Eräs isä oppi kantapään kautta, ettei äitinä olo ole aina ruusuilla tanssimista.
Brad Kearns on 27-vuotias kahden lapsen isä Australiasta. Mies oppi hiljattain yhden oleellisen asian vanhemmuudesta: äitinä – tai ylipäätänsä ensisijaisena huoltajana – olo on rankkaa.
Kearns joutui tarttumaan puikkoihin, kun hänen Sarah-vaimonsa sairastui yhtäkkiä. Miehen piti opetella pikavauhtia, kuinka pariskunnan kahdesta lapsesta, 2-vuotiaasta Knoxista ja 6-viikkoisesta Finn-vauvasta, huolehditaan. Melko pian Kearns huomasi, että lapsista huolehtiminen voi vaatia veronsa.
Miehen päivitys ensimmäisestä "äitipäivästä" on jaettu jo 18 000 kertaa.
"Tänään minun piti olla äiti...
Tiedättehän, kuinka vaimonne aina sanoo, että "Voisinpa olla isä" ja te ajattelette, että sehän on ihan sama asia...
No, istukaa, rentoutukaa, ottakaa drinkki, vähän popcornia, tyhjentäkää aikataulunne ja pitäkää kiinni kengännauhoistanne, sillä vien teidät sellaiselle reissulle, jota voisi verrata vain takaperin 100 mailia tunnissa menevään vuoristorataan, joka kulkee oksennus-, uloste- ja kyynelputousten läpi. Ja kun olette kulkeneet oman ratanne, jatkatte lasten radoille.
Kaikki alkoi eilen, kun minun piti rynnätä pois töistä. Koska olen isä... Ja isät saavat 40 tunnin hengähdystauon viikoittain sosiaalisesti hyväksytyn "perheen elättämisen" vuoksi sillä välin, kun äidit tekevät sitä, minkä naiset niin vaivattomasti tekevät. "Maksani petti" luki Sarahilta tulleessa tekstiviestissä. Ja silloin minusta tuli äiti. Siitä on nyt 24 tuntia..."
Näin äidin hommat vastaanottanut isä aloitti päivityksensä. Isä jatkaa kertomalla, että saavuttuaan kotiin vastassa oli Knox, joka kommunikoi isälleen karjumalla halunsa katsoa dvd:tä. Pikkuisen Finn-vauvan toiveita isä joutui sen sijaan arvuuttelemaan perinteisen kylmenee-kuumenee-leikin välityksellä. Finn itki, kun kuumeni ja itki painokkaammin, kun kylmeni.
"Laitoin dvd:n päälleni ostaakseni aikaa Knoxilta. Finn yrittää edelleen pyytää samaa, mutta en tunnu arvaavan, mitä hän haluaa. Pullo vähentää hänen ääntelynsä pelkäksi kitinäksi. Käy minulle."
Tarjottuaan 2-vuotiaalleen 2 minuutin nuudeleita ja illan hämärtyessä isän kärsivällisyys alkoi olla jo koetuksella.
"Pidän Knoxin hiljaisena antamalla hänen liimata tarroja (hyvin karvaisiin) jalkoihini. Hän olikin hiljaa... "Se on ihan ok, voin ajella jalkani aamulla" oli ajatus tämän takana. "Kunhan et herätä Finniä."
On ihmeellistä, kuinka vauvat nukkuvat, kuten nukkuvat. Tiedätte, mitä tarkoitan... Kun olet vaihtanut vaipat ja ruokkinut hänet, ja nostat hänet hellävaroen röyhtäyttääksesi hänet ja hän röyhtäisee ja hierot hänen selkäänsä, jotta hänellä olisi kaikki hyvin. Ja hänen silmäluomensa käyvät raskaiksi ja hän hengittää raskaasti nenänsä kautta, ja turvallinen lämpö on liikaa hänelle, joten hän ei voi enää pitää silmiään auki. Se on todella kaunista... Ja sitten käärit hänet syliisi niin hellävaroen, nostat hänet kasvoillesi ja suukotat otsalle ja keinutat häntä kävellessäsi toiseen huoneeseen aivan kuin tanssisit hitainta valssia ikinä ja ilman kumppania. Heilutat lanteitasi hiukan liikaa, koska olet hitto vie mies, sillä sait lapsen nukkumaan. Asetat hänet hellästi sängylle, peittelet hänet ja naputat tuttia jostain ihmeellisestä syystä. Se on kaunista. Se on niin mukava ja rauhallinen hetki, jonka saat jakaa lapsesi kanssa.
Aina siihen asti, kunnes hän HUUTAA KUIN PALOSIREENI. Ihan kuin olisin heittänyt hänet jaloistaan seinään.
Mutta ainakin se tapahtuu vain kerran yössä, eikö? Tai siis, miksen haluaisi tehdä sitä uudelleen 22.30, 00.00, 1.45, 3.30...Olin niin innoissani tietäessäni, että tämä jatkuisi vain viiteen asti, mutta sehän oli oikeastaan uuden päivän alku. Tiesittekö, että unenpuute on yksi kidutuksen muoto?"
Kearns kertoo, että istuessaan 5.30 unisena vauvan kanssa olohuoneessa ja Knoxin kävellessä pirteänä paikalle, hän todella tiesi, että haluaisi olla isä, ei äiti.
Todellinen lannistuminen tapahtui kuitenkin, kun ovelta kuului koputus. Oven takana oli Kearnsin anoppi – kukas muukaan.
"Joten siinä minä olin; parta ajamatta, tukka sekaisin, ylläni housut ja sukat edellispäivältä ja huppari peittämässä sitä faktaa, ettei minulla ollut paitaa. En ollut käynyt suihkussa, saati pessyt hampaitani. Knox juoksee makuupussinsa kanssa pyytäen uutta jogurttimyslipatukkaa. Avaan ovea anopille paljastaen samalla sen, että Knoxin nuudelit olivat vielä kulhossa pöydällä, tarrat kiinni ympäri olohuonetta, koko koti täysin sotkussa.
Sillä hetkellä tiesin, että minut oli kukistettu. Sillä hetkellä tiesin myös, että hän tiesi, että minä tiesin olevani kukistettu. Se on haavoittuvaisuus, jonka yritämme pitää piilossa sukulaisilta. Ja tämä oli vasta 16 tunnin äitinä olemisen jälkeen. Ja olin epäonnistunut.
En ole vielä oppinut edes huolehtimaan omasta hygieniastani äitinä, saati sitten pitämään kotia kunnossa, opettamaan lapsia, valmistamaan aterioita tai keksimään puuhaa ulkona."
Koska Sarah-äidin sairaalareissu ei kuitenkaan ole vielä ohi, Kearns joutuu jatkamaan äidin hommiaan. Miehen kommelluksia voi seurata DaDMuM-Facebook-sivustolla.
Video: Suomalaislapset tietävät, mihin äitiä tarvitaan.
