"Voisiksää jo lopettaa?" – Matti Mattsson latasi täydellisen vastauksen huutelijoille, olympiamitalistilla painavaa sanottavaa suomalaisille

3:21
Video: Matti Mattsson ui pronssia Tokiossa!

Uimari Matti Mattsson on tästä päivästä lähtien ikuisesti olympiamitalisti. Melko harvinainen sellainen, uinnin olympiamitalisteja on ennen häntä vain kolme.

Pääkuvan video: Katso Matti Mattssonin upean pronssiuinnin kohokohdat!

Vuonna 1920 porilainen Arvo Aaltonen voitti kaksi uintipronssia, 90-luvulla pronssista linjaa jatkoi Antti Kasvio, Jani Sievinen otti hopeaa. Tokiossa listan jatkeeksi liitettiin Matti Mattssonin nimi. Edellisestä uintimitalista ehti kulua 25 vuotta, onneksi väli ei kasvanut 72 vuoteen, kuten Aaltosen ja Kasvion välissä.

Mattssonin uralla on ollut monia vaikeita hetkiä, mutta:

– Jonkunnäköinen porilainen hulluus on ollut päällä, että miten on jaksettu näin kauan, Mattsson sanoi.

– Moni arvokilpailu on päättynyt alkueriin. Kun on 365 päivää tehnyt töitä, ja se päättyy alkueriin, ei ole kovin lämmin olo. 

MM-pronssia tuli jo vuonna 2013, ja laihojen vuosien aikana epäilijöiden ja huutelijoiden joukko Suomessa ja kotikaupungissa Porissa on kasvanut.

– Kyllä on muutamia sellaisia tiettyjä henkilöitä, jotka ovat uimahallilla sanoneet, että "voisiksää jo lopettaa?" Nyt voin sanoa, että en mä lopettanu, Mattsson välitti terveiset.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

"Suomalaisten täytyy ymmärtää"

Mattsson jäi Lontoon olympialaisissa alkueriin, loppusijoitus oli 17. Hän ilmoitti pontevasti ottavansa Riosta kultaa. Kun hän siellä jäi välierien viimeiseksi, pilkkakirveet lentelivät. Mattsson ei joustanut olympiadin aikana tavoitteestaan. Hän perusteli kantaansa sillä, että jos Suomessa ilmoittaa vain lähtevänsä kisoihin, sontaa tulee niskaan.

Hän otti aiheeseen kantaa olympiamitalistin asemassa.

– Kyllähän se on aihe, mikä puhuttaa paljon ihmisiä, että tänne lähetetään Suomesta porukkaa ja välillä tulos on, mitä on. Se on kuitenkin kilpaurheilua ja näihin kilpailuihin pääseminen on älyttömän vaikea asia. Jos Suomesta pääsee keskimäärin 50 urheilijaa (kesä)kisoihin joka neljäs vuosi, ja eduskuntaan menee 200 henkeä, niin siinä on vertauskuva, Mattsson nosti aiemminkin käyttämänsä "mitta-asteikon" esiin.

– Suomalaisten täytyy ymmärtää, että nämä kilpailut ovat oikeasti ihan järkyttävän tasoisia, pronssimitalisti paalutti.

Mattssonin mukaan pelkästään sillä, että hän on kokenut olympialaiset jo Lontoossa ja Riossa, on merkittävä vaikutus siihen, että hänellä on mitali kaulassa.

– Se, että näkee mikä tämä härdelli on, niin ei ajattele enää sitä. Ei nämä nyt ihan SM-tason kisat ole, mutta ei ajattele sitä kokonaisuutta, vaan ajattelee sitä kilpailuna enemmän. Kun olin Lontoon olympialaisissa ensimmäisellä kerralla, niin kyllä siinä oli ihan puulla päähän lyöty, kun kaikkia maailman huippuja menee siellä, täällä ja tuolla. Kilpailut on isot, mutta osasin ajatella asiaa niin, että nämä ovat vain kilpailut, Mattsson sanoo.

Henkinen muutos

Ennen kisoja Mattsson painotti itse uintisuorituksen ohella omaa henkistä kasvuaan. Riossa heikko sadan metrin kisa horjutti itseluottamusta. Tokiossa hän toki ui avausmatkalla vahvasti, mutta vaikkei olisi onnistunut, hän ei olisi ottanut siitä itseensä. Eikä ottanut SM-kisojen heikosta kahdensadan uinnistaankaan.

Lontoosta on jo yhdeksän vuotta, eli henkinen vahvuus on vankistunut luontaisesti vanhenemisen mukana.

– Olen usein pohtinut mistä henkinen varttuminen johtuu. Väitän, että pelkästään lasten tuleminen tähän maailmaan on rauhoittanut omaa levotonta sieluani. Olen saanut sellaisen vapauden tähän tekemiseen, lastensa Varpun ja Aarnin luokse haikaileva Mattsson sanoi.

Aiemmin Mattsson tähtäsi vain pitkän radan 200 metrille, mikä oli henkisesti raskas kuorma – kaikki tekeminen satsasi vain yhteen asiaan. Nyt hän ui vahvemmin myös satasta, mukana on lyhyen radan uintia, mikä helpottaa henkistä lastia.

Valmentaja, entinen huippu-uimari, Eetu Karvonen on tärkeä keskustelukumppani, mutta Mattsson on käyttänyt myös henkisen valmentajan Aapo Kilpeläisen oppeja pari vuotta.

– Käymme kerran kuussa Eetun kanssa Aapon luona Tampereella ja keskustelemme asioita läpi. Pyrimme pitämään yhteistyön mahdollisimman avoimena, Mattsson avaa.

Mattsson-Karvonen-kaksikon ajatusmaailmasta kertoo hyvin konkreettinen esimerkki.

– Koko kevään oli ajatus, että olympiakullan voittaminen ei ole vaikeaa. Siitä tehdään pääkopan sisällä liian vaikeaa. Se on osittain klisee, mutta kaikki on aina mahdollista.

Tokion finaalissa oli mahdollista parantaa omaa ennätystä yli sekunnilla ja vastaanottaa pronssinen mitali.

– Se hetki, kun Suomen lippu nousi salkoon, on yksi hienoimmista asioista, mitä urheilija voi kokea. Nyt pystyin tekemään sen maailman isoimmassa urheilutapahtumassa. En voi paljon onnellisempi olla. (Palkintokorokkeella) ajatukset pyörivät siinä tehdyssä työssä ja tässä matkassa. Monet ovat sanoneet, että matkasta pitää nauttia ja viimeiset vuodet olen nauttinut äärettömän paljon.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja