Kriisitilanteessa ihminen alkaa pohtia, miksi omassa elämässä käy aina huonosti. – Tunnetta ei tarvitse ottaa niin vakavasti tai henkilökohtaisesti. Voin ikään kuin katsoa sitä tunnetta kuin karsinan nurkassa jurmottavaa, ärtynyttä possua, neuvoo lastenpsykiatri ja asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore.
Kriisitilanteessa katse kääntyy yleensä suoraan syyllisyyteen, häpeään tai kielteisiin selityksiin. Ihminen alkaa pohtia, miksi omassa elämässä käy aina huonosti, eikä tilanne tule koskaan muuttumaan.
– Tällaiset toivottomat ajatukset ihmismieli tuottaa helposti ja automaattisesti. Meillä on sellaiset aivot, että suuntaamme huomion riskien ja uhan analysointiin. Jos vastoinkäyminen tai onnettomuus tapahtuu, aivot lähtevät luontaisesti etsimään syytä, josta se johtui. Ettei enää joutuisi samanlaisen onnettomuuden uhriksi, lastenpsykiatri ja asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore kuvaa.
– Näin ollen kielteinen ajattelu syntyy automaattisesti, se on yleisinhimillistä, myönteistä ajattelua joutuu opettelemaan. Muuten pahimmassa tapauksessa elää jatkuvassa uhan tai vaaran kokemuksessa.
