Vanhuksen elämän sietämättömät loppumetrit − Omainen kertoo sairaalan välinpitämättömyydestä

Vanhustenhoito Suomessa on täysin retuperällä. Sitä voi hyvin mielestäni luonnehtia joukkomurhaksi. Sairaalat makuuttavat vanhukset kuoliaiksi ja he kokevat "nälkäkuoleman" − kylmissään, yksin, töllisteltävinä − tavalla, jollaista en olisi uskonut Suomessa olevan.

Et voi syyttää ketään. Et voi tehdä mitään. Olet voimaton, tuskastunut ja vihastunut, kun näet, kuinka järjestelmä tappaa vanhuksen.

Kaikki tekevät "voitavansa". Ja kukaan ei tee mitään.

Kaatuminen laukaisi ongelmat

Reinon mietteet vanhustenhoidon nykytilasta pohjautuvat tarinaan, joka on ikävä kyllä tosi. Reinon äiti ehti saavuttaa kunnioitettavan 90 vuoden iän, kun ongelmat alkoivat.

Ensimmäinen kaatuminen tapahtui vuonna 2006. Reino ei ole edelleenkään täysin varma, mitä tapahtui. Kaatuminen aiheutti aivoihin jonkinlaisen komplikaation.

− Äidille tuli puhevaikeuksia ja muistiongelmia. Mutta kun hän kaatui myöhemmin toisen kerran, ensimmäisen kaatumisen oireet katosivat. Hän tuli todella hyvään kuntoon, Reino kertaa.

Kolmas kaatuminen koitui äidille kohtalokkaaksi. Vaihtoehtoja ei ollut. Oli jäätävä sairaalaan.

Sairaalan käytävälle

Reino muistaa yhä riipaisevasti näyn, jonka hän kohtasi sairaalassa. Jo ennestään ahtaat käytävät oli reunustettu vuodepaikoilla.

− Siellä alakäytävällä äiti makasi muiden potilaiden seassa. Edessä ei ollut mitään suojia. Näky oli järkyttävä.

Reinon oli vaikea uskoa tilannetta todeksi. Vanhuksen makuuttaminen ensiapuaseman käytävällä ilman ruokaa ja hoivaa, puhumattakaan yksityisyydestä, tämäkö on Suomen vanhusten sairaanhoidon todellinen tila?

− Äiti makasi käytävällä monta päivää ja oli niin huonossa kunnossa, ettei voinut paljoa reagoida mihinkään.

Elämän loppumetrit

Vaatimuksia ihmisen perusoikeuksista ja siirtymisiä sairaalasta toiseen; näin kuluivat äidin elämän loppumetrit. Kaiken keskellä Reino jaksoi toivoa, että kotiinpaluu olisi vielä mahdollinen.

− Taistelua elämästä käytiin pari kuukautta. Sain karmealla vänkäämisellä hieman jatkoaikaa. Oliko se sen arvoista hänelle, en tiedä. Tuskin.

Sairaaloiden olosuhteet olivat vanhusten kannalta sietämättömät. Syyn näki kuka tahansa: liian paljon hoidettavia, aivan liian vähän hoitajia. Äidin kohtalona oli suolaliuos ja makuutus 60 vuorokauden ajan.

Kun Reino kysyi, vaati ja penäsi, selityksiä tuli milloin mitäkin.

− Vanhus makaa ulosteissaan, joskus tuskissaan, tajuttomana ja voimattomana. Hän on ollut vähän heikkona tänään, sanotaan. Varmasti onkin, kun ei saa ruokaa. Sairaus, seuraus ja laiminlyönnit jatkuvat. Tulee lisää "komplikaatioita", joita taas "hoidetaan", ja ruumis huutaa ruokaa!

Tilanteen seuraaminen vierestä kauhistutti. Kyllä jonkun täytyy ehtiä auttaa syömisessä, vanhushan kuivuu lopulta, Reino kauhisteli.

− Yksi lääkäri sanoi, että annetaanko jo mennä. Niin, että minne?

Jotain on tehtävä!

Viimeisen sairaalasiirron myötä äidin tila romahti äkisti. Hän nukkui pois.

Reino pyysi, että lääkäri olisi tullut paikalle. Lääkäri ei ehtinyt, tuli hoitaja. Reino pyysi ruumiinavauspöytäkirjaa. Sitä ei haluttu tehdä.

− Tässä kohtaa tuli iso riita. Lopulta pöytäkirja tehtiin, mutta se oli kovan takana. Virallinen kuolinsyy oli aivoverenvuoto, mutta ei sitä voi kukaan tietää.

Reinon on yhä vaikea ymmärtää kaikkea kokemaansa. Onko yhteiskunta todella niin huonossa jamassa, että rahaa kyllä on liikenneympyröihin ja muihin, mutta vanhuksista ei välitetä? Järjestelmä tappaa kansalaisiaan, jotka ovat ikänsä hyvinvointijärjestelmää rakentaneet.

− En osaa sanoa, ymmärsikö äiti tilansa. Hän ei puhunut paljoa, mutta puristi kättä. Itse jouduin aikamoisten tunteiden valtaan, kun hoitoa ei tahtonut saada. Se on elämää, jota itse en tahtoisi kokea.

*Haastateltavan nimi on muutettu

Kuvat: Colourbox.com

Studio55.fi/Jenni Kokkonen

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.