Yhdysvallat ja Iran allekirjoittivat aiesopimuksen eli alustavan rauhansopimuksen viime yönä. Sopimus vaikuttaa Yhdysvalloille vain keinolta päästä ulos itse luomastaan sotkusta, kirjoittaa MTV Uutisten ulkomaantoimittaja Sanna Voltti.
Presidentti Donald Trump puhui eilen illalla Ranskan Evianissa järjestetyn G7-kokouksen jälkeen pitkään ja poukkoilevasti. Suurin osa puheesta keskittyi Iraniin ja vielä tuossa vaiheessa vuodettuun, ei virallisesti julkaistuun aiesopimukseen.
– Se on aiesopimus. Jos sitä ei hyväksytä 60 päivän kuluessa, ei se mitään, me jatkamme pommittamista. En halua tehdä niin, koska aiesopimus on niin hyvä, Trump sanoi lisäten, että sopimuksen keskeisin asia on se, ettei Iran saa koskaan millään keinolla hankkia tai kehittää ydinasetta.
Trump käytti puheestaan yli puoli tuntia sopimusluonnokseen.
Puheessaan Trump palasi myös toistuvasti iranilaiskenraali Qassem Suleimaniin, joka surmattiin hänen määräämässään ohjusiskussa tammikuussa 2020.
– Tämä ei ollut kolmen kuukauden sopimus. Tätä on valmisteltu vuosia. Tiedättekö miksi? Koska minä olin se, joka tappoi kenraali Suleimanin, Trump sanoi.
Trumpin retoriikka vaikuttaa siltä, että hän pyrkii näyttämään, että nykyisen sopimuspohjan juuret ulottuvat Suleimanin surmaamiseen kuusi vuotta sitten.
Monen korvaan perustelu kuulosti kuitenkin yritykseltä vakuuttaa yleisö sopimuksen merkittävyydestä – samaan aikaan, kun sopimuksen sisältö on herättänyt runsaasti kritiikkiä.
Trumpin puheen jälkeen illalla luonnos julkaistiin virallisesti. Vastaanotto on paikoin ollut brutaali, koska sopimuksen katsotaan olevan Iranille parempi.
Lue myös: USA ja Iran löivät nimet paperiin – tässä välittömät vaikutukset
Kritiikkiä molemmille sopimuksille
Eilen Trump arvosteli jälleen myös presidentti Barack Obaman vuonna 2015 Iranin kanssa solmimaa ydinsopimusta ja väitti oman sopimuksensa olevan sitä merkittävästi parempi.
Kriitikoiden mukaan Obaman sopimus ei estänyt Irania hankkimasta ydinasetta pysyvästi, vaan ainoastaan viivästytti sitä, sillä osa sopimuksen rajoituksista oli määräaikaisia.
Trump on käyttänyt tätä keskeisenä perusteenaan arvostellessaan sopimusta. Vuonna 2018 Yhdysvallat vetäytyi Obaman sopimuksesta Trumpin päätöksellä.
Trumpin nykyistä aiesopimusta on puolestaan arvosteltu siitä, että se muistuttaa monilta osin Obaman sopimusta. Trump on itse kuvaillut sitä huomattavasti tiukemmaksi ja kattavammaksi ratkaisuksi.
Monien asiantuntijoiden mielestä vuoden 2015 ydinsopimus (JCPOA) oli kuitenkin useilta osin vahvempi ja yksityiskohtaisempi kuin nykyinen sopimusluonnos.
Iran ilmoitti irtautuvansa JCPOA-sopimuksesta virallisesti lokakuussa 2025. Se oli kuitenkin jo vuosien ajan Yhdysvaltojen vetäytymisen jälkeen rikkonut tai laiminlyönyt osaa sopimuksen ehdoista.
Lue myös: Tuliko Trumpilla kiire Iran-sopimuksen kanssa? Henri Vanhanen: "Ei näytä voitolta"
Sopimusten erot ja samankaltaisuudet
Obaman ja Trumpin sopimuksissa, suurin ero liittyy siihen, mitä Iranilta vaaditaan ja mitä vastineeksi tarjotaan.
Obaman sopimuksessa Iranin ydinohjelmaa rajoitettiin määräajaksi, kun taas Trumpin aiesopimuksessa Iran sitoutuu olemaan kehittämättä ydinaseita, mutta ydinohjelman lopulliset rajoitukset jäisivät myöhempien neuvottelujen varaan.
