Välinsä vanhempiin katkaisseet kertovat, miksi eivät kadu valintaansa: "Tyhjästä oli helppo luopua"

Kerroimme aiemmin amerikkalaisesta Samanthasta, joka katkaisi välit vanhempiinsa. Hän otsikoi aiheesta kertovan tekstinsä sanoilla ”Voit joutua katkaisemaan välit vanhempiisi elääksesi parasta mahdollista elämää”, vaikka tiesi, että toteamus aiheuttaisi vastustusta joissain lukijoissa.

– Jos luit otsikon ja ensimmäinen ajatuksesi oli jotakin tällaista: ”Vitsailetko? He synnyttivät sinut ja kasvattivat sinut, ja he tekivät parhaansa. Anna anteeksi ja jatka elämää. Älä elä menneessä. Saat vain yhden äidin! Kadut niin paljon myöhemmin elämässäsi”, sinulla ei todennäköisesti ollut myrkyllistä tai väkivaltaista vanhempaa, eikä tämä teksti ole sinulle. Olen onnellinen puolestasi. Oikeasti, se ei ollut sarkasmia, Samantha totesi.

Hän kuitenkin huomautti, ettei välejä vanhempiin aina ole mahdollista säilyttää, vaikka miten haluaisi.

Kysyimme lukijoiltamme, ovatko he joutuneet katkaisemaan välit vanhempiinsa. Tällaisia vastauksia kyselyyn tuli!

"Narsistiseen isovanhempaan olen katkaissut välit. Yritti parannella omia virheitään lapsenlapsiin. On tehnyt omia mokia ja virheitä kasvattaessaan omat lapsensa. Jokaisella on oikeus kokea äitiys ja vanhemmuus omalla ainukertaisella tavalla. Isovanhempi ei ole lapsenlapselleen äiti eikä vanhempi. Mielestäni mitään toista kierrosta ei ole. Joten joskus on todellakin viisasta katkaista välit myrkyllisistä vanhemmista. Joillakin toimii, joillakin ei."
– Ei nimimerkkiä

"Oli pakko katkaista välit myrkylliseen äitiin oman ja perheen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Ei tee lapsille hyvää, kun vanhemmat joutuvat koko ajan stressaamaan, mitä kostonhimoinen mummo seuraavaksi keksii. Pientä stressiä asian suhteen on edelleen, mutta pahimmasta ollaan päästy eroon. Emme ole enää pelinappuloita lapsinemme narsistin elämässä.

Jos ihmiset tietäisivät, mitä kaikkea tämä 'hylätty mummoparka' on tehnyt, eivät päivittelisi lasten ja lastenlasten katoamista kuvioista. Mutta eivät valitettavasti tule koskaan kuulemaan totuutta narsistin suusta, vaan satuja, joissa narsisti on itse uhri ja väärinymmärretty hyväntekijänä. Olen kertonut kaikille läheisille, ettei perheemme asioita saa kertoa narsistimummolle, koska ne eivät hänelle kuulu ja hän käyttää kaiken tiedon aina meitä vastaan, tavalla tai toisella. Olen myös tehnyt selväksi, että laitan välit poikki kaikkien 'lentävien apinoiden' kanssa, jotka kertovat asioitamme narsistille. Narsistimummo yrittää jatkuvasti urkkia asioitamme ja väittää olevansa vain huolestunut, milloin milläkin keksityllä tekosyyllä. Olen myös poistunut somesta samasta syystä. Siellä urkkiminen on liian helppoa.

