Kawasakin tautiin sairastuneen lapsen äiti kannustaa vanhempia luottamaan vaistoonsa. Taudin epämääräiset oireet voivat hämätä lääkäreitäkin, mutta huolen herätessä hoitoa kannattaa hakea sinnikkäästi.
Kokemus oli äidille traumaattinen.
Helsinkiläisen Noora Enrothin aiemmin terve Väinö-poika alkoi oireilla oudosti heinäkuussa 2016. Aluksi viiden kuukauden ikäiselle vauvalle nousi korkea, 39–40 asteen kuume. Väinön kuumeiltua kaksi päivää, Noora vei hänet päivystykseen. Laboratoriokokeiden perusteella lääkärit päättelivät, että vauvan oireet jatkuivat virtsatieinfektiosta ja määräsivät tälle antibiootteja.
Antibiootit eivät auttaneet. Väinön kuume jatkui korkeana ja lisäksi poika alkoi kärsiä vesiripulista. Noora vei Väinön uudelleen päivystykseen jo seuraavana päivänä. Kaksikko lähti kotiin uuden diagnoosin kanssa. Väinön epäiltiin potevan suolistotulehdusta eli gastroenteriittiä.
Mutta oireet eivät vieläkään helpottaneet vaan niitä tuli vain lisää. Kuume jatkui. Vauvan rinnan ja vatsan alueelle ilmestyi pilkkuja. Nielu punoitti ja silmän valkuaiset verestivät.
– Äidinvaisto heräsi, ettei kaikki ole ihan kunnossa, Noora muistelee.
Noora päätti viedä Väinön vielä kerran päivystykseen, kun vauvan kuume oli jatkunut viikon. Sairaanhoitajat tuntuivat pyörittelevän silmiään nähdessään Nooran jälleen. Tutkimuksissa Väinön veren tulehdusarvot todettiin korkeiksi. Vauvan sydän löi 190 kertaa minuutissa. Päivystävä lääkäri kirjoitti epikriisiin ”Kawasakin tauti” kysymysmerkin kera.
Matkalla lasten infektio-osastolle Noora luki hämmentyneenä potilasasiakirjaa. Mikä ihmeen Kawasakin tauti?
