Intialaistutkijoiden mielestä eurooppalaisten pitäisi pitää silmällä sitä, jos tiettyyn tehtävään tarkoitetut digitoiminnot alkavatkin siirtyä muille elämän osa-alueille.
Intia on maailman edelläkävijöitä siinä, miten laajasti yhteiskunnassa on otettu käyttöön digitaalista infrastruktuuria. Digitaalinen murros ei kuitenkaan ole tullut ongelmitta.
Saadakseen Intian valtioneuvoston myöntämän 12-numeroisen yksilöllisen tunnistenumeron ihmisen on luovutettava perustietoja itsestään, kuten nimi ja syntymäaika, mutta myös biometrisiä tunnisteita, eli sormenjäljet, kaksi silmän iiristunnistusta ja kasvokuva.
– Sanotaan, että tämä on hyvin pieni määrä tietoa, mutta oikeastaan se on aika paljon tietoa ja vastoin datankeruun periaatteita, kun verrataan vaikka EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen, IIT Delhi -yliopiston taloustieteen professori Reetika Khera sanoo.
Kheran mukaan on eri asia pyytää saada nähdä tunnistenumero henkilöllisyystodistuksena kuin kirjata numero tietokantaan. Silloin hänen mukaansa menettää hallinnan siihen, kenellä on pääsy tietoon.
Euroopassa huoli digitaalisesta riippuvuudesta
Se, mitä Intiassa tapahtuu yhteiskunnan digitalisoituessa, ei ole irrallista Euroopasta. EU:ssa on tarkoitus vähentää EU:n digitaalisen infrastruktuurin riippuvuutta Yhdysvalloista ja Kiinasta.
Tästä kokonaisuudesta käytetään nimitystä Eurostack, joka on termi erilaisille aloitteille ja toimille. Digitaaliseen infrastruktuuriin kuuluvat esimerkiksi tietokoneohjelmistot, pilvipalvelut, datakeskukset ja viestiyhteydet. Eurostack on vielä alkuvaiheessa.
Kheran tutkijakollega Laavanya Tamang sanoo ymmärtävänsä huolen, joka tulee siitä, että Eurooppa on ollut riippuvainen yhdysvaltalaisista ja kiinalaisista teknologioista.
– Nähdessämme sen, mihin Intia on mennyt julkisen digitaalisen infrastruktuurin kanssa, mielestäni meidän on oltava hyvin huolissamme siitä, miten yksityinen sektori mahdollisesti pääsisi käyttämään dataa, Tamang sanoo.