Mikko vietti teininä railakasta elämää, kunnes auto-onnettomuus vuonna 1993 pysäytti hänet. Itserakkaasta nuoresta kasvoi pikku hiljaa vastuullinen aikuinen, joka haluaa palavasti auttaa nykynuoria.
Mikko heräsi sairaalassa. Toisella silmällä hän ei nähnyt mitään, eikä pystynyt puhumaan. Mikolle iski kova paniikki siitä, miten saa kysyttyä, onko hänen perheensä kunnossa. Hänellä ei nimittäin ollut mitään muistikuvaa, miten hän oli sairaalaan päätynyt. Jotenkin Mikko sai viestin perille, ja hoitaja kertoi, mitä oli tapahtunut.
Nuorena, kuolemattomana 16-vuotiaana Mikko vietti iltaa kaverinsa ja tämän tyttöystävän kanssa. Nuorukaiset nauttivat olutta ja lähtivät ajelemaan kaverin äidin autolla.
Kuulopuheiden mukaan se oli ulosajo. Mikko lensi takapenkiltä tuulilasin läpi maahan. Hän sai aivoruhjevamman, ja oikea puoli kehosta oli mykkä.
– Sen jälkeen olen ollut kuin uusi ihminen. Ennen en oikein välittänyt mistään, tai välitin vain itsestäni. Nyt useat ihmettelevät, kuinka voin välittää kaikista, Mikko sanoo.
Sisukas kuntoutuja
Onnettomuuden jälkeen näkö ei toiminut kunnolla oikealla puolella, ja Mikon piti opetella puhumaan uudestaan. Mikko pärjäsi hyvin kuntoutuksessa, sillä hänellä oli hyvä peruskunto.
– Urheilutausta auttoi, mutta se ei ollut yksistään ratkaiseva tekijä. Minua auttoi myös periksiantamattomuus. Olen aina ollut jääräpää, Mikko toteaa.
Näkö palautui nopeasti, mutta oikea silmä on halvaantunut ja katsoo koko ajan oikealle. Korvaan jäi tinnitus, joka on ajoittain häiritsevää ja vaikeuttaa kuulemista. Oikea käsi toimii nykyään vain hyvänä apukätenä, ja Mikko on harjoitellut tekemään asioita vasemmalla kädellä.
