29-vuotias Janna on käyttänyt huumeita koko aikuisikänsä. Janna sai lapsen seitsemän vuotta sitten ja raskauden aikana hän sinnitteli itsensä kuiville huumeista. Hän retkahti kuitenkin aineisiin uudestaan neljä vuotta myöhemmin ja oli lähellä kuolla tänä keväänä.
Jannan äiti Sirke Lammi on taistellut tyttärensä kanssa avun saamiseksi, mutta päihdehoitoa on ollut äärettömän vaikea saada. Tytär haluaa päästä huumeista eroon, mutta yksin hän ei siihen pysty.
Äiti toivoo, että yhteiskunnassa tarjottaisiin kunnollista päihdehoitoa sitä haluaville, sillä se on huomattavasti halvempaa kuin kaikki akuutti hoito ja lyhyet katkaisuhoidot, mitä Jannakin on tarvinnut huumetaistelunsa aikana.
Lue myös: Huumeet aiheuttavat vuosittain enemmän kuolemia kuin liikenne – tällainen on tyypillinen huumemyrkytykseen kuollut
Isä kuoli huumeisiin
Porissa asuva Janna aloitti suonensisäisten huumeiden käytön 11 vuotta sitten. Ongelmat alkoivat ennen tytön täysi-ikäistymistä.
– Janna oli huumevastainen nuorena, mutta hänellä oli geeniperimää päihderiippuvuuteen. Hänen isänsä oli narkomaani. Isä kuoli, kun Janna oli 16-vuotias.
– Olimme eronneet Jannan isän kanssa jo kun lapset olivat pieniä, mutta Janna tapasi häntä salaakin, koska isä oli hänelle läheinen ja rakas. Samalla Janna näki huumeidenkäyttöä, Sirke Lammi kertoo.
Tausta on tyypillinen monelle huumeidenkäyttäjälle.
– Todella monella hoitoon tulevalla on taustallaan perinnöllistä päihderiippuvuutta. Ihmisten polut päihteiden käyttäjäksi ovat erilaiset, mutta yhteistä heille on, että päihteet ovat vieneet nämä ihmiset, sanoo päihdeterapeutti Mika Muukkonen.
Tuli riippuvaiseksi eri lääkkeistä
Janna oli hetken aikaa nuorisokodissa, kun ongelmat huumeiden kanssa alkoivat.
Janna käytti pääasiassa buprenorfiinia, joka tunnetaan paremmin Subutexina. Kyseessä on korvaushoitolääke, joka on myös yleisimmin käytetty opioidi suomalaisten huumeidenkäyttäjien piirissä.
Janna käytti myös ADHD:n hoitoon tarkoitettua Concertaa, joka on vireystilaa ja tarkkaavuutta parantava stimulantti. Concerta aiheutti Jannalle myös ahdistusta, jota lievittääkseen hän käytti Lyricaa. Sillä hoidetaan kipua, ahdistusta ja epilepsiaa.
Janna tuli riippuvaiseksi myös Lyricasta.
Taisteli itsensä kuiville
Vuonna 2014 Janna tuli raskaaksi. Hän sinnitteli vähäisellä alkuavulla itsensä kuiville, koska hän halusi pitää lapsen ja päästä eroon huumeista.
– Heti kun Janna sai tietää raskaudesta, hän hakeutui ensimmäisen kerran itse hoitoon, äiti kertoo.
Katkopaikkaa piti odottaa Harjavallan psykiatrisessa sairaalassa ja paikan vapauduttua Janna siirtyi hetkeksi katkolle. Hänellä oli tuolloin myös muita terveydellisiä ongelmia.
Lisäksi Janna kävi Porin päihdehuollon päiväkuntouksessa, joka oli hänen tilanteeseensa täysin riittämätön apu. Enimmäkseen hän oli omillaan.
– Huumeongelmaa ei varsinaisesti hoidettu, mutta Janna sinnitteli yksin.
Retkahti vuosien jälkeen
Muutamia retkahduksia lukuun ottamatta Janna pysyi kuivilla neljä ja puoli vuotta. Vuonna 2018 jatkuva huumeidenkäyttö alkoi uudestaan.
– Kun asia selvisi minulle, tein lastensuojeluilmoituksen ja Jannan poika sijoitettiin luokseni asumaan. Vaikka Janna oli alkanut käyttämään uudestaan, en heti tajunnut sitä. Hän käytti Concertaa, joka ei näy huumeseuloissa. Oli vaikea hyväksyä, että sama helvetti oli jälleen käynnissä, äiti kertoo.
Huhtikuussa 2019 Janna pääsi Poriin katkaisuhoitoon. Se ei ole varsinainen päihdehoito, vaan akuuttilaitosjakso, jossa usein lääkkeellisesti katkaistaan hetkeksi päihteidenkäyttö.
