Suomeen on rantautunut uusi hoitomuoto, joka lupaa apua monenlaisiin vaivoihin yliherkkyyksistä allergioihin muokkaamalla vahingollisia ja pinttyneitä ajattelumalleja.
Hoitoja myy muun muassa julkisuudesta tuttu Maria Nordin, joka kuvaa hoidon tuoneen helpotusta jopa Parkinsonin tautiin.
Voiko verkossa myytävä omatoiminen aivojumppa todella auttaa jopa sellaiseen parantumattomaan neurologiseen sairauteen kuin Parkinsonin tauti?
MTV Uutiset pyrki ottamaan asiasta selvää.
Ei paranna itse sairautta
Kyseessä on Dynamic Neural Retraining System -menetelmä, lyhyemmin DNRS, joka lupaa helpotusta aivojen limbisen järjestelmän kuormitukseen ja sen aiheuttamiin oireisiin esimerkiksi mielikuvaharjoituksilla.
Menetelmän on kehittänyt sähkö- ja monikemikaaliherkkyydestä parantunut kanadalainen Annie Hopper.
DNRS-harjoitukset eivät paranna itse Parkinsonin tautia, mutta neurologian erikoislääkärin ja työterveyslaitoksen ylilääkärin Markku Sainion mukaan ne voivat kohentaa potilaan yleisvointia lievittämällä niin sanottuja toiminnallisia oireita.
– DNRS ei vaikuta mihinkään elimelliseen sairauteen tai sen synnyinmekanismiin, mutta se voi vaikuttaa kokonaistoimintakykyyn, Sainio selittää.
Toiminnallisilla oireilla tarkoitetaan aivojen limbisen alueen eli kehon suojausmekanismien aktivoitumista ahdistuksen, stressin tai tiettyjen ärsykkeiden seurauksena.
Toiminnallisille oireille ei löydy välttämättä lääketieteellistä selitystä, mutta ihmiset kokevat silti pahojakin fyysisiä oireita.
Myös yleisvoinnilla suuri merkitys
Sainion mukaan toiminnalliset oireet voivat vaikuttaa merkittävästikin Parkinsonin tautia sairastavien ihmisten vointiin. Sairauden seurauksena dopamiinin määrä vähenee ihmisen aivoissa.
– Potilailla dopamiinin määrä aivoissa voi olla samalla tasolla, mutta heidän toimintakykynsä on aivan eri tasolla. Onko syynä silloin dopamiini vai muut tekijät? Sainio kysyy.
Toisaalta DNRS ei itsessään nosta Parkinson-potilaan aivojen dopamiinitasoa tai korjaa muitakaan elimellisiä oireita, Sainio muistuttaa.
Sainio ei kuitenkaan näe mitään haittaa harjoitusten tekemisessä, jos ymmärretään, että kyse ei ole valinnasta lääketieteellisen hoidon ja DNRS:n välillä.
Haitallisista ajatusmalleista eroon
Miten DNRS sitten toimii?
Menetelmään tutustuneen Sainion mukaan siinä yritetään purkaa kehon oppimat automaattiset reaktiot, jotka syntyvät tietyissä tilanteissa.
– Käsitykset, kokemukset ja tulkinnat, joista on tullut selviytymisstrategia, voivat olla haitallisia. DNRS-hoito on niiden purkamista, Sainio sanoo.
Ajatusmalleja puretaan pohtimalla, missä tilanteessa tiettyyn ärsykkeeseen on alkanut reagoida tietyllä tavalla. Käymällä läpi näitä tilanteita voi siedättyä ärsykkeelle ja oppia eroon haitallisista selviytymisstrategioista.
Sainion mukaan menetelmästä voivat hyötyä periaatteessa kaikki, mutta etenkin he, joilla on pelkkiä toiminnallisia oireita, eli oireille ei löydy lääketieteellistä selitystä. Tällaisia ovat eismerkiksi ympäristöyliherkkyydet.
DNRS:n avulla voi siis opetella eroon ajatusmalleista, jotka aiheuttavat vaikkapa stressiä tai ahdistusta, ja yleisvointi voi siten kohentua. Jos on jo diagnosoitu sairaus, itse taudin oireet eivät välttämättä tunnu niin pahoilta, jos muuten voi hyvin.
Sainion mukaan menetelmä itsessään ei ole mullistava, vaan siihen on kerätty elementtejä psykoterapiasta ja mindfulnessista.
Kannattaako aivojumpasta maksaa?
Toistaiseksi ei ole tutkittua tietoa, miten menetelmän harjoitukset käytännössä vaikuttavat aivoihin.
– Kokeellisia tutkimuksia on kuitenkin tehty siitä, miten ajatteleminen ja suhtautuminen asioihin vaikuttavat kokemukseen. Jos haistat tuoksua ja sinulle sanotaan, että se on vaarallista tai hyödyllistä, oireet ja reaktiot syntyvät siitä käsityksestä eivätkä itse tuoksusta, Sainio sanoo.
Menetelmää hyödyntävät kurssit maksavat muutaman sadan euron verran. Kannattaako rahaa laittaa hoitoon, jonka tehosta ei ole tutkittua varmuutta?
Sainion mukaan summa maksaa itsensä nopeasti takaisin, jos ihminen saa itse hoidettua itsensä kuntoon.
Terveydenhuollosta puuttuu keinoja
Sainion mukaan DNRS ja muut vastaavat menetelmät ovat olleet pöydällä myös suomalaisessa terveydenhuollossa. Sainio on itse ollut mukana HUS:n hankkeessa, jossa on pohdittu toiminnallisten oireiden hoitoketjua. Hänen mielestään terveydenhuollossa olisi opittavaa vaihtoehtoisista menetelmistä.
Psykososiaaliset tekijät jäävät Sainion mukaan yhä usein sivuosaan suomalaisessa terveydenhuollossa.
– Diagnosoimme elimelliset oireet, mutta ikävä kyllä osalle oireista selitystä ei löydy niistä, hän sanoo.
– Itse harjoittelemalla voi parantua jostain, missä me nostamme kädet pystyyn. On siinä vähän peiliin katsomisen paikka meillä terveydenhuollossa.
Sainio laittaisi toiminallisten oireiden hoidon ohjeet mukaan käypä hoito -suosituksiin.
Osaksi perusopetusta?
Toisaalta Sainio pohtii, pitäisikö tietynlaisten mielentaitojen olla osa perusopetusta, jolloin terveydenhuollon puuttumista tai erillisiä kursseja ei edes tarvittaisi.
– Jos huomaa, että kehon suojausmekanismit lähtevät liikkeelle, on keinoja, joita voi itse tehdä tilanteen laukaisemiseksi. Tämän pitäisi olla perusjuttu, vähän kuin liikunta.