Kerran kuussa julkaistavassa kolumnisarjassa käsitellään Suomen miesten jalkapallomaajoukkuetta – ja sen historiallista liitoa kohti ensi kesän jalkapallon EM-kisoja. Sarjan avausosassa MTV Urheilun Timo Innanen pureutuu Huuhkajien esityksiin Kansojen liigan avanneissa otteluissa.
Kansojen liigan tappiollinen avausottelu Walesia vastaan sujui nihkeästi Markku Kanervan suojateilta. Osasin odottaa isänniltä vaisuhkoa peliesitystä, mutta erityisesti pelinrakenteluun – ja etenemiseen hyökkäyskolmanneksella – liittyvät ongelmat tulivat sittenkin hienoisena yllätyksenä.
Muoto 5-3-2, jolla haluttiin tukkia vieraiden murtautumiset laidoilta, toimi toki melko hyvin puolustussuuntaan, mutta ryhmityksen muuntautuessa hyökkäyksiin (3-5-2) se ei toiminut juuri lainkaan. Ja se oli todella huolestuttavaa. Toppari Juhani Ojalan ja keskikenttäpelaaja Joni Kaukon ohella Huuhkajien onnistujiin lukeutunut pelintekijä Glen Kamara oli pallonriistojensa jälkeen liian usein ihmeissään, kun syöttösuuntia ei löytynytkään. Posiitiviset tilanteenvaihdot kuihtuivat kokoon hetimiten.
LUE MYÖS: Kommentti: Näin ihmeellistä jalkapallo voi olla – supertähti Gareth Bale kalpeni Olympiastadionilla vertailussa Huuhkajien debytanttiin
Teemu Pukin ja Joel Pohjanpalon välinen roolitus yläkerrassa ei toiminut tällä kertaa, joten hyökkäyspelaaminen puuroutui liikaa. Kärkiparin oikein ajoitetut liikkeet ja juoksut puolustuksen selustaan loistivatkin poissaolollaan. Parivaljakko ei täydentänyt toisiaan juurikaan ideaalilla tavalla.
Ikävän tappion jälkeen ylireagointiin ei ollut syytä, mutta ottelun jälkeen nousi ilmaan kiperiä kysymyksiä. Onko Suomen pelaajamateriaali niin kapea, ettei se kestä esimerkiksi runkopelaajien kuten , , ja poissaoloja? Taipuuko materiaali edes kolmen topparin käyttöön? Entä omaksuvatko pelaajat sitä riittävän hyvin, jotta hyökkäyspeli rullaisi edes kohtalaisella tasolla? Onko Pukin huippuvire vain kaukainen muisto?
