Reinon* yhdeksänkymppinen äiti joutui sairaalaan ja menehtyi muutamassa kuukaudessa. Vanhuksen kohtelu julkisessa sairaanhoidossa pöyristyttää lähiomaista yhä.
Vanhustenhoito Suomessa on täysin retuperällä. Sitä voi hyvin mielestäni luonnehtia joukkomurhaksi. Sairaalat makuuttavat vanhukset kuoliaiksi ja he kokevat "nälkäkuoleman" − kylmissään, yksin, töllisteltävinä − tavalla, jollaista en olisi uskonut Suomessa olevan.
Et voi syyttää ketään. Et voi tehdä mitään. Olet voimaton, tuskastunut ja vihastunut, kun näet, kuinka järjestelmä tappaa vanhuksen.
Kaikki tekevät "voitavansa". Ja kukaan ei tee mitään.
Kaatuminen laukaisi ongelmat
Reinon mietteet vanhustenhoidon nykytilasta pohjautuvat tarinaan, joka on ikävä kyllä tosi. Reinon äiti ehti saavuttaa kunnioitettavan 90 vuoden iän, kun ongelmat alkoivat.
Ensimmäinen kaatuminen tapahtui vuonna 2006. Reino ei ole edelleenkään täysin varma, mitä tapahtui. Kaatuminen aiheutti aivoihin jonkinlaisen komplikaation.
− Äidille tuli puhevaikeuksia ja muistiongelmia. Mutta kun hän kaatui myöhemmin toisen kerran, ensimmäisen kaatumisen oireet katosivat. Hän tuli todella hyvään kuntoon, Reino kertaa.
Kolmas kaatuminen koitui äidille kohtalokkaaksi. Vaihtoehtoja ei ollut. Oli jäätävä sairaalaan.
