Lapsen aikuistuminen voi herättää ristiriitaisia tunteita. Toisaalta vanhempi on iloinen ja ylpeä aikuistavasta jälkeläisestään, toisaalta haikea kodin hiljenemisestä. Pesän tyhjenemiseen kannattaa varautua jo hyvissä ajoin miettimällä, mitkä asiat tuovat vanhemmalle itselleen iloa ja nautintoa.
Suurimmalle osalle vanhemmista lapsen muuttaminen pois kotoa on odotettu ja toivottukin asia. Pieni osa kuitenkin jopa masentuu ja ahdistuu pesän tyhjentyessä.
– Lasten poismuutto saattaa laukaista jotain ehkä läpikäymättömiä suruja tai muita elämänkokemuksia. Se on hyvin paljastava hetki ja tuo näkyväksi jotain omasta menneisyydestä, Väestöliiton vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa sanoi Huomenta Suomessa perjantaina.
Anu Toija ei kokenut surua, kun hänen esikoisensa muutti kotoa 20-vuotiaana. Haikeutta sen sijaan oli ilmassa.
– Haikeutta on paljon. Surusta en ehkä niinkään puhuisi, koska siinä on myös sellaista iloa ja ylpeyttä siitä, että oma lapsi on niin pärjäävä, että voi ihan itsenäisesti lähteä asumaan, Toija sanoo.
Pesän tyhjenemiseen kannattaa varautua jo hyvissä ajoin
Anu Toija ehti valmistautua esikoisensa poismuuttoon jo nuoren ollessa vuoden vaihto-oppilaana. Poika vietti myös paljon aikaa kavereidensa ja tyttöystäviensä kanssa.
Oulasmaa suositteleekin vanhempia valmistautumaan pesän tyhjenemiseen jo hyvissä ajoin. On tärkeää, että elämässä on muitakin merkityksellisiä asioita kuin vanhemmuus – esimerkiksi harrastuksia ja ystäviä. Muutoin voi olla vaarana, että vanhempi ripustautuu aikuistuviin lapsiinsa. Se ei ole nuoren kannalta ollenkaan hyvä asia.