Yritysten kuluttajille markkinoimien dna-kartoitusten tekeminen on yleistynyt Suomessa merkittävästi viime vuosina. Kartoituksen on tehnyt tähän mennessä vähintään 40 000 suomalaista. Palveluiden käyttäjät pyrkivät esimerkiksi löytämään elossa olevia sukulaisia tai vahvistamaan jo olemassa olevaa sukututkimusta.
Kartoituksissa analysoidaan näytteitä, jotka käyttäjät ottavat itseltään esimerkiksi posken sisäpinnalta pyyhkäisemällä.
Kartoitusta tehdessä on hyvä varautua henkisesti myös yllätyksiin. Testit ovat paljastaneet muun muassa karanneita isiä, uskottomuuden kautta syntyneitä sisaruksia, sukusolujen luovuttajia sekä jälkeläisiä, joista isät eivät ole olleet tietoisia, kertoo fysiikan tohtori ja geneettisen sukututkimuksen asiantuntija Marja Pirttivaara.
– Parikymmentä vuotta sitten esimerkiksi anonyymit sukusolujen luovuttajat tuskin vielä tajusivat, ettei luovuttaminen olekaan ihan niin anonyymiä kuin voisi kuvitella. Sukututkimuksesta kiinnostuneet ihmiset osaavat yleensä suhtautua yllätyksiin hyvin ja ymmärtävät, että jokaisen esivanhemmista löytyy vaikkapa aatelisia, varkaita tai murhamiehiä, kun tarpeeksi kauas katsotaan, Pirttivaara toteaa.
Pirttivaara muistuttaa, ettei dna itsessään paljasta kenenkään nimeä. Myös dna-kartoitukseen perustuva sukututkimus voi vaatia jonkin verran tarkempaa tutkimustyötä ja todisteiden etsimistä esimerkiksi sähköisistä arkistoista ja kirkonkirjoista.
Suurimmissa kartoituksia tekevissä kansainvälisissä yrityksissä, kuten MyHeritagessa ja Family Tree DNA:ssa, testattuja käyttäjiä on kuitenkin jo runsaasti. On siis hyvin todennäköistä, että uusi suomalainen käyttäjä löytää näistä palveluista paljonkin tietoa omista sukulaisuussuhteistaan.
