Paula Hakanen kärsi vuosien ajan lapsettomuudesta. Kun hän sitten yhtäkkiä tulikin raskaaksi, päätti hän auttaa muita lapsettomia.
Paula Hakanen eli vuosia uskoen, ettei koskaan saisi lapsia.
Hän kävi läpi lapsettomuustutkimukset, mutta syytä hedelmättömyydelle ei löydetty.
Sitten eräällä lääkärikäynnillä Paulaa odotti jymy-yllätys.
– Minulle tehtiin raskaustesti osana muita tutkimuksia terveyskeskuksessa. Ehdin jo lähteä kotiin, kun lääkäri soitti minut takaisin paikalle.
Lääkäri käyttäytyi oudosti ja kyseli Paulalta, millä mallilla tämän elämä oli ja missä tämä näkisi itsensä viiden vuoden päästä.
– Aloin jo hermostua ja pelätä, että minulla on jokin kamala sairaus, kun lääkäri oli niin outo.
– Tokaisin kiukkuisesti, paljonko minulla on elinaikaa, Paula naurahtaa.
Lapsettomuustuomion saaneen Paulan raskaustesti oli positiivinen ja ultraäänitutkimuksessa kuului vahvasti sykkivän sydämen ääni.
Esikoisen syntymän jälkeen Paula tuli vielä kaksi kertaa raskaaksi.
– Kaikki raskaudet oksensin alusta loppuun. Vielä synnytyssalissakin pyysin kippoa oksentamista varten.
– Niinpä tiesin jo kahden viimeisen raskauden kohdalla, mikä tilanne on ilman testejäkin, Paula muistelee.
Lääkäreiden mukaan lapsettomuus oli ilmeisesti johtunut Paulan reilusta alipainosta.
– Kun lihoin reilut 10 kiloa, raskaudet onnistuivat.
Lue myös: Jo pikkutyttönä Jemina pohti, miksi ei näyttänyt vanhemmiltaan – yksi puhelu paljasti 18 vuoden salaisuuden
Yli 50 munasolua maailmalle
Heti ensimmäisen lapsensa syntymän jälkeen Paula halusi helpottaa muiden lapsettomien tuskaa.
Hän luovutti munasolujaan vuosina 1999, 2004 ja 2005. Yhteensä luovutuksista saatiin talteen lähes 50 sukusolua.
– Tiedän sen tuskan, kun tekee kymmeniä tai jopa satoja raskaustestejä ja aina ne näyttävät negatiivista. Tiedän, miltä tuntuu, kun läheiset saavat vauvoja ja itse vain mietti, miksi ei minulle.
– Lapsettomuuden tuottama kipu on niin rajua, että miksi en olisi helpottanut sitä joltain, kun pystyin.
Lue myös: Suomessa syntyy vuosittain satoja lahjasolulapsia – pian yhä useampi heistä voi etsiä lahjoittajaa
"Solu" haluaa tavata
Kesällä 2024 Paulan puhelin soi. Yksi Paulan lahjoittamista munasoluista oli noin 20 vuotta sitten hedelmöitetty.
Nyt tuosta munasolusta syntynyt lapsi oli täysi-ikäinen ja etsi lahjoittajaa.
– Olin jo ehtinyt unohtaa vuosiksi luovutetut munasolut, mutta kun puhelu tuli, arvasin heti, että nyt yksi soluista "kolkuttaa ovelle".
– Kun puhelu tuli, olin iloinen, mutta kävin läpi myös sekavia tunteita. Jouduin hetken pohtimaan, halusinko tavata tämän nuoren, joka oli saanut alkunsa solustani.
Paula puntaroi asiaa yhdessä lastensa ja muiden läheistensä kanssa.
Siinä missä yksi oli sitä mieltä, ettei Paulan kannattaisi missään nimessä tavata lahjasolulasta, olivat toiset sitä mieltä, että Paulan tulisi ehdottomasti antaa nuorelle mahdollisuus tapaamiseen.
– Lopulta päätin tavata "Solun" sillä ajatuksella, ettei siitä mitään loppuelämän ystävyyttä syntyisi.
Pian Paula kuitenkin jo huomasi, että joutui pyörtämään ajatuksensa.
Sama lempinimi kuin Paulan tyttärellä
Paula ja Jemina Wistrand, 19, tapasivat ensikertaa elokuussa 2024 Mehiläisen hedelmöityshoitoklinikan psykoterapeutin vastaanotolla.
– Olin nimennyt Jeminan "Soluksi" ennen tapaamistamme, sillä en saanut tietää hänestä yhtään mitään ennen kuin tapasimme.
