Salttu Forsström
NHL:n finaaleissa Pittsburgh Penguins ja San Jose Sharks taistelevat mestaruudesta. Finalistien pelaajat ovat ehtineet kasvattaa playoff-partojaan jo puolentoista kuukauden ajan ja osalla naamaa koristaa jo melkoinen pöheikkö. Listasimme finaalien parhaat parrat.
Ensimmäistä kertaa pudotuspeleissä pelaavalta Bryan Rustilta vahva sisääntulo NHL:ään myös tällä saralla. Hyvännäköinen ja istuva kokoparta pukee pelaajaa.
Myönnettäköön, ettei Sidney Crosbyn parta sinänsä vedä vertoja listan muille karvanaamoille, mutta Crosbylle täydet pinnat yrityksestä. Kun tietää, ettei parta kunnolla kasva ja lopputuloksesta tulee lähinnä sen näköinen, että on yrittänyt liimata muiden ylijäämäkarvoja omaan pärstään, niin rohkeudesta pitää nostaa kypärää. Crosby tietää, että parta on ruma ja risukkoinen, mutta hän ei välitä. Asenne korvaa tässä tapauksessa ulkonäön.
Joillekin parta sopii paremmin kuin siloposkisuus ja Roman Polak on ehkäpä yksi heistä. Parta tekee tshekkiläispuolustajasta hieman rujomman ja pikkaisen kovemman näköisen.
San Josen kapteeni Joe Pavelski näyttää siltä kuin olisi tulossa juuri metsästä kaatamasta puita. Häneltä puuttuu vain kirves olalta, flanellipaita ja nippu halkoja käsistä. Metsuriseksuaali parhaasta päästä.
Joonas Donskoi vie helposti ainakin suomalaispelaajien ykköstilan, sillä Olli Määtällä ei ylähuulen yläpuolella olevia haituvia lukuun ottamatta parta paljon kasva. Muutenkin Donskoi on saanut ihan kiitettävän parran kasvatettua ja se näyttää myös hyvältä.
Ruotsalaispelaajan voisi kuvitella matkustaneen aikakoneella ensimmäisen vuosituhannen vaihteesta, kun viikingit valloittivat vielä maailman meriä. Patric Hörnqvistille parta sopii hienosti ja samalla on vähän samaa sävy sävyä Penguinsien keltaisen värin kanssa.
Ikä, kokemus ja viisaus näkyvät Patrick Marleaun parrasta. Se ei ole mikään pikkupojan täplikäs, ujo untuvapeite, vaan tosimiehen tosiparta. Komea.
Nick Boninon leukaparta on varsin mielenkiintoinen. Liekö hakenut inspiraatiota Abraham Lincolnista? Ohuet viikset eivät myöskään ole symmetriassa jykevän leuan kanssa, mutta kokonaisuudessaan ehdottomasti yksi finaalien mielenkiintoisimmista parroista.
Juha Mieto on saanut kilpailijan. Joe Thorntonin parta näyttää hieman villiltä, mutta hän valotti parran tarvitsevan runsaasti myös huoltoa. Hän kampaa ja öljyää puskaansa pitääkseen sen komeana ja ylväänä. Tiettävästi Thorntonin kissa nauttii myös parrasta. Se varmaan luulee sisällä olevan linnunpesän…
Pittsburgh saattaa johtaa jäällä, mutta parroissa San Jose ottaa kaksoisvoiton. Brent Burnsin reuhka on hyvin vaikeasti kuvailtavissa. Se on ikään kuin täysin karannut käsistä ja tuntuu elävän omaa elämäänsä. Onpa siitä tehty myös oma chia-lemmikkikin. Burns muistuttaa hyvin paljon myös Star Warsin karvaveijari Chewbaccaa tai kelpaisi jäseneksi ZZ Top -yhtyeeseen. Thorntonin ja Burnsin kohdalla on toki huomioitava, että heillä on partaa myös kauden aikana eikä se ole pelkästään pudotuspelien aikana kasvatettu. Sillä ei ole kuitenkaan tällä kertaa väliä. Paras parta voittakoon.