Eläkkeet uppoavat hoitomaksuihin: "Vain arkkuraha jätetään"

Studio55.fi kysyi lukijoiltaan kokemuksia vanhustenhoidosta. Moni huonoa hoitoa kohdannut kertoi pelkäävänsä, että valittaminen kostautuu vanhukselle. Muutamat myös muistuttivat, että kalliiseen palveluun tulisi voida luottaa.

Studio55.fi kysyi lukijoiltaan, ovatko he joutuneet todistamaan läheistensä huonoa kohtelua vanhustenhuollossa. Tässä poimintoja lukijoiden vastauksista.

Sotaleskelle jää satanen kuussa

– Minulla on 93-vuotias anoppi. Hän on sokea ja joutui kaaduttuaan sairaalahoitoon, jossa ollut yli kaksi vuotta. Hän on useasti janoinen ja ruokkimatta, lääketokkurassa muissa maailmoissa.

Hänellä on sotalesken eläke, josta jää nyt vajaa satanen omaan käyttöön. Hän maksaa hoidostaan noin 1350/kk. Onneksi tytär käy hänen luonaan kahdesti viikossa vaikka asuu 50 kilometrin päässä.

Peikonpoika

– Vanhustenhoitolakiin kirjattavaa vähimmäishoitajamäärää viivytetään, jotta mahdollisimman moni viimeisiä vuosiaan huonolla hoidolla elänyt vanhus ehtii kuolla ja omaisille tulee taisteluväsymys, eivätkä he jaksa enää valittaa, koska siitä ei ole mitään hyötyä.

Vanhuksilta otetaan eläke hoitomaksuna, vain arkkuraha jätetään. Omaisten on voitava luottaa siihen, että hoitoa saa ilman kyttäysvelvoitetta.

Puoliso ja lapset eivät uskalla valittaa pelätessään valituksen kostautuvan huonona kohteluna.Työntekijät puolestaan eivät voi valittaa, koska elämme työttömyyttä, hyödyntävässä yhteiskunnassa eli tukityöllistetty silpputyöläinen löytyy aina tilalle keikkailemaan, tai opiskelija ihan ilmaiseksi.

Attendomedone

Omaisille rankkaa

– Isäni on ollut palvelukeskuksessa kolme vuotta ja hän on dementoitunut. Hän on ajoittain aggressiivinen, varsinkin pesujen aikana. Hänet lääkittiin vuodepotilaaksi, että häntä olisi helpompi hoitaa.

En hyväksynyt tätä, mutta minua ei kuunneltu. Koin olevani hankala omainen. Isälläni oli pahimmillaan neljä rauhoittavaa lääkettä ja osa isolla annoksella. Lähes vuoden taistelun jälkeen sain hänet lääkepurkuun.

On ollut todella raskasta aikaa puolustaa läheistään, joka itse on avuton. En koskaan toivo kenellekään tällaista kohtelua!

Tytär

– Äitini asui vanhustentalossa 20 viimeistä elinvuottaan. Tuossa vanhustenhoitolaitoksessa hänet esimerkiksi siirrettiin kuuden muun heikkokuntoisen vanhuksen kanssa moneksi viikoksi sellaiselle osastolle, missä koko aikana ei ollut yhtään ainoaa vanhustenhoidontyöntekijää. Vanhukset jätettiin oman onnensa nojaan, eli täysin heitteille. Tuona aikana osastoa ei siivottu eikä lämmitetty.

Tein silloin kaikkeni, jotta asia korjattaisiin, mutta mistään en apua saanut. Kukaan ei suostunut lähtemään kanssani todistamaan asiaa paikan päällä todeksi, ja vanhustentalon henkilökunta ei koskaan myöntänyt asian olevan totta. Kun yritin saada asiaa korjattua, sain vanhustentalon henkilökunnalta vihat päälleni.

Mimmu

Studio55.fi

Kuvat Colourbox.com

Lue myös:

    Uusimmat