Erityisherkkiä on viidennes väestöstä. Herkkyys, sisäinen lepatus, ei tarkoita ujoutta tai heikkoutta. – Ihmissuhdetyössä herkkyydestä voi olla tosi paljon hyötyä. Silloin pystyy kohtaamaan ihmisen ja huomaamaan ne asiat, mitä pitää huomata, kirjailija Janna Satri kuvaa.
Sisäinen lepatus. Jos sen on kokenut, termin ymmärtää: kokemuksen herkkyydestä, haavoittuvuudesta, siitä, että on erityisen esillä, paljaana.
Herkkyyttä vuosia tutkinut Janna Satri on kirjoittanut Sisäinen lepatus – herkän ihmisen tietokirja -teoksen herkistä ihmisistä. Heitä kutsutaan myös termillä erityisherkkä. Heitä on noin viidennes väestöstä. Kirja syntyi Satrin tarpeesta ymmärtää itseä.
– Luulen, että Suomessa on vähän helpompaa olla herkkä kuin Pohjois-Amerikassa. Se on melkein vaikein kulttuuri siihen, Satri miettii.
Herkkyys on synnynnäistä. Siihen, miten herkkyyden kanssa pärjää, vaikuttavat myös ympäristön reaktiot.
– Millaisessa ympäristössä kasvaa, miten ympäristösuhtautuu herkkyyteen? Onko tapahtunut jotain traumaattista, sitä, että herkkyyttä ei koskaan hyväksytä?
Herkkä ei ole heikko
Ujo ei automaattisesti tarkoita herkkää, mutta moni herkkä on ujo. Ujoutta ja herkkyyttä on jopa tutkittu samana asiana.
