Herkkyys ei näy ulospäin eikä sitä voi suoraan havaita. Herkän ihmisen kohdatessaan on syytä pohtia, kokeeko herkän heikkona ja lapsellisena ihmisenä, joka pitää palauttaa maan pinnalle.
– Varsinkin herkät tunnistavat monesti, jos ihmisellä on sensitiiviset, herkät, kasvot. Herkästä voi tuntua, että hänellä on todella ohut iho, kaikki näkyy läpi. Herkät usein kuvaavat sitä niin, ettei heillä ole mitään suojakuorta ympäristön ja itsensä välissä, kirjailija Janna Satri kuvaa.
Satri on kirjoittanut teoksen Sisäinen lepatus – herkän ihmisen tietokirja. Hän on tutkinut herkkyyttä vuosia. Herkkä ihminen huomaa pienet yksityiskohdat, näkee ja kokee enemmän.
Herkkyys ei näy ulospäin eikä sitä voi suoraan havaita. Herkkyys kuitenkin paljastaa itsensä omalla tavallaan.
– Monista herkistä jotenkin välittyy herkkyys ja se, että he havainnoivat paljon, Se on myös aistien herkkyyttä ja sitä, että havaitsee paljon hienovaraisia yksityiskohtia. Esimerkiksi ilmapiiriä voi tunnistaa tosi herkästi, Satri sanoo.
– Jos ei ole erityisen herkkä, havaitsee tietyllä tavalla vähemmän. Saattaa ohittaa asioita, joita erityisherkkä huomaa.
Herkkä ihminen voi aluksi vaikuttaa epävarmalta uudessa työssä tai suunnitella tekemisiään paljon ja toimia siksi hitaasti.
Herkät tarvitsevat aikaa sopeutua, eikä heidän työtehoaan ainakaan paranna se, että joku jatkuvasti tarkkailee heitä. Sosiaalisessa tilanteessa herkkä itse voi olla tarkkailija: hän ei ryntää ryhmän keskipisteeksi, vaan voi olla vaitonainen. Toisaalta herkkä voi olla myös hyvin puhelias. Herkät ovat taitavia lukemaan toisia ihmisiä.
Kun kohtaat herkän…
Herkkyys on synnynnäinen ominaisuus, mutta omaa herkkyyttään voi kasvattaa.
– Se, että vetäytyy kokonaan yksinäisyyteen, tekee herkemmäksi, koska sitten kun tulee pois (yksinäisyydestä), ärsykkeet ovat paljon isompia. Suurin osa selviää kaupungin melussa, mutta jos viettää kaiken aikansa yksin, voi tulla hetkellisesti herkemmäksi melulle. Sitä on totuttanut itsensä siihen, että on hyvin rauhallista, ja sitten menee ympäristöön, jossa ei ole rauhasta tietoakaan, Satri kuvailee.
Mikäli oman työtoverin tai ystäväpiirin jäsenen tunnistaa herkäksi, voi hetken pohtia omaa suhtautumistaan: ymmärtääkö häntä, vai pitääkö lapsellisena? Kokeeko herkän heikkona ihmisenä, joka pitää palauttaa maan pinnalle?
Herkät kaipaavat usein sopeutumisaikaa, ennen kuin aloittavat uuden tehtävän tai askareen. Herkkä ihminen tarvitsee yksinoloa ja omaa aikaa, mikä puolestaan voi ärsyttää muita. Toisaalta herkkä voi jännittää sosiaalisia tilanteita tai olla ujo; vaatii pelisilmää huomata, milloin ihminen kaipaa kutsua porukkaan, milloin taas aikaa vain itselleen.
Riiteleminen ja ristiriita kuluttavat kaikkia, mutta herkät ottavat riitatilanteet muita raskaammin. Kun on palautteenannon aika, muista harkita sanojasi ja ymmärtää ihmisten väliset erot. Se, ettei sinua hetkauta mikään, ei tarkoita, etteivät muut kärsisi "suorasta puheesta".
Monelle herkälle on tärkeää löytää toinen herkkä ihminen, peili, joka kokee maailman samalla tavoin kuin itse. Herkkä tarvitsee ystävän, jonka seurassa ei tarvitse välttämättä puhua, viihdyttää tai olla seurallinen. Kaksi herkkää voi ilmaista myös sanattomasti toisilleen, että on hyväksyttävää elää elämää herkkänä – siis juuri sellaisena, kuin on.
Lue myös:
Ei vamma eikä ongelma – herkkää ihmistä ei tarvitse korjata
Rasavilli lapsi, rauhalliset vanhemmat – näin ihmisen tunnesäätely kehittyy
Asiantuntija: Ihminen on paljon enemmän kuin tunteensa ja ajatuksensa
Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi