Iloa tuottavat sen mukaan muun muassa onnistumisen kokemukset vanhempana.
Jaksamista taas tukee muun muassa nopeasti saatu apu.
Ensi- ja turvakotien liiton erityisasiantuntija Tanja Henttonen kertoo tulosten ilahduttavan.
– Haasteista puhutaan enemmän ja me ehkä toivomme, että vauvamyönteisyys nyt leviäisi. Prosenttejakin enemmän ilahdutti se, kun me kysyimme, mikä tuottaa iloa vauva-aikaan, niin se oli se vauva itse.
– Vuorovaikutus hänen kanssaan ja hymyt ja hänen kasvunsa ja kehityksensä seuraaminen, Henttonen listaa Huomenta Suomessa.
Pienen lapsen äiti Essi Aitolahti vahvistaa ajatuksen. Aitolahdella on kaksi lasta, nelivuotias ja puolitoistavuotias.
– Koen, että me olemme tosi onnellisia ihan siinä perusarjessa, Aitolahti toteaa.
Aitolahti kertoo lastensa olevan luonteeltaan hyvin erilaisia, mikä on tehnyt vanhemmuudesta entistä mielenkiintoisempaa.
– Ajattelin, että kun tulee toinen lapsi, tietäisi mitä tekee. Mutta niin haasteet kuin ilon aiheetkin ovat olleet nyt ihan erilaiset kuin esikoisen kohdalla.
– Mutta ehkä jotenkin on nyt osannut olla vähän aiempaa rennompi eikä ehkä hätkähdä niin pienestä. Eli jos nyt ei kaikki mene juuri oppikirjan mukaan, siitä ei tule ihan yhtä suuri paine kuin ehkä esikoisen kohdalla tuli.
Tuoreen tutkimuksen mukaan eniten iloa vanhemmille vauva-arjessa tuottaa itse vauva.Lehtikuva
Ensi- ja turvakotien liiton selvityksen mukaan lapsiperheiden suurimpia haasteita ovat vanhempien väsymys ja taloushuolet.
– Väsymys liittyi paljon siihen, että jos vauva heräilee monta kertaa yössä ja yöunet ovat repaleisia lapsella, totta kai ne ovat silloin vanhemmallakin, Henttonen kertoo.
– Monet kokivat jäävänsä vauvavaiheessa liian yksin.
Kolmas useimmiten mainittu asia olivat parisuhteen haasteet.
– Eli kokemus siitä, että esimerkiksi tehtävät kotona jakaantuvat epätasaisesti. Äidit usein kokivat, että niin sanottu metatyö jää yksin omille harteille.
– Parisuhde oli myös voimavara, mutta silloin kun siellä oli haasteita, se aiheutti kuormitustakin.
Aitolahti kertoo myös oman suurimman haasteensa olleen ero pitkästä parisuhteesta ja lasten isästä vauvavuoden aikana.
– Se varjosti aika paljon vauvavuotta, mutta me saimme onneksi paljon apua tilanteeseen. Olemme saaneet neuvolasta jeesiä ja lisäksi olemme osallistuneet vertaistukiryhmään, joka koskee juuri vauvavuoden aikana eronneita.
Tärkeintä Aitolahden mukaan oli huomata, ettei ole ongelmineen yksin.
– Varmasti kaikilla vanhemmilla on toive ydinperheajatuksesta, ja siitä luopuminen ja se, että onkin yhtäkkiä yksin vastuussa arjen pyörittämisestä, oli itselle tosi hankalaa.
Aitolahden saama apu on ollut paitsi henkistä myös konkreettista.
– Saimme neuvolan kautta kotityöntekijän ja kotipalvelun auttamaan lasten kanssa, että pystyy tekemään rauhassa ruokaa, ja kun muutettiin, pakkailemaan.
Turvakoti mielletään paikaksi, johon mennään suuressa hädässä, mutta sieltä saa myös matalan kynnyksen apua ja jutteluseuraa, Henttonen muistuttaa.
– Meillä on itse asiassa paljon enemmän matalan kynnyksen apua tarjolla kuin intensiivisempää ensi- ja turvakotityöskentelyä. Mutta se ei ehkä ole niin tunnettua perheille, Henttonen kertoo.
– Sillä, että apua saa ajoissa, on suunnattoman suuri merkitys jaksamiselle, etteivät kuormat lähde kasvamaan vuoren korkuisiksi.
– Chatissa voi keskustella ammattilaisen kanssa vaikka omaan jaksamiseen tai vauvan unipulmiin liittyvistä huolista. Tai sitten voi soittaa esimerkiksi vauvaperheohjaukseen ja jutella siellä työntekijän kanssa kahdestaan.
Henttonen muistuttaa, että ei kannata jäädä yksin myöskään taloushuolien kanssa, koska niihinkin on saatavissa tukea ja apua.
– Viime vuosina on yhä syvemmin ymmärretty, miten merkityksellinen aika vauva-aika on ja että pitkään jatkunut raskas stressi ei ole hyväksi vauvalle eikä vanhemmalle. On meidän aikuisten vastuulla pitää huolta vauvaperheistä.
Aitolahtikin kannustaa hakemaan apua – tai lähtemään edes liikkeelle.
– Aina välillä aamulla miettii, kun rytmiryhmää pakkaa kasaan, onko mitään järkeä minnekään mennä, mutta kun käy edes hetken tapaamassa muita ihmisiä, muita perheitä, ja pääsee juttelemaan jonkun toisen aikuisen ihmisen kanssa, saa loppupäivään voimavaroja tosi paljon. Siitä tulee luottavainen olo sen suhteen, että pärjää.
Entä miksi vauvoja sitten kannattaisi tehdä?
Vauvat ovat ihania, Aitolahti toteaa.
– Myönnän, että arki on tosi raskasta, mutta ennen kaikkea minun mielestäni äärimmäisen palkitsevaa.
– Mikään ei ole parempaa kuin se, että näkee, miten oma lapsi oppii uusia asioita – ja tulee se ensimmäinen "äiti" sieltä. En elämässäni ole mitään sen parempaa ikinä kokenut, lähellekään, kuin omat lapset. En keksi mitään sen parempaa.
Ensi- ja turvakotien liiton keväällä 2025 toteuttamaan verkkokyselyyn vastasi 1 545 vauvan ja taaperon vanhempaa eri puolilla Suomea.
