Studio55.fi pyysi lukijoitaan kertomaan unettomuudestaan. Osalla unettomuus häiritsi opintoja ja työelämää. Jonkun pelastukseksi koitui eläköityminen, kun stressi aikaisista aamuherätyksistä poistui.
Asuntolaina laukaisi
Unettomuus alkoi samoihin aikoihin kun otettiin asuntolaina. Kun yöllä herää, niin ei saa enää nukutuksi.
-Rampe
Unettomuus kroonistui
Unettomuuteni johtuu fyysistä sairaudesta ja vaikeista elämänkokemuksista (läheisen kuolema, ero, huoltajuusasiat) sekä ahdistuksesta, joka on seurannut näistä kahdesta ensin mainitusta. Unettomuus on kehittynyt noin 10 vuotta kroonistuen ajan myötä. Joskus auttaa fyysinen rasitus, rentoutus tai hieronta. Joskus, kun mieli on ahdistunut, ei auta mikään. Unettomuus vie toiminta- ja työkyvyn pahemmin kuin mikään muu.
-Hattara
Työstressi vei unet
Olen kärsinyt nyt yli vuoden unettomuudesta enemmän tai vähemmän – en ehkä joka viikko, mutta joka kuukausi. Selkeä laukaiseva tekijä oli työstressi ja yksinkertaisesti ei ollut aikaa nukkua. Sairaslomalla olin useamman viikon. Melatoniinia ja nukahtamislääkkeitä olen käyttänyt, mutta tuntuu, ettei mikään täysin ongelmaa ratkaise, ja silmänaluset ovat mustina sen myötä. Välillä päivisin aika väsynyt olo sen seurauksena.
-Maria
Hermovauriokipu valvottaa
Unettomuutta on kestänyt lähes 20 vuotta. Syynä siihen on lähinnä selän ja jalkojen hermovauriokipu. Olen kokeillut lääkkeettömiä hoitoja, liikuntaa, rentoutusta, luontaislääkkeitä, kylmää ja lämpöä, vahvoja kipulääkkeitä. Olen käynyt fysioterapiassa ja henkilökohtaisessa kuntoutuksessa. Polveen on laitettu tekonivel ja selkään tehty jäykistysleikkaus. Ne hieman auttoivat tilannetta, mutta hermovaurio oireilee jonkin verran edelleen.
Rasitus pahentaa oireita, mutta liikuntaa ja rentoutusta ei voi jättää pois. Oireet pahenevat nopeasti jos niin tekee. Kun olen herkkäuninen, myös puolison uniapnean hoitoon olevan CPAP-laitteen ääni häiritsee unensaantia.
-karhuemo
Unettomuutta monta vuosikymmentä
Olen jo montakymmentä vuotta kärsinyt unettomuudesta. Nukun yössä noin 4-5 tuntia ja silloinkin herään välissä pari kertaa. Unilääkkeillä kyllä nukun, mutta en halua olla niistä riippuvainen. Koska olen eläkkeellä, niin unettomuus ei enää haittaa ja päivälläkään en pysty nukkumaan. Liikun, urheilen ja syön terveellisesti mutta ei sekään auta. Stressiä ei ole, joten en tiedä mistä johtuu, mutta kaikkeen tottuu.
-valveilla
Aamuherääminen piinaa
Nukun vaihtelevasti arkisin 3-5 tuntia, koska varhainen aamuherääminen piinaa taustalla. En ole koskaan ollut aamuvirkku ja nousen aikaisin vain, jos on pakko. Tykkään touhuta iltaisin ja energiatasoni on parhaimmillaan iltakuuden jälkeen. Jos saisin, valitsisin ilta- ja yötyön, mutta sosiaalinen elämä voisi kärsiä vielä enemmän, vaikka olenkin perheetön sinkku. Nukun pitkät ja levolliset yöunet silloin, kun ei ole pakollisia lähtöjä aamuvarhain eikä herätyskello herätä. Sielu antaa silloin luvan levätä ja nukkua.
- A-M
"Alisuoritusta loputtomiin"
Vuosikymmenet ovat vierineet nihkeissä lakanoissa. Joskus nuoruusvuosina varmasti nukuinkin, kun se ei tuntunut ongelmalta. Nyt eläkeiässä ehkä voin huokaista ja kääntää kylkeäni yhdeksältä aamun sarastaessa, ja vetää peiton pääni yli suojaamaan auringon säteiltä. Takana saattaa olla kolmekin yötä yhtä pyörimistä ja villasukkien vetoa jalkoihin ja pois, kuumaa kaakaokuppia.
Turhaa kaikki toimet ja loitsut. Kaikki on kokeiltu, kaikki... Työvuosina herätyskello-ostoksia kokoelma. Kuudelta ylös, haamuna raitsikkaan ja jotenkin kofeiinin voimalla alisuoritusta loputtomiin. Miten olisi ollut, jos työt olisi voinut aloittaa vasta puoliltapäivin. Usein uni maistuu aamutunteina. Jospa kymmeneltä aamiaiselle ja pirteänä päivään.
