Suomen 20 vuotta kestäneessä osallistumisessa Afganistan-operaatioon oli monia epäselviä ja osin ristiriitaisia tavoitteita. Ulkopoliittisen instituutin (Upi) tekemän tutkimuksen mukaan julkisuudessa korostettiin Suomen roolia "hyväntekijänä". Sitä tärkeämpi peruste oli kuitenkin Suomen halu vahvistaa ulko- ja turvallisuuspoliittisia suhteita kansainvälisiin kumppaneihin, erityisesti Yhdysvaltoihin, sekä pyrkimys syventää Nato-yhteistyötä.
– Näin ollen oli mahdollista, että Suomen poliittiset tavoitteet Afganistanissa toteutuivat suurilta osin osallistumalla ja osoittamalla sitoutumista kansainväliseen interventioon, vaikka tilanne Afganistanissa kehittyikin negatiivisesti, tutkimuksessa päätellään.
Julkisesti Suomen tavoitteena oli ennen kaikkea Afganistanin vakauttaminen ja tukeminen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden nimissä. Korostettiin vastuunkantoa osana YK-johtoista kansainvälistä yhteisöä sekä toimintaa hyvän hallinnon ja oikeusvaltion kehittämiseksi.
Erityistä huomiota kiinnitettiin naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien edistämiseen. Lopputulos oli kuitenkin kaikkea muuta:
– Afganistanin suhteen asetettujen kunnianhimoisten yleistavoitteiden kohdalla epäonnistuttiin osana laajempaa kansainvälistä toimijajoukkoa, myös Suomen painottamien hyvän hallinnon ja oikeusvaltion näkökulmasta, Upin tutkimuksessa todetaan.
Operaatioon osallistumisen kriittisen arvioinnin ja seurannan sijaan Suomessa ja myös kansainvälisesti korostettiin edistymistä tavoitteiden saavuttamisessa, kun taas taisteluista ja vaikeuksista vaiettiin.
Riippumattoman Afganistan-tutkimuksen tilasi eduskunnan ulkoasianvaliokunta. Puolustusministeriö julkisti elokuussa oman, suppeamman selvityksessä Suomen osallistumisesta Afganistan-operaatioon.
Lue myös: Tutkimus: Suomen Afganistanissa tekemä työ mureni maasta vetäytymiseen – "Suomi epäonnistui osana kansainvälistä toimijajoukkoa"
Alun toiveikkuus vaihtui tulitaisteluihin
Suomi osallistui Afganistanin kansainvälisiin vakauttamis- ja jälleenrakennustoimiin vuosina 2001–2021 yhteensä noin 2 500 sotilaan ja 140 siviilikriisinhallinnan asiantuntijan voimin. 20 vuoden aikana Suomi panosti Afganistanissa sotilaalliseen kriisinhallintaan kaikkiaan 321 miljoonaa euroa. Kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja siviilikriisinhallinnan menot kohosivat samana aikana 362 miljoonaan euroon.
Afganistanin tilanne oli epävarma mutta toiveikas, kun Suomi päätti osallistumisesta vuodenvaiheessa 2001–2002. Operaation jatkuttua vajaat kymmenen vuotta Afganistan alkoi kuitenkin vajota yhä pahempaan sisällissotaan. Samalla myös kansainvälisten interventiotoimien luonne muuttui selvästi, kun paikallisen väestön epäluulo kasvoi niin omaa hallitusta kuin ulkomaisia joukkoja kohtaan.
Lue myös: Sotatutkija kritisoi puolustusministeriön Afganistan-selvitystä: "Kaksi kuollutta, 15 vakavasti loukkaantunutta ja 315 miljoonaa euroa syytä katsoa, missä parantaa"
– Noin kahteensataan sotilaaseen kasvanut Suomen joukko osallistui toistuvasti tulitaisteluihin osana Naton alle siirtynyttä sotilaallista operaatiota, josta oli tullut konfliktin osapuoli, tutkimus kuvailee tilannetta.
Olosuhteiden merkittävästi muuttuessa Suomen toimintaa Afganistanissa leimasi kuitenkin vahva jatkuvuus. Tutkimuksen mukaan siirtymä suhteellisen rauhallisesta tilanteesta sisällissotaan ei vaikuta aiheuttaneen merkittävää uudelleenarviointia Afganistaniin jäämisestä. Tähän vaikutti tutkijoiden mukaan se, että Suomi sai Afganistanista yhä hyödylliseksi katsomaansa sotilaallista ja operatiivista oppia sekä valmiuksia kehittää puolustuskumppanuuksia.
