Suomen noitakertomukset ovat saaneet vaikutteita maailmalta. Kansanomaiset noitatarinat olivat jännityskertomuksia, joihin liittyi myös humoristisia piirteitä.
Noitiin liittyvät kertomukset ovat tuttuja etenkin läntisessä Suomessa, kun taas idässä noitafolklore on ollut paljon vieraampaa. Antikristillistä noitaa nimitettiin Suomessa trulliksi, kun taas noita-sanaa käytettiin Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.
Noitien liikkuma-aikaa oli etenkin pääsiäinen, mutta myös laskiainen ja koko pääsiäistä edeltänyt paastoaika.
Usein noidaksi paljastui naapurin emäntä
Noitien yleisin kiusa kohdistui eläimiin. Suomalaisissa trullikertomuksissa noita on käynyt varastamassa naapurin karjalta villoja, karvoja tai nahanpalasia erityisesti pääsiäis- tai laskiaisyönä.
Noitavaimot ovat myös voineet synnyttää niin kutsutun paran, joka on käynyt lypsämässä lehmiä salaa. Eläimiin kohdistunut kiusa oli rikos koko yhteisöä vastaan. Trullin uskottiin vievän karjaonnen tai eläinten elinvoiman itselleen.
Eläintarinoiden lisäksi trullikertomuksissa toistuvat noitien kiinni jäämiseen liittyvät tarinat. Noitaa ei yleensä saatu kiinni, mutta pakeneva trulli saattoi jättää itsestään muita todisteita. Noita saattoi jättää paikan päälle palan kangasta tai vaikkapa kintaansa, jossa oli hänen nimensä.
