Kaksi Stanley Cupia voittanut Reijo Ruotsalainen teki mahdottomasti totta ja nousi pienikokoisena suomalaispakkina NHL-maailman huipulle. Vaatimaton puolustajalegenda täyttää 60 vuotta. Mistä hänen ylivoimaisuutensa kumpusi? Ja onko hänen saavutuksiaan nostettu tarpeeksi isolle jalustalle?
SM-liiga Alumnin järjestämä hyväntekeväisyysottelu Raumalla elokuussa 2018. Äijänsuon hallissa on koolla suomalaisen jääkiekon ykkösrivin tähtiä Teemu Selänteestä Patrik Laineeseen.
REIJO RUOTSALAINEN
- Syntynyt 1.4. 1960 Oulussa
- Lempinimi Reksa
- Perheeseen kuuluvat vaimo Ulla-Maija ja aikuinen poika Nikolas
- Puolustaja, ampuu oikealta
- Seurat: Kärpät, Tappara, KalPa, New York Rangers, Edmonton Oilers, New Jersey Devils, HV71, SC Bern ja Zücher SC
- New York Rangersin 6. kierroksen varaus vuodelta 1980
- Kaksi Stanley Cupia (1987 ja 1990), olympiahopeaa 1988, 20-vuotiaiden MM-hopeaa 1980, SM-kultaa 1981, SM-pronssia 1980, kolme Sveitsin mestaruutta (1989, 1991 ja 1992), EM-pronssia 1985,
- Kaksi kertaa SM-liigan paras puolustaja (1980 ja 1981), kaksi valintaa SM-liigan tähdistökentälliseen (1980 ja 1981), NHL:n tähdistöottelu 1986, Sveitsin NHL:n tähdistökentällisessä 1993, nuorten MM-kisojen paras puolustaja 1980
- SM-liigassa runkosarjassa 446 ottelua (71+67=138) ja pudotuspeleissä 27 ottelua (13+8=21)
- NHL:ssä runkosarjassa 446 ottelua (107+237=344) ja pudotuspeleissä 86 ottelua (15+32=47)
- NLA:ssa runkosarjassa 210 ottelua (77+130=207) ja pudotuspeleissä 43 ottelua (14+29=43)
- Valmennusura: Miami Matadors, New Orleans Brass, Kärpät, Jukurit, EC Salzburg, Kölner Haie ja Kiekko-Vantaa
- Jääkiekkoleijona numero 122, Oulun Kärpät päädyttänyt pelinumeron 10
- Isä Reino ”Pappa” Ruotsalainen oli tunnettu oululainen valmentaja, joka teki vahvaa pohjatyötä pitkään oululaisen jääkiekon hyväksi.
- Asuu puoliksi Oulussa ja Helsingissä
Suurin huomio kohdistuu suomalaisiin superstaroihin, mutta kun peli alkaa, yksi yleisimmistä puheenaiheista lehtereillä on pienikokoinen puolustaja, joka tuntuu pääsevän koko ajan karkuun muilta.
– Näitkö Reksan, uskomatonta luistelua, vaikka mies on melkein 60-vuotias.
Ruotsalaisen uraa ja elämää tarkemmin seuranneille se ei ollut yllätys. Hän on aina sotinut tuloksekkaasti todennäköisyyksiä vastaan ja edennyt seuraavalle tasolle pienestä koostaan huolimatta.
– Aina se vaan saatana pärjäsi joka paikassa, kiteyttää vanha pelikaveri ja hyvä ystävä Kai Suikkanen osuvasti Reijo Ruotsalaisen uran.
"Maailman paras luistelija"
Ruotsalaisen uraa tarkastellessa tuntuu uskomattomalta, että pelit lähtivät pikkupoikana nihkeästi liikkeelle huonon luistelutaidon takia. Itse asiassa hänet pantiin Oulussa pihapeleissä maaliin seisomaan huopatossut jalassa.
Sieltä pikku-Reksa lähti ilta toisensa jälkeen jalat jäässä kotiin.
Pieni sattumakin avitti kenttäpelaajaksi siirtymistä. Kun vasenkätiselle ei ollut torjuntaräpylää, hän pääsi kentälle.
LUE MYÖS: Tulokastykki Teemu Selänne oli päätyä suomalaisten menestysseuraan NHL-uransa alussa: "En ole koskaan ollut niin hermostunut"
Kun Ruotsalainen pääsi kunnolla luistelun makuun, siitä ei tullut loppua. Hän luisteli, ja kun oli aika lopettaa, hän luisteli lisää. Kun Raksilan kentän valot sammuivat, auton valojen ansiosta näki vielä.
Se liuku ei pysähtynyt koskaan.
– Luistelu teki Reksasta legendan, mutta se laukauskin oli hirveä jo junnuissa. Kun kukaan muu ei saanut kiekkoa siniviivalta perille, hän laukoi kiekkoja yli. Jos ne eivät sitten menneet maaliin, Suikkanen muistelee.
Gretzkykin kehui luistelua
NHL-maailmassa elettiin 1980-luvulla isokokoisten halonhakkaajien aikaa. Lähtökohtaisesti 173-senttinen ujon oloinen suomalaispoika sopi siihen kuvioon mahdollisimman heikosti.
Ruotsalainen pystyi silti murtautumaan liha- ja mailaviidakon läpi ilman suurempia vaikeuksia mahtavan luistelun ja pelinäkemyksen ansiosta ensimmäisessä NHL-seurassaan New York Rangersissa.
Suomalaispakin onneksi Kärpissäkin samassa kentällisessä pelannut Mikko Leinonen tuli samaan aikaan Isoon Omenaan. Leinonen osasi vähän paremmin englantia ja pystyi auttamaan sopeutumisessa.
– Kyllä Reksa sen verran englantia osasi, että hän pärjäsi. Ja peli siellä kuitenkin tärkeintä oli, ja sen hän osasi, Leinonen muistelee.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Ruotsalainen oli kaudella 1984-85 Rangersin koko joukkueen tehokkain pelaaja. Hän voitti sisäisen tehotilaston kolmella kaudella.
– Hyviä suoria luistelijoita oli silloin Rangersissa muitakin, mutta Reksan käännökset olivat selvästi parempia kuin kenelläkään muulla, Leinonen kuvailee.
LUE MYÖS: NHL:n supertähdeltä ylistäviä sanoja Aleksander Barkoville – "Hän saa sinut näyttämään tyhmältä"
USA:n 1980 olympiaihmeen takuumies Herb Brooks kehui häntä maailman parhaaksi luistelijaksi.
– Kun pyytää Rexiä tekemään tavallisia luisteluharjoituksia, se on kuin pyytäisi Picassoa maalaamaan autotallia, Brooks on sanonut.
Wayne Gretzky totesi, että Ruotsalainen luistelee taaksepäin yhtä nopeasti kuin muut eteenpäin.
Oma mieli, omat päätökset
Ruotsalaisella on aina ollut pokkaa tehdä asiat niin kuin hän itse kokee oikeaksi.
Valmentaja Kari Mäkinen pyysi Ruotsalaista jo 14-vuotiaana Kärppien edustusjoukkueeseen, mutta hän kieltäytyi, koska koki itsensä liian ujoksi. Seuraavalla kaudella, 15-vuotiaana hän nousikin nopeasti ylimääräisen pakin paikanta ykköspuolustajaksi.
Kun jotkut Kärppien kokeneemmat pelaajat vinoilivat jatkuvasti nuorukaiselle, hän ilmoitti lähtevänsä C-nuoriin, jos juttu ei lopu. Virnuilut vaikenivat, kun kaikki tiesivät, miten tärkeä hän on joukkueelle.
Kun koulussa englanninopettaja sanoi, ettei jääkiekolla elätä itseään, Ruotsalainen totesi, että hän tienaa jo nyt enemmän kuin opettaja.
LUE MYÖS: Bostonin jättipuolustajalta jäätävä sivallus suomalaistähti Tuukka Raskille – "Se haju on kamala"
Kun ensimmäistä NHL-sopimusta sorvattiin, Rangersin ensimmäinen tarjous oli liian heikko. Tarjousta kohennettiin, mikä kannatti.
