo olivat uudenvuoden yönä ajamassa autolla Kalajoelta kotiin Ouluun, kun Limingan kohdalla metsän laidassa näkyivät heijastin ja kiiluvat silmät.
Kun Palola hidasti vauhtia, kävi ilmi, että silmät kuuluivat koiralle. Se lähti juoksemaan auton edessä.
Palola pysäytti auton ja miehet ryhtyivät houkuttelemaan koiraa luokseen.
Vähän aikaa koira aristeli, mutta pian se tuli auton luo. Kun miehet avasivat oven, se tassutteli autoon ja asettui saman tien "vänkärin", eli etumatkustajan puolelle jalkatilaan.
– Laitoimme lämmitykset täysille, ja koira meni kerälle, rauhoittui ja alkoi nukkua, Palola kertoo.
Tien varresta löytynyt koirakarkuri meni autoon päästyään lämpimään jalkatilaan kerälle.
Miehet yrittivät löytää koiran kaulapannasta puhelinnumeroa, mutta sillä olivat päällään vain heijastavat valjaat.
Miehet soittivat sitten hätänumeroon, jossa kysyttiin, voisivatko miehet viedä koiran kotiinsa.
– Sanoimme, että voimme kyllä sen ottaa, mutta koska meillä on kotona itsellä viisi kissaa, se olisi aika haastavaa.
Kuin ihmeen kaupalla lähistöllä Kempeeleessä sattui olemaan lemmikkihoitola, joka ottaa vastaan myös löytöeläimiä. Sinne miehet kiikuttivat karvaisen kyytiläisensä.
Palola laittoi yöllä myös ilmoituksen löytökoirasta Facebookiin. Jo aamulla hän sai Messengeriin viestin koiran omistajalta, jonka kaveri oli huomannut ilmoituksen.
Tällä koirakarkurilla oli onni myöten uutenavuotena, kun se pelastettiin maantien varrelta.
Palola kiittelee joukkovoimaa eläinten katoamistapauksissa.
Esimerkiksi hänen ilmoituksensa ehti lyhyessä ajassa saada yli 2 600 tykkäystä. 90 ihmistä välitti päivitystä eteenpäin.
– Tämmöisellä viestinvälityksellä on hyvä ja suuri voima. On mukava huomata, että ihmisillä käynnistyy noissa tilanteissa auttamishalu, Palola kiittelee.
Palola on huojentunut myös siitä, että he satuttuivat tässä tapauksessa paikalle.
– Ulkona oli aika kova pakkanen enkä tiedä, kuinka kauan koira olisi siellä selvinnyt ilman apua.
Palola kertoo saaneensa koiran omistajalta jo tiedon siitä, että se on turvallisesti kotona, ja lisäksi tietysti suuret kiitokset.
– Ja rapsutukseni luvattiin välittää eteenpäin.
Tässä Limingan koirakarkuri jo matkalla kotiin.
Etsijäkoiraliiton vinkkejä karkurien varalle
Kun lemmikki katoaa, ensitunnit ja seuraavat päivät on kriittisiä.
Anna työrauha etsinnöille. Kerro havainnoistasi suoraan omistajalle.
Rauhoita tilanne. Älä juokse ympäriinsä lemmikin nimeä huudellen.
Laita katoamisilmoituksia nettipalstoille (karkurit.fi, Facebookin paikallisryhmät ja karkuri-ryhmät) sekä soita paikallisiin löytöeläintaloihin. Älä mainitse lemmikin nimeä, ja anna siitä tarkat tuntomerkit.
Jos omistat kotieläimiä, perehdy etukäteen ohjeisiin, mitä tehdä, jos se lähtee omille teilleen. "Perusajatus voi olla, että lähdenpä juosten sitä etsimään, vaikka oikeasti paras ratkaisu on istua alas ja odottaa."
Jos lemmikki katoaa, soita neuvontapuhelimeen 040 724 8614
Ole armollinen itsellesi: jonkin verran voit varautua etukäteen mutta kaikkea ei pysty ennakoimaan. Joskus koiria ja kissoja vain karkaa, kun ovi jää auki.
Kati Hyttinen työskentelee MTV Uutisissa uutistoimittajana. Hän tekee töitä MTV Uutisten verkkodeskissä ja Lifestyle-toimituksessa, joissa hän seuraa uutisia ja ilmiöitä. Hän on erikoistunut muun muassa ympäristö-, luonto- ja eläinaiheisiin.
Voit lähettää juttuvinkkejä Katille osoitteessa kati.hyttinen@mtv.fi.