Tapaamisessa selvisi, että Jemina tahtoi nähdä Paulan, jotta näkisi, oliko hänessä itsessään samaa näköä luovuttajan kanssa.
Jemina halusi myös päästä kiittämään Paulaa maailman kauneimmasta lahjasta, elämästä.
– Erikoinen sattuma on, että vanhimman tyttäreni niin sanottu työnimi synnytyssairaalassa vuonna 1998 oli Jemina ja nyt "Solun" nimeksi paljastui Jemina, Paula iloitsee.
– Lisäksi nuorimman tyttäreni lempinimi on Jemppu, samoin kuin Jeminan.
Asian ytimessä.doc: Äidin suuri salaisuus
Jemina Wistrand, 19, ihmetteli jo lapsena, miksi ei näyttänyt vanhemmiltaan.
Kesäkuussa 2024 puhelu äidin kanssa sai palaset loksahtamaan paikoilleen. Jemina sai tietää, että osa hänen geeneistään tuli munasolun lahjoittajalta, eikä hänen äidiltään.
Seuraavaksi Jemina halusi selvittää, kuka oli antanut hänelle lahjaksi elämän.
18:12
Voit katsoa dokumentin maksuttomilla MTV Katsomo -tunnuksilla.
Yökyläilyä Solun ja sielunsiskon kanssa
Paulan ja Jeminan tapaamiset eivät päättyneet tuohon yhteen kertaan.
Sittemmin he ovat olleet toisiinsa yhteyksissä puhelimitse, mutta myös tavanneet kahvien ääressä.
Paula on löytänyt Jeminan äidistä Johannasta itselleen uuden ystävän, joka on hänelle kuin sielunsisko.
– Olen satavarma, että olemme tavanneet Johannan kanssa jo joskus aikoja sitten, Paula pohtii.
– Kun äiti ja Paula pääsevät keskustelemaan yhdessä, jutusta ei meinaa tulla loppua. Jos en paremmin tietäisi, luulisin heitä sisaruksiksi, Jemina kuvailee äitinsä Johannan ja Paulan kohtaamisia.
Vaikka Paula ajatteli, ettei "Solun" kohtaaminen johtaisi loppuelämän ystävyyteen, on niin käynyt.
Paula on käynyt yökylässä Johannan luona. Siellä munasolun luovuttanut Paula on istunut iltaa lahjoittamastaan solusta elämän saaneen tytön ja tämän äidin kanssa.
Yhdessä he ovat katsoneet läpi Jeminan lapsuuden kuvia.
Kuvissa oleva pieni tyttö näyttää hyvin paljon samalta kuin Paulan lapsuuden kuvissa.
– Aina, kun Jemina soittaa minulle, joudun hetken aikaa kuuntelemaan, onko soittaja tyttäreni Jemppu vai "Solu"-Jemppu, sillä heidän äänensä ja puhetyylinsä ovat niin samanlaiset, Paula kertoo.
– On ollut ilo seurata, miten löytymiseni on lopulta tuonut Jeminaa lähemmäksi äitinsä kanssa. On palkitsevaa, että Johanna ja hänen miehensä on saanut elämäänsä maailman tärkeimmän asian käyttämällä munasoluani.
Lue myös: Johanna tiesi jo teininä, ettei saisi lapsia – syynä oireyhtymä, joka löytyy noin 15 suomalaisvauvalta vuosittain
Turha pelko pois
Paula uskoo, että munasolujen luovuttamiseen liittyy edelleen paljon harhaluuloja, jotka voivat vaikuttaa potentiaalisten luovuttajien intoon lahjoittaa sukusolujaan.
Hän haluaa kuitenkin muistuttaa, ettei luovuttajilla ole minkäänlaisia velvollisuuksia tai oikeuksia mahdollisia syntyneitä lapsia kohtaan.
– Biologinen äiti on se, joka lasta kantaa yhdeksän kuukautta, tuntee vauvan potkut ja synnyttää tähän maailmaan. Luovuttaja antaa lapselle vain geenit.
Täysi-ikäisillä lahjasolulapsilla on sen sijaan oikeus selvittää, kuka tälle on geenit lahjoittanut.
– Jos muitakin lapsia on saanut alkunsa soluistani, kerron heille mielelläni itsestäni, jos se helpottaa heidän elämäänsä.
Paula pitää kohtaamistaan Jeminan kanssa harvinaisempana kuin lottovoittoa.
Jemina ja Johanna ovat osa hänen elämäänsä, mutta äiti hän on vain kolmelle synnyttämälleen lapselle.
– Seuraan Jeminan ja Johannan elämää iloisin ja positiivisin mielin. On hienoa tuntea heidät.