Mainos

Rasavilli lapsi, rauhalliset vanhemmat – näin ihmisen tunnesäätely kehittyy

Miksi yksi on aina hyvällä tuulella ja toinen ei? Vastaus on yksinkertainen: ihmiset ovat erilaisia. – Perinteinen ongelmatilanne on, että on niin sanottu epäsopivuus lapsen temperamentin ja vanhempien persoonallisuuden välillä. Esimerkiksi hyvin tasaisille ja seesteisille vanhemmille tulee hirveän aktiivinen ja ärsykeherkkä lapsi, kuvaa Max Karukivi, nuorisopsykiatri.

Miten aktiivinen olet? Kun muutoksia tapahtuu, saatko hepulin vai pysytkö rauhallisena? Miten paljon reagoit saamiisi ärsykkeisiin: oletko yhtä ilotulitusta vai seesteinen luonne?

Temperamentti luo pohjan ihmisen persoonallisuudelle ja tunteiden säätelemiselle.

– Vaikka ihminen olisi hirveän reaktioherkkä ja aktiivinen, tasaava ja tukeva ympäristö saattaa hioa niitä pahimpia särmiä pois ja johtaa tasapainoiseen tunnesäätelyjärjestelmään, kuvaa Max Karukivi, nuorisopsykiatri.

”Mottoni on "myönteisyyden mahtava voima". Olen luonteeltani iloinen, positiivinen. Hurtti huumori on elämäni suola. Pahoistakin asioista pitää hakea jotain myönteistä. En ymmärrä ihmisiä, jotka jatkuvasti ovat "naamat rutussa" ja kaikki asiat ovat muka huonosti. Varmasti onkin, jo katsoo elämää mustien lasien läpi. Tällaisena hassuttelijana on elämä paljon hauskempaa niin itsellä kuin lähipiirilläkin. Jos tunnen oloni kurjaksi, keksin kyllä keinon joka tuo taas "hymyä huuleen". Ystäväni sanovat minua ilopilleriksi, jonka kanssa ei koskaan ole tylsää. Vaikka elämässäni on ollut vastoinkäymisiäkin, olen miettinyt asiaa ja todennut, että ei elämä ole murehtimista varten. Äitini oli karjalainen ja aina hyvällä tuulella. Olen varmasti saanut "ilogeenit" häneltä.”

Mitä tunnesäätelyn tukeminen oikein tarkoittaa? Karukiven mukaan perinteinen ongelmatilanne syntyy samaan aikaan perheeseen syntyvän vauvan kanssa.

– Perinteinen ongelmatilanne on niin sanottu epäsopivuus lapsen temperamentin ja vanhempien persoonallisuuden välillä. Esimerkiksi hyvin tasaisille ja seesteisille vanhemmille tulee hirveän aktiivinen ja ärsykeherkkä lapsi, jolloin he voivat helposti olla vähän ymmällään. Tai käy toisin päin: lapsi on vanhemmille turhan passiivinen, Karukivi kuvailee.

Hän suosittelee lapsen persoonan tukemiseen kultaisen keskitien valitsemista.

– Ensimmäinen asia on, että vanhemmat tunnistavat itsessään nämä piirteet: millaisia he ovat tyypiltään, millainen lapsi on? Ja sitten yrittävät löytää sopivan keskitien. Seesteisemmät vanhemmat ehkä yrittävät olla vähän aktiivisempia ja toisaalla yrittävät olla hätääntymättä asioista. Ja sama toisinpäin.

”Olen melko melankolinen ihminen, mutta se on minulle myös luova tila. Se on sellaista sinistä surumielisyyttä, jossa on aimo annos hiljentymistä ja tila on jokseenkin runollinen ja lyyrinen. Ilman surumielisyyttä ilo ja onni eivät tuntuisi niin vahvasti enkä usko, että osaisin nauraa täydestä sydämestäni silloin. Minua pidetään melko pessimistisenä, hiljaisena ja synkkänä. pohdin paljon asioita ja murehdin usein koko maailman puolesta. Olen siis pyrkinyt olemaan positiivisempi ja kaivamaan vaikka väkisin ilon aiheita. Kun pääsee alkuun, onnellisuutta löytyy ihan tavallisessa arjessa vaikka muille jakaa. Silti persoonaani kuuluu olla surumielinen, eikä se ole mitään syvää masennusta tai lohdutonta pessimistisyyttä.”

Vaikka perheenjäsenellä olisi millaisia piirteitä tahansa, Karukiven mukaan häntä on tärkeää ymmärtää.

– Lapsi tai nuori ja arvokas sellaisena, kuin hän on, niine piirteineen.

On vaikea sanoa, voiko seesteisestä koskaan tulla menevää ja rauhallisest räväkkää. Elämässä kaikki on mahdollista.

– Ihminen saattaa olla hyvinkin ujo, passiviinen ja varautunut nuoruusikään saakka, mutta nuoruusiässä löytyy sitten ihan uusi vaihde, hän pohtii.

– Ajattelisin, että suomalaisessa kulttuurissa tehdään ehkä turhan helposti ongelma siitä, että joku on vähän ujompi ja varautuneempi. Että pitäisi olla enemmän tällaista amerikkalaistyyppistä sosiaalisuutta. Näen, että kaikkea sopivassa määrin mahtuu joukkoon.

”Negatiiviset ihmiset syövät todella paljon muiden energiaa, enkä oikein ymmärrä, onko kenenkään elämä oikeasti niin kurjaa, että aina pitää olla suupielet alaspäin. Nautitaan elämästä ja ollaan iloisia ja ajatellaan positiivisesti! Siten saamme maailmasta paremman ja mukavamman paikan kaikille.”


Lue myös:


Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi

Kursivoidut kohdat ovat MTV Lifestylen lukijoiden kertomuksia omasta elämästään.

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.