Cailan tytär menehtyi pari vuotta sitten kätkytkuolemaan. Hänestä tuntuu, että muut eivät halua puhua lapsen kohtalosta. Caila toivoo, että asia ei olisi tabu. Hänen on saatava käsitellä menetystään.
Yllä olevalla videolla keskustellaan siitä, kuka hoitaa sairasta lasta kotona.
Caila Smithin tytär menehtyi kätkytkuolemaan kaksi vuotta sitten. Hänestä tuntuu edelleen siltä, että ympärillä olevat ihmiset eivät uskalla puhua hänen kuultensa koko asiasta. Ja hän vihaa sitä.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
– Ihan kuin hänen kuolemansa jäljiltä keskellä olohuonetta olisi elefantti, jota kaikki muut paitsi minä yrittäisivät vältellä kaikin voimin. Ikään kuin hänen nimensä mainitseminen jotenkin muistuttaisi minua hänen kuolemastaan, minkä vuoksi menisin ihan pirstaleiksi, Caila ihmettelee.
– Tehdään kuitenkin selväksi yksi asia: minä en koskaan unohda. Jokaisen päivän joka ainoana sekuntina olen niin tuskallisen tietoinen siitä, että hän on poissa. Valitettavasti tämä on asia, johon minun pitää vain sopeutua.
Caila jatkaa, että kipu ei koskaan lievenny, mutta sen kanssa oppii jollain tavalla elämään. Ikään kuin etsisi ”uutta normaalia” tapaa olla ja elää.
– Mutta en voi tehdä niin, mikäli kaikki käyttäytyvät ikään kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan. Joten pyydän, puhukaa hänestä vapaasti.
Itkee kun siltä tuntuu
Monelle voi Cailan mukaan tulla yllätyksensä se, että hän ei hajoa palasiksi. Niin on jo kerran käynyt, ja nyt hän parsii itseään kokoon niistä palasista, joita jäi jäljelle. Kyllä, hän saattaa itkeä vielä vastaisuudessakin, mutta kokonaan hän ei hajoa, koska hän on jo rämpinyt läpi kaikkein pahimman.