Janna kertoi olevansa valmis lähtemään minne tahansa hoitoon, mutta tilanteeseen tarjottiin jälleen samaa keinoa, joka ei ollut siihenkään mennessä toiminut ja joka oli riittämätöntä: Porin kaupungin omia päihdepalveluita.
Perhe pyysi tuolloin kaupungilta maksusitoumusta Kankaanpään a-kotiin, jonne Janna olisi voinut mennä pienen poikansa kanssa katkon jälkeen. Pyyntö evättiin.
Janna oli joulukuuhun 2019 useamman kerran katkolla tai kuntoutuksessa Porissa, mutta lyhyet hoitojaksot eivät auttaneet.
– Kuntoutuksessa ei keskitytty siihen, miten huumeidenkäytön voisi oikeasti lopettaa ja päästä kokonaan irti kaikesta siihen liittyvästä. Siellä oli vaikeaa yrittää pysyä selvänä, sillä monet käyttivät huumeita koko kuntoutuksen ajan ja huumeita oli koko ajan tarjolla, Lammi suree.
Lue myös: Äidin järkytys: Jimi jäi kiinni huumeista – vanhemmat antoivat poikansa huostaan ja toivoivat parannusta, nuorisokodissa tapahtui vielä pahempaa
Korvaushoito tai kuolema
Katkaisuhoidossa vuoden 2019 lopussa Janna aloitti korvaushoidon, koska muuta vaihtoehtoa ei enää ollut.
Korvaushoidossa hänelle annettiin lääkärin toimesta samaa ainetta, buprenorfiinia, mitä hän muutenkin käyttää ja mistä hän on riippuvainen. Lääkkeitä ei enää tarvinnut hankkia katukaupasta, mutta riippuvuus paheni entisestään.
– Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin korvaushoito tai kuolema. Olimme siinä uskossa, että kun korvaushoito aloitetaan, Janna pääsee nopeasti laitoshoitoon ja päihdekuntoutukseen, missä korvaushoito puretaan.
– Niin ei käynyt, vaikka minä, Janna ja lastensuojelu vaadimme sitä. Jannalle myönnettiin vain 11 päivän katkaisuhoito. Hän jäi jälleen omilleen, Lammi kertoo.
Korvaushoidon aikana Jannalla todettiin keuhkoembolia, toistaiseksi määrittämätön vakava sydänvika tai -vaurio sekä masennus ja voimakas ahdistus.
Janna ja äiti Sirke Lammi. Äiti on ollut aina tyttärensä tukena huumetaistelussa.
Henki lähes lähti
Syyskuussa 2020 Janna retkahti jälleen ja syöksy oli kovempi kuin ikinä.
Loppuvuodesta 2020 Janna sai ensimmäisen kerran hoitopaikan Salosta kolmeksi kuukaudeksi. Siellä Janna koki ensimmäisen kerran saavansa inhimillistä kohtelua. Hän pysyi kuivilla puoli vuotta.
Toukokuussa 2021 tuli pahin hetki koskaan, kun Janna lähes menetti henkensä. Janna retkahti käyttämään Concertaa, jonka seurauksena hän valahti yhtäkkiä elottomaksi ja kaatui vessan lattialle. Poikaystävä oli onneksi kotona.
Poikaystävä sai elvytettyä Jannan ja hänet kiidätettiin ambulanssilla teho-osastolle. Tehohoidon jälkeen hänet siirrettiin sairaalan sisätautiosastolle.
– Janna retkahti ja hengenlähtö oli todella lähellä. Mutta se ei ollut ensimmäinen kerta. Tässä on ollut matkan varrella verenmyrkytyksiä ja kaikenlaisia vaaratilanteita. Monet kerrat olemme istuneet sairaalasängyn vieressä ja jännittäneet kuinka Jannan käy, äiti suree.
Kalliita kuluja
Perhe on todella pettynyt siitä, miten vaikeaa riittävän ja oikeanlaisen avun saaminen on ollut, vaikka se olisi myös yhteiskunnan etu.
Äiti on laskenut, että vuosien aikana yhteiskunnalta on kulunut ainakin 100 000 euroa kaikkiin niihin kuluihin, jotka olisi vältetty, jos Janna olisi päästetty riittävän hyvään ja tehokkaaseen päihdehoitoon.
– Summa voi olla paljon, paljon suurempi. Jannan lapsi on ollut nyt sijoitettuna kaksi vuotta, ja lastensuojelu maksaa paljon. Janna on ollut sairaalassa useita kertoja, ja nyt hänellä on pysyvästi sydämessä vammoja, jotka vaativat jatkuvaa hoitoa.
– Narkomaani tekee rikoksia rahoittaakseen käyttöään, jotka ovat myös kuluerä yhteiskunnalle. Lisäksi olen itse sairauslomalla, mikä maksaa myös, äiti summaa.
