Kun Matti Kahilakoski aikoinaan aloitti työt Yhdistyneiden Kansakuntien palveluksessa, hän tuskin arvasi ennakolta, kuinka paljon jännitystä siihen sisältyisi. Teknisistä vioista johtuneet onnettomuudet ovat jättäneet mieheen jälkensä, eikä lentäminen nykyisessä työssä tule kysymykseenkään.
Matti Kahilakosken tie siviilitöihin YK:lle on ollut hänen omien sanojensa mukaan kimurantti. Laivakokkina alun perin elantonsa ansainnut Matti koki rauhanturvaajan työn mielenkiintoisena vaihtoehtona ja päätti pitää välivuoden meriltä lähteäkseen Kosovoon.
– Jossain vaiheessa reissua ajattelin, miksi kukaan tekee tällaista elääkseen, Kahilakoski naurahtaa.
Työ kuitenkin vei mennessään, ja Kahilakoski jäi "koukkuun rauhanturvakuvioihin". Hänelle tarjottiin sotilastarkastajan paikkaa Irakissa, josta tarkkailijat evakuoitiin sodan alta pois.
– Irakin jälkeen siirryin esikuntaupseeriksi Eritreaan puoleksitoista vuodeksi. Tämän jälkeen minulle tarjottiin siviilityöpaikkaa YK:lta Norsunluurannikolla.
Mieleenpainuvat laskut ja nousut
Kahilakoski koki YK-työvuosinaan dramaattisia, jopa hengenvaarallisia hetkiä. Näistä hetkistä pysäyttävin johti myöhemmin työpaikan vaihtoon.
– Olen ollut mukana kolmessa helikopterin hätälaskussa, kahdessa lentokoneen hätälaskussa sekä yhdessä helikopterin maahansyöksyssä, Kahilakoski luettelee henkeäsalpaavan listansa.
– Kopterin maahansyöksyn jälkeen päätin erota Yhdistyneiden Kansakuntien palveluksesta.
Lentäminen kuului Kahilakosken ammattiin tiiviisti, sillä hän oli niin Eritreassa kuin Norsunluurannikollakin YK:n materiaali- ja henkilöstötarkastajana, ja työ edellytti tarkastuspaikkoihin matkustamista ilmateitse. Kahilakoski kertoo viiden ensimmäisen hätälaskun olleen niin sanotusti "mietoja" onnettomuuksia.
– Esimerkkinä voisin käyttää kertaa, jolloin kopterista yhtäkkiä katosivat sähköt. Raporteissa lukee yksinkertaisesti "black out", enkä osaa selittää tarkemmin mitä onnettomuudessa tapahtui.
Kopteri pääsi turvallisesti laskeutumaan jalkapallokentälle tehden "mahalaskun". Myös lentokoneiden tapauksessa maahan on päästy turvallisesti.
– Lentokoneiden nousuissa tuli ongelmia; ne eivät saaneet tarpeeksi ilmaa alleen. Näistä tilanteista kuitenkin selvittiin säikähdyksellä.
Oikean elämän toimintaelokuva
Viimeinen, kuudes, lento-onnettomuus olikin jo vakavampi tapaus. Helikopterin takaosa hajosi kesken laskeutumisen ja kopteri lähti kieppumaan villisti.
– Se oli aivan kuin action-elokuvissa, Kahilakoski sanoo.
Kopteri oli laskeutumassa jalkapallokentälle, ja kyydissä olivat Kahilakosken lisäksi tämän paikallinen työtoveri, lentomekaanikko sekä pää- ja apupilotti. Kun laskeutuminen aloitettiin, lentomekaanikko irrotti itsensä turvavöistä voidakseen tarkkailla kuinka laskeutuminen sujuu. Se oli kuitenkin virhe.
– Kun kopteri alkoi kieppua, mekaanikko lenteli pitkin poikin kopterin sisätiloja kuin pingispallo.
Kun kopteri viimein rysähti maahan, oli matkustajilla kova kiire mahdollisimman kauas turvaan. Kopterin polttoainetankit ja niiden räjähdysherkkyys pelottivat. Lentomekaanikko makasi liikkumattomana romun keskellä.
– Yritin saada häneen jotain kontaktia, mutten onnistunut, Kahilakoski kertaa kauhun hetkiä.
Pääpilotti ja apulentäjä kuitenkin saivat mekaanikon ulos turvallisesti. Tarkempi tutkimus osoitti, että mekaanikko oli hengissä, mutta tajuton. Kopterikaan ei räjähtänyt, sillä polttoainesäiliöt eivät saaneet siihen tarvittavaa kipinää.
Onnettomuuteen joutuneet evakuoitiin takaisin pääkaupunkiin sairaalan ainoalla mahdollisella keinolla: helikopterikyydillä ja suihkukoneella.
– Silloin pelotti oikein todella. Nousussa ja laskussa ajattelin, että voiko salama iskeä kahteen kertaan samaan paikkaan?
Kissan yhdeksän elämää
Kahilakosken elämä on ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Paitsi työtehtäviin liittyviin onnettomuuksiin, joihin kuuluu myös Kosovossa sattunut liikenneonnettomuus, Kahilakoskelle on sattunut ja tapahtunut myös vapaa-ajalla. Hän on törmännyt porotokkaan henkilöautolla, ja nuoruusvuosina on tullut aiheutettua myös laattalumivyöry.
– Olimme kavereiden kanssa käsivarressa laskemassa telemarkia. Äidit olivat lähtiessä varoittaneet lumivyöryistä, mutta emme nuorina hurjapäinä kuunnelleet; eihän Suomessa sellaista voisi tapahtua.
Olisi kannattanut. Laskiessaan kaverukset keksivät tehdä rinteeseen hyppyrin ja kuvata hypyt videolle. Kun tuli Kahilakosken vuoro näyttää taitonsa, alkoi tapahtua. Jo hypätessään hän tiesi epäonnistuvansa totaalisesti. Sukset lähtivät alta ja mies mätkähti rinteeseen selälleen.
– Tunsin, kuinka lumi ikään kuin pakeni alta, ja korviin kantautui matala jyly.
Kahilakoski jäi kahden lumilaatan väliin jumiin. Alempana rinteessä odottavat kaverit katselivat, kun hän vajosi hankeen. Vyöryn rauhoituttua Kahilakoski yritti huutaa apua. Hetken huudeltuaan hän kuuli helpotuksekseen veljensä äänen "On se elossa, tuokaa kamera! Tämä on pakko kuvata!"
– Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa oma huumorintaju oli jo loppunut.
Kahilakosken ystävät ovat verranneet miestä kissaan. Kissalla kun tunnetun tarun mukaan on yhdeksän elämää.
– Kaikki taitaa nyt olla käytetty, Kahilakoski naurahtaa.
Studio55.fi/Fiia Jokinen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.