Juhana Torkki: Järkevä onni. Stoalainen tie mielenrauhaan (Otava 2025). 380 s.
Maailman poliittisista johtajista ei ole stoalaisiksi jonoksi asti.
Maltti, rohkeus, järkevyys ja oikeudenmukaisuus ovat stoalaisuuden kardinaalihyveitä.
Stoalaisuuteen perehtynyt teologian tohtori Juhana Torkki löytää tällaisen Sahelin Afrikasta, Burkina Fasosta. Maan presidentiksi nousi 1983 Thomas Sankara. Kolmekymppinen johtaja eli materiaalisesti vaatimattomasti, ja pyrki monin tavoin parantamaan kansalaisten oloja.
Sankara nimenä ei Suomessa sano monelle mitään, mutta hän on yhä suosittu hahmo eri puolilla Afrikkaa, vaikka hänen väkivaltaisesta kuolemastaan on lähes 40 vuotta. Torkki vihjaa, että taustalla oli Sankaraan tyytymätön entinen siirtomaaisäntä Ranska.
Hänet vallankaappauksessa tappanut uusi presidentti syyttikin Sankaraa Ranska-suhteiden tärvelemisestä.
Sankaran kuolinpesä oli minkä tahansa maan presidentin mitalla itse vaatimattomuus: muutama polkupyörä, vanha Renault, kitaroita ja pari peruskodinkonetta.
Autosta tuli kirjaa lukiessa mieleen Uruguayn entinen presidentti, tämän vuoden toukokuussa kuollut Pepe Mujica. Hän antoi lähes koko virkapalkkansa hyväntekeväisyyteen, ajoi vanhalla kuplavolkkarilla, ja muun muassa pyrki parantamaan tasa-arvoa.
Stoalaisuus ei kiinnosta monia
Stoalainen elämäntapa ja ajattelu vaatii sen verran henkistä selkärankaa ja houkutuksista pidättäytymistä, että ihmiskunta ei liiemmälti ole siitä ollut kiinnostunut. Ja jos on tiennyt mistä on kyse, ollut haluton sen oppeja noudattamaan.
Vaikka erityisesti nykyisessä hypermateriaalisessa, hillittömässä, ulkokultaisessa ja mediahuomiohakuisessa, elinolojamme tuhoavassa elämäntavoissamme se olisi välttämätöntä.
Tai edes pyrkimys stoalaisiin hyveisiin. Mutta eipä Senecalla, Epiktetoksella tai Marcus Aureliuksella omina aikoinaan ollut ylen suurta seuraajajoukkoa. Hedonismi, ahneus, kiire, itsekorostus ovat aina joukossamme.
Kolme mainittua filosofia elivät kahdella ensimmäisellä vuosisadalla jälkeen ajanlaskumme alun. Seneca ja Marcus Aurelius olivat aikansa korkeinta eliittiä, Epiktetos orja suuren osan elinvuosistaan, joten erilaiset lähtökohdat herroilla oli elämänohjeitaan esittää.
Kolmikko ei ollut aikansa self help -guruja. Kirjassaan Torkki tuo tämän esiin monin nykylänsimaalaisen elintapoja ja pinnallisia elämänmuutosyrityksiä kyseenalaistamalla, tai tylyttäen.
Opiskeltava koko elämä
Sisäistämis- ja toteuttamisfilosofiana hän vertaa sotalaisuutta japanilaiseen teeseremoniaan, "jota opetellaan koko elämä".
Uudenvuodenlupauksia tekeville ja muille henkistä pintaremonttia kaipaaville Järkevä onni toteaa aiheestaan, että "stoalaisuus on juuri pahojen päivien ja vaikeiden aikojen filosofiaa".
Ottaa tyynesti vastaan se, mitä tulee. Kohtaaminen voi olla koettelemus, jota ei haluaisi edes vihamiehelleen, ei siis vain harmi siitä, että lompakko katosi, ottaa päähän kun pitää hommata uusi ajokortti, pankkikortti, kauppaketjukortti…
Toki äärimmäisillään stoalaisuus kehottaa yli-inhimilliseen tyyneyteen esimerkiksi kaikkein rakkaimpien ihmisten, kuten oman lapsen, kuoleman kohdalla.
Se pitää korjata, mikä on vinossa
Stoalaisuus ei ole puolankalaista pessimismiä, erakoitumista tai muunlaista maailmastapakoa. Jo keskeishyve rohkeus viittaa aktiiviseen ihmiseen, tekemiseen. Stoalaisuus "kehottaa korjaamaan sen, mikä on vinossa".
Tämä pätee myös luonnonsuojeluun, terve ympäristö oli tärkeä stoalaisille. Oikeiosis viittaa ihmisen vastuuseen koko maailmasta, olemme osa isompaa järjestelmää.
Torkki vie lukijaa runsain klassikkojensa lainauksin, niiden analyysein, ja ehdottaen erilaisia henkilökohtaisia pohdintoja, järkeilyjä ja meditaatioita nostamiinsa filosofisiin ja elämän kysymyksiin.
"Mikä elämässä sitten on tavoittelemisen arvoista? Oikeudenmukainen mieli, epäitsekkäät teot, vilpitön puhe sekä elämänasenne, joka ottaa iloiten vastaan kaiken, mitä tapahtuu, ja pitää sitä välttämättömänä ja kotoisana…", pohti Marcus Aurelius.
Ajattelun ajattelua
Stoalainen perustaa ajattelunsa oman sisäisyyden tutkiskeluun, järjenkäyttöön, pohdiskeluun, logistokseen. Nykyajasta Torkki nostaa esiin Esa Saarisen käsitteen ajattelun ajattelun.
Miten stoalaisuus ja onni sitten ovat yhdistettävissä? Onni kun on isolla kirjan kannessa.
Yksi keskeinen asia on täydellinen mielenrauha, ataraksia. Sitä tarvitaan nykymaailmassakin, huonoina aikoina. Ihminen voi menettää elämässään paljon, mutta tästä ei saa järkyttyä.
Torkin mukaan onni perustuu järjenkäytölle. Mutta onnellisuuden täytyy myös tuntua onnelta, Seneca toteaa, muuten onni on vain sisällötön kuori. Kyse ei kuitenkaan ole fiiliksestä niin kuin me sen käsitämme. Nautinto on työkalu, ei päämäärä.
"Korkein hyve sisältyy itse valintaan, täydelliseen mielentilaan. Kun mieli on löytänyt kurssinsa ja selvittänyt itselleen rajansa, se on hyvän korkeimmalla huipulla eikä kaipaa enää mitään lisää. Siihen mikä on täynnä, ei voi mitään lisätä, aivan kuten lopun jälkeen ei voi tulla mitään."
En tiedä, onko kustantaja halunnut opuksen alkupuolelle itseauttamiselta tuoksahtavan varoituksen (sana isoin kirjaimin), että kirja voi muuttaa elämäsi, kuin hidasvaikutteinen lääke. Senkin kohdalla kannattaa pysyä tyynenä, rohkeasti pyrkiä kohti kirjan viimeistä virkettä.
