Moni haaveilee talvisin muutosta ulkomaille, mutta miten lapsiperhearjen voi yhdistää kansainvälisiin haaveisiin?
Pimenevä ja kylmenevä loppuvuosi voi saada monet haaveilemaan etelän lämpöön muuttamisesta. Inhimilliset asiat, kuten perhe, työ tai lapset, saattavat kuitenkin asettua ulkomaille muuton esteeksi.
Perhevaikuttaja Wenla Väärälä on yksi niistä harvoista, joka on onnistunut yhdistämään lapsiperhearjen ja kansainvälisen elämän.
– Meidän elämämme on tosi liikkuvaista, Väärälä kertoi Huomenta Suomen haastattelussa lokakuussa.
Väärälä on yrittäjä ja yksinhuoltajaäiti kuusivuotiaalle lapselle.
– Olemme olleet jo toista vuotta puolet vuodesta pois kotoamme Helsingistä sekä tropiikin lämmössä että pohjoisessa Lapissa, Väärälä kertoo.
Väärälän elämäntapa on ollut aina liikkuvaista ja kaksikko elääkin aktiivista reissuarkea.
– Kun minulle tuli lapsi, päätin, että tämä lapsi tulee minun elämääni ja me jatkamme näin. Ei muuta kuin vauva kainaloon ja menoksi, Väärälä kuvailee elämäänsä.
Lue myös: Vanhempi, älä tartuta syysnihkeilyä nuoriisi: "Tosi paljon merkitystä"
Kansainvälinen elämä muuttaa ihmistä
Väitöskirjatutkija Mireka Caselius on tutkinut lapsena ulkomaille muuttaneita ihmisiä ja sitä, miten ulkomailla asuminen on vaikuttanut heihin ihmisenä. Yleinen syy lapsena ulkomaille muuttoon on ollut vanhempien työ.
Tutkimuksen haastateltavat ovat kuvanneet, että kokemus oli elämää mullistava kokemus.
– He muuttuivat ihmisinä sen kansainvälisen kokemuksen myötä, Caselius kertoo.
Lue myös: "Pomppujen silottelu" on perheissä kasvava ongelma: "Lasta pidetään sellaisessa pumpulikuplassa"
Ulkomailla lapsena eläneet ihmiset kokivat ulkomaanjakson kehittävän heidän sosiaalisia taitojaan, kielitaitoa ja kulttuuriosaamista.
– Sosiaaliset kyvykkyydet nousivat isosti esiin tässä tutkimuksessa, Caselius kertoo.
Kansainvälisessä ympäristössä kasvanut lapsi tutustuu todennäköisesti helpommin ihmisiin, on kiinnostunut erilaisista ihmisistä, eikä hätkähdä, jos ihminen näyttää vähän erilaiselta.
Juurettomuutta
Kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa.
– Tutkimuksesta löytyi juurettomuuden tunnetta ja levottomuutta, Caselius kertoo.
Juurettomuudella tarkoitetaan sitä, ettei lapsi tunne täydellistä yhteenkuuluvuutta kotimaahansa, mutta ei myöskään kohdemaan kulttuuriin.
Lapselle ulkomaille muutto voi olla myös koetteleva kokemus. Tutusta ja turvallisesta johtuva luopumisen suru ja koti-ikävä ovat asioita, joita pienen lapsen voi olla vaikea käsitellä.
Lohdullista on kuitenkin se, että Caseliuksen tutkimuksessa keskimäärin kaikki lapset lopulta sopeutuivat uuteen elinympäristöönsä.
Miltä Wenla Väärälän ja hänen lapsensa ympäri maailmaa liikkuva elämä näyttää? Entä kuinka Wenla aikoo rauhoittaa lapsen tulevan koulutien? Miten kansainvälinen lapsuus ja nuoruus näkyy aikuisuudessa? Katso haastattelu yllä olevalta videolta.