Yksinhuoltajaäiti sai mitä oudoimman lahjan lapsiltaan – syy lahjan takana vetää sanattomaksi

Netin eri sivustoilla leviää tuntemattoman kirjoittajan liikuttava tarina.

Tarinan todenperäisyydestä ei ole varmuutta, mutta se saa herkkyydellään silmäkulmat taatusti kostumaan. 

Näin tuntematon kirjoittaja kertoo:

"Kun aviomieheni ilmoitti rauhallisesti, että 11 vuoden avioliiton jälkeen hän oli hakenut avioeroa ja oli muuttamassa pois, ajattelin ensimmäisenä lapsiani.

Poikani oli vasta viiden vanha ja tyttäreni neljävuotias. Pystyisinkö pitämään meidät yhdessä ja antamaan heille tunnetta perheestä? Voisinko, sinkkuvanhempana, säilyttää kotimme ja opettaa heille etiikkaa ja arvoja, joita tiesin heidän tarvitsevan elämässä?

Tiesin vain, että minun piti yrittää.

Viikonloppuisin vietimme niin paljon aikaa yhdessä kuin mahdollista. Viikon aikana järjestin aikaa heidän kotiläksyjensä tarkastamiseen yhdessä heidän kanssaan, ja usein keskustelimme siitä, miksi oli tärkeää tehdä oikeita asioita. Tämä vei aikaa ja energiaa, vaikka minulla ei ollut niitä juurikaan jaettavaksi. Mikä vielä pahempaa, oli vaikea sanoa, onnistuinko opettamaan heille mitään.

Eräänä äitienpäivänä, kaksi vuotta avioeron jälkeen, kirkkoon kävellessämme, huomasin kauniita, pieniä kukkaruukkuja alttarin kummallakin puolella kärryissä. Seremonian aikana pappi sanoi meille, että hänen mielestään äitiys on yksi elämän rankimpia töitä, ja ansaitsi tunnustusta ja palkitsemista. Hän pyysi sitten jokaista lasta valitsemaan kauniin kukan ja antamaan sen äidilleen symbolina sille, kuinka paljon he tätä rakastivat ja arvostivat.

Poikani ja tyttäreni menivät käsi kädessä käytävää pitkin muiden lasten kanssa. Yhdessä he harkitsivat, minkä kukan toisivat minulle. Olimme todellakin selvinneet vaikeista ajoista ja tämä pieni arvostuksen ele oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Katsoin kauniita begonioita, kullanvärisiä kehäkukkia ja violetteja orvokkeja ja aloin suunnitella, mihin voisin istuttaa kukan, jonka he minulle valitsisivat. Varmastihan he toisivat minulle niistä kaikista kauneimman rakkautensa osoituksena.

Lapseni ottivat tehtävänsä vakavasti ja tarkastelivat kärryjen jokaista kukkaa. Pitkään sen jälkeen, kun muut lapset olivat palanneet paikoilleen ja antaneet äideilleen kauniin kukan ruukussaan, minun kaksikkoni pohti vielä päätöstään. Vihdoin he tekivät valintansa erään kärryn taaimmaisesta rivistä iloisen huudahduksen kera. Eloisten hymyjen valaistessa heidän kasvojaan he tulivat ylpeinä käytävää pitkin luokseni ja näyttivät kasvin, jonka olivat valinneet äitienpäivälahjaksi minulle, arvostuksensa osoituksena.

Katsoin shokissa rikkinäistä, rähjäistä, sairaan näköistä keppiä, jota poikani yritti antaa minulle. Musertuneena otin ruukun vastaan. He olivat selvästikin valinneet pienimmän ja sairaimman kasvin – siinä ei ollut edes kukintoa. Katsoessani heidän hymyileviä kasvojaan näin ylpeyttä heidän tekemästään valinnasta. Koska tiesin, kuinka kauan heiltä kesti valita juuri tämä tietty kasvi, hymyilin ja hyväksyin lahjan.

Mutta minun oli pakko kysyä – kaikkien niiden kauniiden kukkien joukosta –, mikä oli saanut heidät valitsemaan juuri tämän tietyn kasvin minulle annettavaksi?

Suurella ylpeydellä poikani sanoi: "Tämä näytti siltä, että se tarvitsee sinua, äiti."

Kyyneleet valuivat pitkin kasvojani, kun halasin kumpaakin lasta tiukasti. He olivat juuri antaneet minulle hienoimman äitienpäivälahjan, jota olisin ikinä voinut kuvitellakaan. Minun kova työni ja uhraukseni eivät olleet turhia. Heidän varttumisensa sujuisi taatusti hyvin."

Video: Lapset kertovat, mihin kaikkeen äitiä tarvitaan.

Lähde: NewsThrive