-Kotiloitunut perhonen
Opinnot jäivät kesken
Olen kärsinyt unettomuudesta 16-vuotiaasta lähtien (nyt olen 37). Ajoittaista, mutta haitannut paljonkin elämääni, jäänyt muun muassa opiskelut kesken ja linkkiytynyt masennuksen kanssa. Nykyään joudun syömään nukkumiseen lääkkeitä vaikka pitkälle vastustan niitä.
-tipitii
"Olen hyväksynyt unettomuuden osana elämääni"
Ajoittain kärsin unettomuudesta, joka johtuu useimmiten liiallisesta kahvin juonnista tai alakerran naapureiden äänistä yöllä. Olen saanut apua unettomuuteeni ulkoilusta, stressin välttämisestä, rentoutumalla, myönteisellä asenteella ja ajattelulla. Muistiin on ollut vaikutuksia, ja se on pitänyt päiväaikaista väsymystä yllä, en muuten ole huomannut muita vaikutuksia terveyteeni. Olen hyväksynyt ajoittaisen unettomuuden osana elämääni, en ota siitä enää minkäänlaisia paineita.
-kukkuja
Aivot ja keho ylikierroksilla
Kärsin unettomuudesta melko harvoin, mutta se on äärettömät häiritsevää. Erityisesti, jos olen stressaantunut tai elämässä tapahtuu paljon, unettomuus iskee. Aivot ja kroppa tuntuvat käyvän ylikierroksilla, ja vaikka pitäisi väsyttää, en vain saa unta.
-tuffe
"Kadehdin miestäni, joka nukkuu sikeästi yönsä"
Olen ollut aina herkkäuninen. Lasten ollessa pieniä, nukkuminen oli katkonaista, koska lapset herättelivät öisin. Siitä se on jatkunut. Vanhemmiten nukkuminen on edelleen katkonaista, herään useita kertoja yössä ja jään valvomaan aamuyöstä.
Aamulla herätessä tuntuu ettei ole nukkunut kunnolla, vaikka olisikin ollut unessa hetkittäin. Heti tuntuu väsyneeltä ja veltolta. Joskus, kun on saanut nukuttua kunnolla, on ihanan pirteä ja reipas olo.
Pyrin pitämään kiinni säännöllisestä unirytmistä, se auttaa jonkin verran. Joskus tuntuu, että liikunta ja ulkoilu auttavat, mutta joskus taas tuntuu, että ei siitäkään ole apua. Stressi vaikuttaa tietysti huonontavasti nukkumiseeni, mutta minkäs teet. Joskus olen saanut lääkäriltä unilääkettä ja sen avulla nukuin todella sikeästi koko yön. Tuntui ihanalta, mutta kyseessä oli toisen sairauden hoito, joten lääkkeitä en ole käyttänyt sen jälkeen. Joskus aina ajattelen pyytäväni lääkäriltä unilääkkeitä, mutta en ole saanut aikaiseksi.
En ole enää työelämässä, joten unettomuus, tai huono nukkuminen ei niin haittaa arkea. Ei tarvitse olla niin skarppina koko ajan. Toisaalta ajattelen, että johtuuko ylipaino-ongelmat osittain huonosta nukkumisesta, kun näitäkin juttuja olen lukenut. Kadehdin miestäni, joka nukkuu sikeästi yönsä.
-annuli
Huolipäiväkirja on ollut pelastukseni
Olen kärsinyt 10 vuotta nukahtamisongelmasta johtuen mielenterveyssairaudesta. Olen tunnollisesti noudattanut hyvää ”unihygieniaa”: viileä huone, pimennysverhot, ei raskasta liikuntaa ennen unta ja enkä katso telkkaria/tietokonetta kahteen tuntiin ennen unta. Huolipäiväkirja on ollut pelastukseni, ennen unta mietin päivän kulun, ongelmat, murheet ja ajatukset läpi. Jos jokin jää vaivaamaan, päätän, että se ratkaistaan huomenna. Yksi helpotus on myös ollut unilelu, vaikka aikuisena se on ehkä vähän nolo. Nalle sylissä sängyssä tuo turvallisuutta ja lämpöä, koska asun yksin.
-minni
"Eläkkeellä ei tarvitse hermostua aamuherätyksestä"
Jo vuosia, ehkä 10 vuotta, olen herännyt 1,5 tunnin nukkumisen jälkeen. Aikaisemmin sain unta käytyäni vessassa, nykyisin en saa unta. Yritän kyllä keskittyä laskemiseen yhdestä kymmeneen ja kymmenestä yhteen, mutta ei vaan auta. Puolen tunnin tai tunnin pyörimisen jälkeen nousen, otan Frantsilan ”Unilintu” -yrttitippoja 15-20 tippaa veteen sekoitettuna. Syön palan näkkäriä ja istun olohuoneessa lukien mitä sattuu. Siinä vaiheessa usein Hesaria, kun se tulee joskus kello 2:30 aikoihin. Parin tunnin valvomisen jälkeen lähden makkariin kokeilemaan unta – joskus se tulee, joskus joudun palaamaan olkkariin ja lukemaan lisää. Tätä hankaa tilannetta on onneksi kestänyt vain näin kaksi viikkoa ja odotan, että on vaan hetkellinen, eli ehkä ensi yönä nukunkin jo hyvin. Onneksi olen jo 64-vuotias ja eläkkeellä, niin ei tarvitse hermostua aamun heräämisestä.
-Unilintu-51