Hyvästit kiireelle ja stressille yksinkertaisilla vinkeillä

Mindfulnessin juuret ovat 70-luvulla Massachusettsin yliopistossa, missä professori Jon Kabat-Zinn alkoi kehittää menetelmää. Mindfulness lainaa tietoisuustaitojen ajatusta buddhalaisesta filosofiasta, mutta kyseessä ei ole uskonnollinen harjoitus tai rentoutumis- ja mielentyhjennysharjoitus. Sen sijaan mindfulnessin keskiössä on tietoinen ja hyväksyvä havainnointi.

Tietoisella ja hyväksyvällä havainnoinnilla tarkoitetaan sitä, että asettuu käsillä olevaan hetkeen jokaisen aistin voimin ja hyväksyy hetken sellaisena kuin se on. Harjoituksen peruspilarit ovat kehomeditaatio, istumameditaatio sekä mindfulness-jooga.

Harjoitteet opettavat aistimaan

Suomeen mindfulnessin toi Center for Mindfulnessin toimitusjohtaja Leena Pennanen. Hän ehdottaa, että mindfulnessia voi ajatella pikemminkin heartfulnessina tai hyväksyvänä tietoisena läsnäolona, jos itse mindfulness-termi tuntuu hankalalta.

Pennanen korostaa, että pelkkä ymmärtäminen ei riitä mindfulnessin harjoittamiseen.

– Aistiminen on aivan eri asia kuin ajatteleminen. Ymmärtäminen ei riitä, vaan pitää tehdä harjoituksia. Vain harjoituksilla mindfulnessista saa todellista hyötyä.

Harjoitteiden hyödyt ovatkin kattavat. Pennanen nimeää pitkän listan.

– Mindfulness opettaa priorisointia ja kykyä sanoa ei ja kyllä oikeissa paikoissa. Lisäksi mindfulnessista saa myönteisiä voimavaroja ja oman arvon tunnetta. Mindfulness auttaa ehkäisemään uupumista ja opettaa läsnäolokykyä ja joustavuutta. Mindfulness rentouttaa ja auttaa stressin hallitsemista ja se voi myös opettaa uusia tapoja suhtautua kuormittaviin tilanteisiin.

Mindfulnessin paradoksi

Pennanen korostaa mindfulnessin kykyä aktivoida aivojen vasenta puoliskoa.

– Meille on jo tuttua ajattelu, analysointi, arvostelu ja ajan käsite. Olemme oppineet ne koulussa, joten niitä ei tarvitse enää harjoitella. Mindfulness aktivoi vasenta aivopuoliskoa, sillä sen keskiössä ovat aistiminen, avartuminen, arvostaminen ja alku eli tämä hetki.

Pennanen sanoo, että mindfulnessin paradoksi on se, että harjoitteilla ei sinänsä pyritä saavuttamaan, vaan olemaan läsnä parhaalla mahdollisella tavalla. Kun tämän oppii harjoitteen kautta, koko elämä voi Pennasen mukaan muuttua.

Mindfulnessia voi harjoittaa missä tahansa ja alkuun pääsee vaikka CD:n avulla. Kenelle tahansa mindfulness ei kuitenkaan sovi, sillä Pennanen korostaa, että harjoittajalta tulisi löytyä tietyt ominaisuudet.

– Uteliaisuus on hyvä alku ja mitä enemmän sinulla on aitoa mielenkiintoa, kiinnostusta ja rohkeutta omaa itseäsi ja elämääsi kohtaan sitä enemmän harjoittaminen muuttaa elämääsi. Muuten harjoittaminen voi jäädä vain tekniseksi suoritukseksi.

Maaret Tiensuu/ MTV3