Venäjä kompensoi heikkoutensa kumppanina palaamalla sille tuttuun vahvuuteensa häirikkönä, asiantuntijat katsovat.
Venäjä on maailman huonoin suojelija.
Näin arvioivat saksalaisen Carnegie Russia Eurasia Centerin johtaja Alexander Gabujev ja vanhempi tutkija Sergei Vakulenko yhdysvaltalaislehti Foreign Affairsille kirjoittamassaan artikkelissa.
Tutkijat katsovat, ettei Venäjä ole kyennyt tekemään oikein mitään konkreettista suojellakseen vakavia takaiskuja kärsineitä Syyriaa, Irania tai Venezuelaa.
Näiden kaikkien kanssa Kremlillä on ollut läheiset suhteet.
Vuosi 2026 taas alkoi Yhdysvaltojen kaapatessa Venezuelan presidentin Nicolas Maduron keskellä yötä. Tämä tapahtui vain reilu puoli vuotta sen jälkeen kun Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Maduro allekirjoittivat strategisen yhteistyösopimuksen Moskovassa.
– Venäjä ei onnistunut varoittamaan Maduroa Yhdysvaltojen operaatiosta tai suojelemaan häntä hyökkäyksen aikana, Gabujev ja Vakulenko kirjoittavat.
– Kremlin impotenssi Venezuelassa on jatkumoa sille, mitä on nähty Venäjän Ukrainaan aloittaman suurhyökkäyksen jälkeen, he jatkavat.
Joulukuussa 2024 Syyrian kapinalliset kaappasivat vallan Venäjän pitkään tukemalta Bashar al-Assadilta. Kesäkuussa Israel ja Yhdysvallat pitivät Iranin ilmapuolustusta pilkkanaan 12 päivän sodassa.
Sekä Iranilla että Venezuelalla oli kolme käytössään venäläistä ilmapuolustusta.
Putinille "erityisen nöyryyttävä"
Presidentti Putinille Maduron sieppaus on "erityisen nöyryyttävä".
Vaikka Venezuela-yhteistyö on käynyt kalliiksi Venäjälle, on se ollut Kremlille ylpeyden aihe. Venäjä kun on voinut sanoa, että sillä on jalansija Yhdysvaltojen takapihalla, Gabujev ja Vakulenko katsovat.
Nyt Venäjän on aiempaa vaikeampi uskottavasti väittää, että se voi toimia vastavoimana Yhdysvalloille.
Kehityskulku alleviivaa Venäjän roolia nimenomaan alueellisena vaikuttajana, ei Yhdysvaltojen tai Kiinan kaltaisena globaalina tekijänä.
Ero Neuvostoliittoon on merkittävä. Neuvostoliiton johtajilla kun oli sekä Putinin haaveilema etupiiri että aidosti kykyä toimia ympäri maailmaa,
Gabujev ja Vakulenko kirjoittavat Venäjän tosin osoittaneen, että se pystyy solmimaan kumppanuuksia alueilla, joissa Yhdysvalloista ei pidetä.
– Mutta Kremlin kalliit seikkailut eivät ole toistaiseksi tuoneet käytännön hyötyjä Venäjän todellisten turvallisuusetujen vahvistamisessa tai sen taloudellisen vaurauden lisäämisessä, tutkijat arvioivat.
Tähän mennessä nämä "seikkailut" ovat Gabujevin ja Vakulenkon mukaan palvelleet vain "Putinin turhamaisuutta", antaneet muutaman lisä-äänen YK:n äänestyksissä ja luoneet tulonlähteitä korruptoituneille venäläisviranomaisille.
Kumppanista häiriköksi
Kriittisenä seikkana tutkijat pitävät sitä, ettei Venäjän opportunistinen lähestymistapa ole lisännyt Kremlin kykyä muovata konfliktien lopputuloksia mieleisekseen.
Kontrasti on suuri, kun sitä vertaa Yhdysvaltoihin, joka on omalla ase- ja tiedusteluavullaan pystynyt osaltaan estämään Venäjää vaihtamasta Ukrainan johtoa.
Sota Ukrainassa on syönyt valtavan määrän Venäjän taloudellisia ja sotilaallisia resursseja, mikä on entisestään heikentänyt Kremlin kykyä toimia globaalisti.
Arviot Venäjän kärsimistä tappioista vaihtelevat, mutta puolustusliitto Nato uskoo Venäjän menettäneen kuolleina ja haavoittuneina 1,1 miljoonaa ihmistä, Britannian yleisradioyhtiö BBC kertoo. Lisäksi Venäjä on menettänyt valtavan määrän kalustoa, esimerkiksi vähintään tuhansia panssareita.
Kreml on tosin onnistunut tylsyttämään tappioitaan siedettäviksi. Al-Assadin hallinnon kaatumisen arvioitiin laajalti olevan Venäjän vaikutusvallan loppu Syyriassa, mutta Kreml on solminut toimivat suhteet nykyjohtoonkin.
Venäjä mieluusti palaa myös Venezuelaan, jos Yhdysvallat ei pysty poliittisesti ottamaan maata haltuunsa.
– Venäjä kompensoi heikkoutensa kumppanina palaamalla sille tuttuun vahvuuteensa häirikkönä, Gabujev ja Vakulenko kirjoittavat.