Emme edes unelmoi välien paranemisesta, koska tiedämme sen olevan mahdotonta. Narsistimummo ei mielestään tee koskaan väärin eikä hän halua muuttua, vika on aina muissa. Silti kaikki hänen lapsensa ja lastenlapsensa ovat katkaisseet välit häneen. Lisäksi häntä välttelevät omat sisarukset. Ystäviä tulee ja menee, mutta yhtään todella läheistä ei ole. Kaikki miessuhteet ovat kariutuneet. Mutta narsistimummossa ei ole mikään vikaa."
– Nimimerkki Vapaa hengittämään

"Olen rajoittanut kaikenlaisen yhteydenpidon vanhempiini minimiin. Käytännössä lapsillani ei ole koskaan heihin ollutkaan kontaktia, koska asumme heistä yli 400 kilometrin päässä. En voi sanoa tehneeni ratkaisuani elää ja asua kaukana suvustani vanhempieni vuoksi, vaan vain äitini vuoksi. Olen viidestä lapsesta vanhin, perheeni musta lammas jo teini-iästä saakka. Mitään en ole koskaan osannut tehdä oikein ja kaikki ratkaisuni ovat saaneet osakseen katkeraa kritiikkiä.

Lähdin opiskelemaan 15-vuotiaana kauas kotoani. Sen koommin en ole kotikonnuilleni palannut. Nuorella aikuisiälläni sain välimatkasta huolimatta kokea mitä hirveintä henkistä väkivaltaa, sortoa, halveksuntaa, mustamaalausta ja sietämätöntä julmuutta. Lukemattomat yöt ja päivät olen äitini vuoksi itkenyt, ennen kuin sanouduin irti tuosta sairaasta ihmisestä. En ole päivääkään katunut tekoani! Se oli ainoa oikea ratkaisu, niin itseäni kuin omaa perhettäni kohtaan. Omat lapseni ovat jo lähes aikuisia. Miksi ylläpitää suhdetta joka aiheuttaa vain suunnatonta surua ja kärsimystä?

Nuorin sisareni yritti muutama vuosi sitten itsemurhaa äitini vuoksi. Se oli minulle viimeinen pisara. Äiti sairastuttaa kaikki ympärillään. Siksi sisaruksenikin rajoittavat tapaamisiaan minimiin, koska kukaan ei tahdo häntä jaksaa. Oman henkisen terveyteni haavat ovat syvällä, ja luulen, että arvet lapsuudesta ja nuoruudestani eivät tule koskaan paranemaan täysin. Sen olen päättänyt, etten koskaan kohtele omia lapsiani samoin kuin minua on kohdeltu. Haluan olla osa heidän elämäänsä, kehitystään ja kasvuaan tässä maailmassa, vielä silloinkin, kun itse olen jo vanha ja raihnainen!"
– Nimimerkki Tuulia

"Kun mieheni sairastui, äitini kääntyi meitä vastaan. Hän löysi uuden suosikkityttären vanhemmasta sisarestani ja alkoi vihjailla tekemistäni virheistä. Nämä virheet olivat syynä siihen, että elämämme epäonnistui, ja mieheni sairaus eteni, kuten sen luonteeseen kuului, kohti kuolemaa. Tämä avasi silmäni ja otin etäisyyttä. Viimeinen päätös katkaista välit tapahtui, kun äitini osoitti avoimesti suosiota huorittelevaa naapuriani kohtaan. Ei ollut enää mitään jäljellä äitisuhteesta, tyhjästä oli tavallaan helppo luopua."
– Nimimerkki mamma

Aina luopuminen ei ole yhtä helppoa...

"Voi, kun olisinkin pystynyt niin tekemään. Olin liian alistettu pystyäkseni siihen. Toisaalta isän eläessä se ei ollut mahdollista. Jotenkin tajusin, ettei isä ollut ilkeä. Isän kuoltua äiti alkoi yhä enemmän pompottaa minua. Lopulta, ollessani jo lähes kuusikymppinen, lääkäri ehdotti, että pitäisin välimatkaa äitiin. Ei se helppoa ollut, kun äiti soitteli ja v*ttuili lähes päivittäin. Hän on ollut nyt kuolleena kuusi vuotta, ja elämänlaatuni on parantunut huomattavasti."
– Nimimerkki Seikku

***