Heikki halvaantui moottoripyöräonnettomuuden seurauksena. Nuori mies alkoi kuitenkin toipua yllättävän nopeasti, ja yhdeksän vuoden päästä hän huristeli prätkällä kohti ulkomaita.
Keväällä 1975 Heikki Juntusella oli ikää 17 vuotta ja allaan kaksi viikkoa vanha moottoripyörä. Hän oli menossa kaverinsa luokse, mutta matka katkesi tiessä olleeseen kuoppaan.
Heikki ei itse muista onnettomuudesta mitään, mutta seuraavan päivän lehti tiesi kertoa, että nuori mies oli kymmenen metrin ilmalennon päätteeksi laskeutunut pää edellä maahan. Taksikuski oli löytänyt Heikin, joka toimitettiin Kuopion yliopistolliseen sairaalaan kuvauksiin.
– Lääkärin diagnoosi oli aivovamma, niskanikaman murtuma, neliraajahalvaus. Olin kolme viikkoa teho-osastolla tajuttomana. Se oli vaikeaa aikaa vanhemmilleni ja sisaruksilleni, kun ei tiedetty, miten minun tulee käymään, Heikki toteaa.
Pikku hiljaa Heikki rupesi heräämään. Hän tajusi, että puhekyky on mennyt ja että hänellä on halvaustila. Heikki kertoo, että hänen päähänsä porattiin kolme reikää, ja hän oli kallovedossa.
– Yläruumis kipsattiin kolmeksi kuukaudeksi. Oli kesä. Sukkapuikolla piti rapsuttaa kipsin alla hikoilevaa ja kutisevaa ihoa, Heikki muistelee.
Muutaman kuukauden kuluttua Heikki oppi taas puhumaan ja kävelemään. Hän oli kuntoutuksessa jouluun asti, kunnes pääsi kotiin.
Ihmeen nopea toipuminen
– Ihmettelen, miten toipuminen alkoi niin nopeasti. Uskon, että se on rukouksen ansiota, sillä äiti ja ystävät rukoilivat puolestani, Heikki pohtii.
Hän toteaa parantumisen olleen kriisiaikaa, elämän nollausvaihe. Heikki vietiin pohjalle, josta hän rupesi rakentamaan uutta elämää.
