Trumpin uusi tyyli on niin ovela, että se takaa voiton

Tilaisuus aloitti sodan

Yksi arvio on, että tilaisuus aloitti sodan. 

Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA seurasi ajatollahia kuukausia ja sai selville, että Khamenei sekä hänen neuvonantajansa kokoontuvat yhden katon alle lauantaiaamuna.

Loppu on historiaa, jolla on tulevaisuudessa kaksinkertainen pelotevaikutus.

Yksi, Yhdysvallat on osoittanut, että se on valmis sieppaamaan tai tappamaan vastapuolen ylimmän johtajan. 

Kaksi, Yhdysvallat luo kuvaa, että sen kanssa kannattaa päästä neuvotteluissa nopeasti Valkoista taloa miellyttävään lopputulokseen.

Jos on sotilaallisesti lähtökohtaisesti alakynnessä, ei mitään viimeistä tarjousta, todellista takarajaa tai klassista prosessia ole olemassa. On vain välittömän ja yllättävän iskun uhka.

Casus belli, sodan oikeutus, ei näyttele olennaista roolia Trumpin ulkopolitiikassa.

Päällisin puolin Yhdysvaltojen ja Israelin ilmahyökkäys Iraniin oli klassinen Yhdysvaltojen ensi-isku, jollaisen se teki esimerkiksi Irakiin ja Afganistaniin 2000-luvun alussa. 

Hyökkäys kohdistui laajalti Iranin kykyyn johtaa ja sotia. 

Räjähdysten takaa voi kuitenkin havaita merkittäviä muutoksia. Trump on luonut Yhdysvalloille "uuden tavan sotia", katsoo ajatushautomo Center for a New American Securityn toimitusjohtaja Richard Fontaine Foreign Affairs -lehdessä.

Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin 2001 ja Irakiin 2003 pitkälti ulkoministeri, kenraali George Powellin mukaan nimetyn doktriinin hengessä. Powellin doktriinissa kahdeksaan kysymykseen täytyy vastata myöntävästi, että sota voidaan aloittaa. 

Trumpin hyökkäykset Iraniin ja Venezuelaan vähät veisaavat Powellin doktriinin useasta kohdasta.

Muutos näkyy jo niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin tavoitteen määrittelyssä. Powellin doktriinissa todetaan, että sodalla täytyy olla kirkas ja saavutettava tavoite. Trumpilla ei näin ole, tai ainakaan se ei ole tärkeää.

On kyse sitten sodankäynnistä tai muusta politiikasta, kuten Grönlanti-uhosta tai kauppasodista, on Trump ollut hyvin joustava sen suhteen, mikä käy voitoksi.

Powellin doktriinin mukaan sodille täytyy myös olla vankka tuki sekä Yhdysvalloissa että kansainvälisesti. Gallupien mukaan vain noin viidennes amerikkalaisista kannatti ennen sodan alkua iskuja Iraniin.

Ylipäätään keskustelu hyökkäyksestä ja sen perusteluista on ollut hyvin pintapuolista. 

Ero Irakin ja Afganistanin sotiin verrattuna on valtaisa. Tuolloin pyrittiin rakentamaan laajoja liittokuntia, haettiin YK:n mandaattia ja sodista käytiin Yhdysvalloissa laajaa sisäpoliittista keskustelua.

Sodille ei edes yritetä kasata laajaa oikeutusta. Yhdysvallat hyökkää, koska se katsoo sen ajavan Yhdysvaltojen etua.

Yllätysten aika

Nyt on yllätysten aikakausi, sillä vaikka uudesta maailmanjärjestyksestä puhutaan paljon, moni yhä odottaa tai ainakin toivoo Trumpin sitten kuitenkin noudattavan perinteisiä kaavoja.

New York Timesin mukaan Trump teki tammikuisessa haastattelussaankin selväksi, että hän käyttää hyväkseen mainettaan arvaamattomana toimijana.

Samalla Yhdysvallat on tullut melkeinpä vakiinnuttaneeksi käytännön, että ensi-isku osuu terävimpään poliittiseen huippuun, vastapuolen päämieheen.

Nuoremman Bushin hallinnon ulkoministeri Powellin doktriinissa näkyivät Vietnamin sodan traumat.

Vietnam uuvutti Valkoisen talon ja amerikkalaiset. Tuliaisina oli sinkkiarkkuja ja tappio.

Powell halusi estää Yhdysvaltoja toistamasta menneiden vuosikymmenten virheitä. Trump haluaa tehdä samoin. Vietnamin sijaan hän pyrkii välttämään Irakissa ja Afganistanissa tehdyt virheet.

Yhdysvaltojen tämän hetkinen täydellinen haluttomuus edes vakavasti puhua suurien maajoukkojen käyttämisestä Iranissa kertoo paljon.

Jousta ja voita

Powellilla oli myös doktriinin ulkopuolinen sääntö: Jos rikot sen, omistat sen. 

Tällä Powell viittasi tuolloin vielä mahdolliseen Irakiin hyökkäämiseen. Presidentti Saddam Husseinin hallinnon tuhoaminen tarkoittaisi vastuuta korjata jäljet.

Trump ei usko tähän ajatukseen. 

Iran on iranilaisten, Venezuela venezuelalaisten ongelma. Toisin kuin George W. Bush, ei Donald J. Trump ei pidä demokratiaa vientituotteena.

Tosin Trumpin julkilausuttu tavoite on vaihtaa Iranin hallinto. Samaan aikaan Yhdysvaltojen presidentti on myös väittänyt olevansa valmis neuvottelemaan nyt kun ajatollah on surmattu.

Trumpin sotadoktriinissa keskeistä on joustavuus, kyky vähintään näennäisen uskottavasti valita etukäteen määrittelemätön voitto. Seiniä ei pystytetä ennen kuin tiedetään, mihin perustukset tulevat.

Iranin hallinnonkin kaataminen on Trumpin mukaan iranilaisten tehtävä. Yhdysvallat ja Israelin vain kattavat pöydän pommituksillaan. 

Tähän mennessä Trump on sodissaan luottanut Yhdysvaltojen ylivertaiseen ilma-aseeseen. Ilmavoimien perusominaisuuksiin kuuluu välitön perääntyminen taistelualueelta tehtävän päätyttyä. 

Maajoukot ovat tyystin eri asia. Jokainen yksittäinen taistelu voidaan voittaa, mutta lopulta saatetaan silti jäädä jumiin sekä poliittisesti että sotilaallisesti.

Ironista kyllä, Powellin oppeihin nojaten Yhdysvallat aloitti kaksi suomaisesti amerikkalaisia resursseja imenyttä uutta Vietnamin sotaa, vaikka kenraalin doktriini nimenomaan halusi välttää tämän.

Nähtäväksi jää, ajautuuko Trumpin doktriini lopulta tähän sodankäynnin ikiaikaiseen ongelmaan. 

Vielä on aivan liian aikaista sanoa, miten, milloin ja millä seuraamuksilla sota Lähi-idässä päättyy. 

Jos Iranin nykyhallinto jatkaa vallassa, Yhdysvallat paljon mahdollisesti vain lopettaa jossain vaiheessa pommitukset ja kertoo saavuttaneensa tavoitteensa.

Selvää on lähinnä se, ettei Yhdysvalloilla ole tällä kertaa kiinnostusta siivota jälkiään.