– (Nämä) näyttävät antaneen merkittävää motivaatiota erityisesti puolustushallinnon näkökulmasta osallistumisen jatkamiselle ja Afganistaniin panostamiselle, tutkimuksessa päätellään.
Lue myös: Kirja-arvio: Afganistanin sota – 20 vuoden epäonnistuminen
5:03
"Selvittämisen tarvetta on" – näin puolustus- ja ulkoasianvaliokuntien puheenjohtajat arvioivat Suomen osuutta Afganistan-operaatiossa. Juttu jatkuu videon jälkeen.
Kumppanuushyötyjä katsotaan Nato-linssin läpi
Suomen Afganistanissa olemisen eri perustelujen ja tavoitteiden välille alkoi syntyä yhä enemmän jännitteitä sitä mukaa kun intervention luonne ja tulokset kävivät ristiriitaisemmiksi. Myös toiminnan suunnittelu ja arviointi vaikeutuivat, koska tavoitteenasettelu ei ollut läpinäkyvää eikä selkeää.
Samasta syystä on tutkijoiden mukaan myös nyt jälkikäteen lähes mahdotonta arvioida, missä määrin Suomi saavutti tavoitteitaan Afganistanissa. Avoimeksi jää muun muassa kysymys siitä, miten eri osallistumismuodot edistivät suhteiden muodostumista Yhdysvaltoihin ja toimiko Suomi kustannustehokkaasti kumppanuustavoitteiden ja omien valmiuksiensa näkökulmasta.
Afganistan-tutkimuksen perustan muodostavien kymmenien haastattelujen arvioihin vaikuttanee myös nykyhetken turvallisuuspoliittinen tilanne.
– Tämä voi näkyä esimerkiksi Nato-kumppanuushyötyjen korostamisena tilanteessa, jossa keväällä ja kesällä 2022 tämä oli poliittisesti sopivaa, tutkimuksessa arvioidaan.
Tutkijat päättelevät, että yleisellä tasolla Suomen ja suomalaisten toiminnan Afganistanissa arvioidaan olleen korkealaatuista ja arvostettua. Myönteistä inhimillistä kehitystä kiistatta tapahtui, mutta saavutusten pysyvyys koko yhteiskunnan tasolla jäi heikoksi.
Toisaalta Suomen myös koettiin seuranneen kansainvälisiä liittolaisiaan näitä suuremmin kyseenalaistamatta,
– Suomi osallistui interventioon, joka laajassa mittakaavassa aiheutti korruptiota ja jonka toimien seurauksena tuhansia siviilejä kuoli, tutkimuksessa muistutetaan.
Lue myös: "Jätimme kaiken taaksemme" – Latif Fayaz pakeni perheineen Afganistanista Talebanin noustua valtaan, näin kertoo vastaanotosta Suomessa
Suomi nähdään osana kokonaisuutta, halusimmepa tai emme
Afganistanin kokemusten perusteella tutkimuksessa päätellään, että vastaisuudessa perusteet kansainväliseen interventioon osallistumiselle sekä myös suunnitelmat toiminnan mahdolliselle lopettamiselle pitää olla selkeästi asetettu ja niistä pitää olla valmiutta keskustella.
Tutkijoiden mukaan voisi myös olla hyvä selvittää, mitkä ovat Suomen oikeudelliset ja muut mahdollisuudet reagoida tilanteessa, jossa kriisinhallinnan ympäristö muuttuu nopeasti ja joissa toiminta voi vaatia voimankäyttöä vaikeasti tunnistettavissa olevaa vihollista vastaa.
Lue myös: Risto E.J. Penttilä Maailmanselittäjissä: Afganistanin tärkein oppi Suomelle on se, millä ehdoin ulkomaille lähdetään
Toisin kuin Afganistanissa, tutkimuksen mukaan kansainvälisessä operaatiossa ei pidä vain mennä muiden mukana vaan myös Suomen kaltaisen pienen maan pitää pyrkiä vaikuttamaan intervention sisältöön jo hyvissä ajoin ja perustuen todenmukaiseen arvioon itse konfliktista.
Afganistanissa kansainvälisen operaation epäkohtien arvioitiin koskettavan ensisijaisesti muita kuin Suomea, jonka vaikutusmahdollisuuksia operaation sisältöön pidettiin pienenä. Tässä on tutkimuksen mukaan näköharha, koska Suomi ei voi kontrolloida ulkopuolisten näkemystä tilanteesta.
– Paikallisen väestön näkökulmasta kansainväliset toimijat näyttäytyivät ensisijaisesti osana samaa, tässä yhteydessä Yhdysvaltojen johtamaa interventiota, tutkimuksessa todetaan.