Lue myös: Nuorten tekemät rikokset yhä vakavampia – huumausainerikokset kaksinkertaistuneet viidessä vuodessa
Lastensuojelu vetosi yksilökuntoutuksen puolesta
Lastensuojelu on ollut voimakkaasti tukemassa Jannan hoitoonpääsyä, jotta lapsi voitaisiin palauttaa äidilleen.
Lastensuojelu antoi Porin kaupungille lausunnon loppuvuonna 2019, jossa sosiaalityöntekijä kannatti vahvasti yksilökuntoutuksen antamista Jannalle.
Lastensuojelussa tiedettiin, että Jannalla oli vahva tahto päästä eroon huumeista ja saada lapsensa takaisin, mutta yksin hän ei kyennyt taistelemaan itseään irti huumeista.
– Äiti on johdonmukaisesti sanoittanut, että hän tarvitsee tueksi laitoskuntoutusta. Äidin tulisi ensisijaisesti päästä yksilökuntoutukseen, jonka jälkeen lapsen asteittainen kotiuttaminen perhekuntoutukseen olisi mahdollista, sosiaalityöntekijä kirjoitti.
Lastensuojelun arvio oli, että Janna tarvitsi päihteettömyyteensä enemmän tukea kuin 11 vuorokautta katkaisuhoidossa.
– Arvio on, että äiti ei pysy päihteettömänä pelkästään avohoidon tuella. Lapsen pitkäaikainen sijoitus on yhteiskunnalle kallista. Lisäksi hoitoketjujen jatkuva katkeaminen ja resurssien puutteellinen ohjaaminen pitkittävät perheen ja yksilöiden tragediaa tarpeettomasti puhumattakaan veronmaksajien kuormitusta, sosiaalityöntekijä vetosi lausunnossaan.
Lausunto ei tuolloin auttanut eikä yksilökuntoutukseen suostuttu.
Yhteiskunta olisi voinut säästää
Pari viikkoa sitten tapahtui yllättäen myönteinen käänne ja Janna sai viimein Porin kaupungilta maksusitoumuksen Minnesota-malliseen hoitoon Kantamon päihdehoitokeskukseen.
Intensiivihoito laitoksessa kestää kuukauden, ja ensimmäisen viikon aikana potilaalta puretaan päihderiippuvaiselle sopimaton lääkitys.
– Minnesota-hoito on rankka hoito. Päivät ovat pitkiä ja tiiviitä. Ensimmäisellä viikolla potilaan pää selviää ja toinen viikko on rankin. Silloin hoito jää herkimmin kesken. Vieroitusoireisiin annetaan apua, mutta lääkkeistä ja aineistä pyritään nopeasti eroon, hoitolaitos Kantamon johtava päihdeterapeutti Mika Muukkonen kertoo.
Kuukauden hoitojakson aikana osallistutaan joka viikonloppu läheiskohtaamisiin, joissa hoidossa olevien potilaiden läheiset kertovat, miltä potilaan päihteidenkäyttö on heistä tuntunut. Lisäksi ryhmäpaine velvoittaa rehellisyyteen.
Suurin osa raitistuu hoidossa.
Kuukauden keskuksessa asumisen jälkeen hoitoon kuuluu vielä 11 kuukautta kestävä avohoidossa tapahtuva jatkohoito, johon osallistutaan yleensä omalla asuinpaikkakunnalla.
Lisäksi potilas saa raittiina eläessään ilman lisämaksuja tulla koska tahansa intervallijaksolle päihdehoitokeskukseen, jos hän pelkää retkahtamista tai hänellä on muutoin vaikeaa.
Jannan hoito laitoksessa on alkanut erittäin hyvin. Nyt hän on ollut kaksi viikkoa selvinpäin.
– Kuvittelin, että tavoittelemme kuuta taivaalta, kun pyysimme kunnollista päihdehoitoa. Että se maksaa aivan liikaa. Nyt meille on selvinnyt, että koko tämä vuoden hoito päihdehoitokeskuksessa maksaa 6450 euroa, Lammi ihmettelee.
– Jos se olisi maksettu jo paljon aiemmin, yhteiskunta olisi säästänyt paljon rahaa kaikessa muussa hoidossa. Tuo summa on tuhlattu moninkertaisesti Jannan päihdevuosien aikana.
Lue myös: Yhä nuoremmilta amputoidaan raajoja huumeidenkäytön seurauksena: Yleisistä vessoista tullut käyttöhuoneita – "Kun tuonne katsoo, näkee mikä ongelma on"
Päihderiippuvuus on sairaus
Äiti toivoo, että Jannan esimerkki osoittaa, miten yhteiskunnassa kannattaisi panostaa kunnolliseen päihdehoitoon sen sijaan, että tarjotaan avohoitoa ja lyhyitä katkaisuja.
