Arvio: Rujoutta ja ujoutta – kaikella rakkaudella

Vähäpuheisen suomalaisen miehen tunteiden kuvaajan Matti Ijäksen uudessa elokuvassa postikorttivalokuvaaja Toivo Vaarala (Sampo Sarkola) kuvaa samaa tyhjää penkkiä kauniita maisemia vasten.

Ihmiset hän on pudottanut pois kuvistaan, koska kokee sosiaaliset tilanteet turhina ja tukalina. Kuvausmatkalla pohjoisessa Vaaralan eteen kompuroi humalainen, kirosanoja syljeskelevä nainen (Krista Kosonen). Tuohtumuksesta selvittyään hän on mennyttä miestä.

Ijäksen 32. elokuva Kaikella rakkaudella kertoo siitä, mitä rakkaus ilman vastakaikua voi saada aikaan. Siinä on kaikkea sitä, mistä ohjaaja niin hyvin tunnetaan: kolhiintuneita ihmisiä elämän pyörityksessä, lempeää huumoria, nasevaa dialogia, paljon puhuvaa hiljaisuutta, tarkkaa näyttelemistä ja herkkiä lapsirooleja.

Yhtä keskeistä roolia elokuvassa näyttelee uljas maisema, joka muuttaa jatkuvasti muotoaan vuoden- ja vuorokaudenaikojen mukaan. Ijäksen elokuvien sankarit ovat rujoja tai ujoja, hänen kerrontansa tyylikkäästi melankolista ja pientä. Hieno kotimainen elokuva.

Tähdet: ****

Katso Särmän arviot (45 minuuttia 30.1.2013)

Lue myös:

    Uusimmat