Obaman sopimuksessa Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) valvoi Irania laajasti. Trumpin sopimuksessa tästä ei ole mainintaa.
Obaman sopimuksessa Iran sai merkittäviä pakotehelpotuksia. Trumpin aiesopimuksen mukaan tavoitteena on poistaa kaikki Iraniin kohdistuvat pakotteet vaiheittain.
Obaman sopimus keskittyi lähes yksinomaan ydinohjelmaan. Trumpin aiesopimus sisältää lisäksi 300 miljardin dollarin ohjelman, johon Yhdysvallat ja sen alueelliset kumppanit sitoutuisivat. Ohjemalla pyritään Iranin jälleenrakentamiseen ja talouden kehittämiseen sodan jälkeen.
Merkittävä ero on myös sopimusten syntytilanteessa. Vuonna 2015 Yhdysvallat ja Iran eivät olleet suorassa sotilaallisessa konfliktissa. Trumpin aiesopimus puolestaan on laadittu aseellisen kriisin ja vihollisuuksien keskellä, ja sen tavoitteena on myös lopettaa käynnissä oleva konflikti.
Trumpin sopimuksen pääkohdat:
– Yhdysvallat ja Iran sitoutuvat lopettamaan välittömästi kaikki sotilaalliset toimet toisiaan vastaan sekä käynnistämään neuvottelut lopullisesta sopimuksesta 60 päivän kuluessa.
– Yhdysvallat purkaa merisaarron, sallii Iranin öljynviennin, vapauttaa jäädytettyjä iranilaisvaroja ja sitoutuu asteittain poistamaan kaikki Iraniin kohdistetut pakotteet.
– Iran sitoutuu olemaan kehittämättä ydinaseita, ja sen ydinohjelman tulevista rajoituksista sovitaan lopullisissa neuvotteluissa.
– Yhdysvallat ja sen alueelliset kumppanit sitoutuvat valmistelemaan vähintään 300 miljardin dollarin ohjelman Iranin jälleenrakentamiseksi ja talouden kehittämiseksi.
– Hormuzinsalmen kaupallinen liikenne avataan uudelleen, ja Iran takaa kauppa-alusten turvallisen kulun.
– Lopullisen sopimuksen toimeenpanoa valvottaisiin erillisellä mekanismilla, ja se vahvistettaisiin sitovalla YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla.
Obaman sopimuksen pääkohdat:
– Iran sai jatkaa rauhanomaisesti ydinohjelmaansa, mutta sen toimintaa rajoitettiin tiukasti 10–15 vuodeksi.
– Iran sai rikastaa uraania vain matalalle tasolle (3,67 prosenttia), ja sen piti pienentää uraanivarastonsa murto-osaan aiemmasta ja vähentää sentrifugien määrää.
– Kansainvälinen atomienergiajärjestö valvoi ohjelmaa säännöllisesti laajoilla tarkastuksilla.
– Vastineeksi Yhdysvallat, EU ja YK purkivat Iraniin kohdistettuja ydinohjelmaan liittyviä pakotteita.
– Sopimus ei käsitellyt Iranin ohjusohjelmaa eikä sen alueellista vaikutusvaltaa Lähi-idässä.
Lue myös: Iran: "Rauhansopimus Yhdysvaltojen kannalta epäonnistuminen"
Isot kysymykset
Suurin avoin kysymys on edelleen se, suostuuko Iran luopumaan ydinohjelmastaan siinä laajuudessa kuin Yhdysvallat vaatii.
Trump on korostanut, että Iranin tulisi luopua myös rikastetun uraanin varastoistaan, mutta toistaiseksi ei ole merkkejä siitä, että Iran olisi valmis tähän.
Lisäksi sotatoimien tulisi loppua välittömästi kaikilla rintamilla, myös Libanonissa. Siihen Israel ei suhtaudu suopeasti, vaan sanoi viimeksi tänään, että sillä ei ole mitään aikeita perääntyä asemistaan.
Lopulta sopimuksen kohtalo riippuu siitä, ovatko osapuolet valmiita tekemään ne myönnytykset, joita lopullinen sopimus edellyttää. Aiesopimus on vasta ensimmäinen askel – varsinainen testi alkaa vasta neuvotteluissa.
Tähän mennessä näyttää siltä, että Yhdysvallat on tehnyt jo isoja liennytyksiä – Iran ei juurikaan.