Lammi tietää, että vastaavanlaisia hoidonsaannin ongelmia on kaikkialla muuallakin kuin Porissa.
– Se säästäisi valtavasti yhteiskunnan rahoja, kun hoitoa haluaville päihteidenkäyttäjille tarjottaisiin oikeanlaista ja kunnollista hoitoa, Lammi sanoo.
Äidille ja Jannalle menneet vuodet ja taistelu hoitopaikan saamisesta ovat olleet äärettömän raskaita.
– Tämä on ollut järkyttävää. Yhtä taistelua, suurta surua, toivottomuutta ja pelkoa. Pelissä on monen ihmisen elämä. Olisi kaikkien etu, että Janna pääsee kuiville ja poika palaisi äitinsä luo, Lammi sanoo.
Lammi haluaa muistuttaa, että päihderiippuvuus on sairaus, jota pitää hoitaa.
– Suomessa hoidetaan kaikkia muitakin sairauksia, joten yhtä lailla päihderiippuvuutta tulisi hoitaa. Jannasta on tuntunut hirveältä, miten häntä on kohdeltu. Kaikkialla on ollut seinä vastassa, ja hänestä on tuntunut, että hänellä ei ole mitään ihmisarvoa.
– Kukaan ei voita, jos päihdepotilaita ei hoideta, Lammi sanoo.
Lue myös: Yliannostuskuolemalta pelastava nenäsuihke saattaa tulla ilmaiseksi huumeiden käyttäjille Suomessakin
Suuri epäkohta Suomessa
Pitkäaikaisen päihdeterapeutin ja hoitolaitos Kantamon aikanaan perustanut Mika Kananen ei ole yllättynyt kuullessaan, miten vaikeaa avunsaanti on ollut Jannan tapauksessa. Tarina on hyvin tyypillinen.
– Suurin ongelma ja epäkohta Suomen päihdehoidossa on, että päihderiippuvaiset ja liikakäyttäjät luokitellaan samaan kategoriaan. Kun yritetään päästä halvalla, ihmisiä hoidetaan isolla pensselillä ja kaikille tarjotaan samaa apua.
– Meillä tarjotaan hyvin usein vain keskusteluapua ja lyhyttä katkaisua. Se hoitomalli ei toimi päihderiippuvaisille. Käy kuten Jannalle, että ihminen ei saa oikein minkäänlaista apua. Päihderiippuvaiselle on turha sanoa, että ota itseäsi niskasta kiinni, koska hän ei siihen pysty. Sellainen vaatimus on kohtuuton heille, Kananen sanoo.
Lue myös: Huumeiden perässä karanneet nuoret salakuljettavat laitoksiin aineita kehossa: "Tytöt teippaavat huumeita rintoihinsa ja pojat kivespusseihinsa"
"Korvaushoidossa ei mietitä riittävästi ulospääsyä"
Suomessa on arviolta noin 30 000 narkomaania ja heistä noin 3500 on tällä hetkellä korvaushoidossa.
Lain mukaan korvaushoitoon voi päästä henkilö, joka ei ole vieroittunut opioideista. Korvaushoidolla pyritään vähentämään haittoja erityisesti sellaisilla henkilöillä, joita ei todennäköisesti saada lopettamaan kokonaan huumeiden käyttöä.
Heidän kohdallaan voidaan kuitenkin ehkäistä tartuntatautien leviämistä ja muita terveyshaittoja. Heitä voidaan myös valmentaa vaativampaan kuntouttavaan korvaushoitoon.
Korvaushoidossa opioidiriippuvaisille annetaan päivittäin annos Metadonia tai Suboxonea, ja hoito kustannetaan yhteiskunnan varoista. Kananen näkee ongelmia korvaushoidossa.
– Ihmiselle annetaan samaa tavaraa, mitä hän saa kadultakin. Perusidea on pitää vieroitusoireet pois ja vähentää rikollisuutta, ettei käyttäjän tarvitse esimerkiksi varastaa rahaa tai aineita, hän sanoo
Korvaushoidon taustalla on ajatus rauhoittaa riippuvaisen tilanne, mutta ongelma on, että siitä pois pääsemiseksi ei ole ratkaisuja.
– Suomessa korvaushoito jää yleensä siihen, että iso osa ei saa sen kummempaa apua. Korvaushoito on pitkäaikainen lääkitys, joka kestää vuosia eikä siinä ole varsinaista suunnitelmaa ajaa lääkitystä alas.
Kananen on harmissaan siitä, että suurinta osaa päihderiippuvaisista ei hoideta mitenkään. Suomessa peräti 80 prosenttia päihderiippuvaisista on täysin hoidon ulkopuolella.