Puolustusministeriö on julkistanut selvityksen Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan Afganistanissa vuosina 2002–21.
Suomi sai Afganistanista haluamansa: ulko- ja turvallisuuspoliittisesti kyvyn toimia osana länsimaiden muodostamaa koalitiota sekä oman kansallisen puolustuksen osalta Puolustusvoimien osaamisen ja suorituskykyjen kehittämisen. Tavoite Afganistanin olojen vakauttamisesta sen sijaan epäonnistui.
Näin voi tiivistää puolustusministeriön selvityksen.
Johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak Ulkopoliittisesta instituutista (Upi) ei ole kovin vaikuttunut selvityksestä ja toivoo, ettei se jää viimeiseksi sanaksi.
Tuskin jääkään, ainakin Upissa on syvällisempää analyysia hänen mukaansa jo tekeillä.
Tutkijan mukaan on sinänsä hyvä, että Suomen poliittiset ja sotilaalliset tavoitteet operaatioihin osallistumiseen on nyt kirjattu selvästi auki.
– Näistä esimerkiksi (Suomen) suhde Yhdysvaltoihin kiellettiin järjestelmällisesti lähes koko Isaf-operaation ajan, vaan puhuttiin laajemmin kansainvälisen yhteisön tukemisesta, Salonius-Pasternak kertoo.
"Vastuutonta" puhetta sodasta
Salonius-Pasternakin mukaan yksittäiset virkamiehet, upseerit ja poliitikotkin kyllä tiesivät operaatioiden todelliset syyt, hyödyt ja rajoitteet, mutta ainakaan ennen vuonna 2014 ei koettu, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu olisi tarpeeksi "kypsä" asian viestimiseen kansalaisille.
– Että voitaisiin myöntää esimerkiksi se, että olemme järjestelmällisesti halunneet oppia ja kehittää ilmasta maahan -toimintakykyä, Salonius-Pasternak mainitsee.
Nyt julkaistussa selvityksessä kansallinen ilmatulenjohtotoiminta (JTAC) komeilee ensimmäisenä esimerkkinä henkilöstön osaamisen kehittämisestä Afganistanissa.
Salonius-Pasternak sai itse kokea Afganistanista puhumisen vaikeuden. Kun hän vuonna 2009, taistelujen kiihdyttyä Afganistanissa, totesi lehtikirjoituksessa Suomen olevan käytännössä sodan osapuoli, tuli "vastuuttomalle" tutkijalle pikavauhtia ministeritason palautetta.
Lue myös: Kirja-arvio: Afganistanin sota – 20 vuoden epäonnistuminen
Kaksi suomalaista kaatui, 15 haavoittui
Sodasta ei tuoreessakaan selvityksessä puhuta, joskin lähelle sodan terminologiaa tullaan muun muassa puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk.) esipuheessa.
– Operaatioiden jälkeen Suomella on noin 2 500 erittäin vaativissa olosuhteissa palvellutta sotilasta aktiivipalveluksessa ja reservissä, Kaikkonen totesi.
– Suomi maksoi operaatiosta kalliin hinnan. Kaksi suomalaista sotilasta kaatui ja 15 sotilasta haavoittui -- Suomi kiittää teitä uhrauksestanne ja kunnioittaa kaatuneiden muistoa, ministeri muistutti samassa yhteydessä.
Afganistanilaisten näkökulmasta raportti kirjaa menestyksiä muun muassa teiden rakentamisessa sekä naisten ja tyttöjen aseman paranemisessa. Nyt nuo saavutukset ovat Talebanin valtaan paluun jälkeen valumassa hukkaan.
Suomi osallistui Afganistanin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin niiden perustamisesta alkaen lähes 20 vuoden ajan. Suomalaissotilaat toimivat osana International Security Assistance Force (Isaf, 2002–2014) ja Resolute Support Mission (RSM, 2015–21) -operaatioita. Viimeiset sotilaat palasivat Suomeen kesäkuussa 2021.
Lue myös: Nasima Razmyar: Paluu Afganistaniin on suuri haaveeni
Tavoitteista ja niiden muuttumisesta on viestittävä
Puolustusvoimien suojausjoukolla tuettiin vielä elokuussa 2021 toteutettua evakuointioperaatiota Kabulissa. Tämän lyhyen operaation myönteisille arvioille on omistettu noin neljäsosa koko kahden vuosikymmen aikaa koskevasta Afganistan-selvityksestä.
Salonius-Pasternak arvioi tuoreen selvityksen syntyneen melko nopeasti ja "muiden töiden ohessa" turvallisuuspoliittisesti kiireisen vuoden aikana. Sama myönnetään itse selvityksessä:
– On selvää, että lähes kahdenkymmenen vuoden kriisinhallintaosallistumisen laajamittaisempi arviointi edellyttäisi mittavamman selvityksen laatimista.
Salonius-Pasternak harmittelee sitä, että selvityksestä puuttuu "itsereflektiota". Todetaan vain, että Suomen tavoitteet saavutettiin ja evakuointikin sujui mallikkaasti.
– Mietin, että jos olen poliittinen päättäjä, niin mitä hyötyä minulle on tästä selvityksestä, tutkija pohtii.
Selvityksen loppusanoista voi tosin löytää vihjeitä siitä, että kehittämiskohteitakin olisi. Kirjoittajien mukaan tulevaisuudessa on tärkeää määrittää, mitä Suomi kansallisesti haluaa operaatiokohtaisesti saavuttaa kussakin operaatiossa ja arvioida tuloksellisuutta näiden tavoitteiden kautta.
– Tavoitteet voivat muuttua osallistumisen aikana. Tavoitteiden muutoksista on kyettävä aktiivisesti viestimään kaikille kohderyhmille, selvitys päättää.