Suomen 20 vuotta kestäneessä osallistumisessa Afganistan-operaatioon oli monia epäselviä ja osin ristiriitaisia tavoitteita. Ulkopoliittisen instituutin (Upi) tekemän tutkimuksen mukaan julkisuudessa korostettiin Suomen roolia "hyväntekijänä". Sitä tärkeämpi peruste oli kuitenkin Suomen halu vahvistaa ulko- ja turvallisuuspoliittisia suhteita kansainvälisiin kumppaneihin, erityisesti Yhdysvaltoihin, sekä pyrkimys syventää Nato-yhteistyötä.
– Näin ollen oli mahdollista, että Suomen poliittiset tavoitteet Afganistanissa toteutuivat suurilta osin osallistumalla ja osoittamalla sitoutumista kansainväliseen interventioon, vaikka tilanne Afganistanissa kehittyikin negatiivisesti, tutkimuksessa päätellään.
Julkisesti Suomen tavoitteena oli ennen kaikkea Afganistanin vakauttaminen ja tukeminen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden nimissä. Korostettiin vastuunkantoa osana YK-johtoista kansainvälistä yhteisöä sekä toimintaa hyvän hallinnon ja oikeusvaltion kehittämiseksi.
Erityistä huomiota kiinnitettiin naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien edistämiseen. Lopputulos oli kuitenkin kaikkea muuta:
– Afganistanin suhteen asetettujen kunnianhimoisten yleistavoitteiden kohdalla epäonnistuttiin osana laajempaa kansainvälistä toimijajoukkoa, myös Suomen painottamien hyvän hallinnon ja oikeusvaltion näkökulmasta, Upin tutkimuksessa todetaan.
Operaatioon osallistumisen kriittisen arvioinnin ja seurannan sijaan Suomessa ja myös kansainvälisesti korostettiin edistymistä tavoitteiden saavuttamisessa, kun taas taisteluista ja vaikeuksista vaiettiin.
Riippumattoman Afganistan-tutkimuksen tilasi eduskunnan ulkoasianvaliokunta. .