– Ei kenenkään kannata lähteä, ellei palkka tyydytä. Summan ei tarvitse olla hirveän iso, kunhan se vastaa mielikuvaa omasta tasosta, Ruotsalainen kommentoi Jääkiekkolehden jutussa vuonna 1995.
Kaudella 1985–86 raha-asiat nousivat niin ikään tapetille Rangersissa, kun GM Phil Esposito ei suostunut maksamaan 10 000 dollarin palkankorotusta.
– Se oli vähän yllättävää, kuitenkin minut oli sillä kaudella valittu All Stars -otteluun ja olin juuri voittanut joukkueen pistepörssin, hän sanoi Jatkoajan jutussa.
Ruotsalainen oli juuri voittanut ensimmäisen Stanley Cupinsa Edmonton Oilersissa 1987, kun hän siirtyikin yllättäen Ruotsiin HV71:n riveihin perheenlisäyksen takia.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Aika harvan pelaajan mukaan on nimetty kokonaista sääntöä. Niin sanottu ”Lex-Ruotsalainen” otettiin käyttöön, kun hän tuli kevääksi 1987 vahvistamaan Oilersia pudotuspeleihin Bernistä. Sen jälkeen Euroopassa kautensa päättäneet pelaajat eivät voineet enää siirtyä loppukaudeksi NHL:ään.
"Ihan kansallissankari"
Kun maajoukkueessakin pelannut puolustaja Mikko Haapakoski seurasi pikkupoikana Kärppien edustusjoukkueen harjoituksia Raksilassa, hänen huomionsa kiinnittyi seitsemän vuotta vanhempaan Reijo Ruotsalaiseen.
Reksasta tuli suosikkipelaaja, jonka kanssa Haapakoski päätyi kaudella 1994–95 samaan joukkueeseen Berniin.
– Reksa oli siellä ihan kansallissankari, Haapakoski muistelee.
Silloin Sveitsissä oli voimassa sääntö, joka mahdollisti vain kahden ulkomaalaisen pelaamisen samaan aikaan. Haapakoskikin joutui välillä katsomoon, kun Ruotsalainen pelasi.
– Ei siitä voinut olla vihainen. Vaikea Reksalle oli panna kampoihin, jos hän oli kunnossa.
Haapakoski on valmentanut itse viime vuodet Bernissä apukoutsina. Vaikka luistelutekniikka oli aikaansa edellä, Haapakoski huomauttaa, että voimapuolikin oli aina kunnossa.
– Varmasti hän on viettänyt sopivassa suhteessa aikaa jäällä ja salilla.
"Tehdään hommat ensin"
Juha Huikarista tuli jo D-junnuissa Ruotsalaisen vakiopakkipari, ja kaksikko pelasi menestyksekkäästi yhdessä vielä Kärppien edustusjoukkueessakin. Hän muistuttaa, että Ruotsalainen on työläisperheen kasvatti, jossa oltiin aina valmiita tekemään lujasti hommia.
– Reksan ajattelumaailma on aina ollut, että tehdään työt ensin. Ei niin, että mennään takki auki julkisuuteen.
Eikä Ruotsalaista tosiaan voi julkisuustyrkyksi sanoa. Hän pani 1990-luvun alussa kommenttihanat suomalaistoimittajille kiinni kokonaan pariksi vuodeksi, kun muutamat jutut eivät miellyttäneet.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Ruotsalainen ei suostunut itse antamaan haastattelua tähän synttärijuttuun, ja hän kieltäytyi muiltakin medioilta.
Mediapimennossa oleminen voi olla yksi syy siihen, ettei Ruotsalainen ole saanut ikinä Suomessa jääkiekon seuraajien keskuudessa yhtä isoa huomiota kuin monet muut hänen aikakautensa suuruudet, vaikka saavutukset puhuvat puolestaan.
Ruotsalaisen aikana maajoukkueen menestysputki ei vielä ollut auki, ja monena keväänä puolustaja pelasi vielä pitkälle pudotuspelejä NHL:ssä. SM-liigaura jäi verrattain pieneksi, eikä NHL:n seuraaminen Suomesta käsin ollut kovin helppoa viime vuosituhannella.
– Silloin 1980-luvun alussa mediassa olivat lähinnä Helsingin joukkueet. Hiljainen oululaispoika ei silloin ollut kovin kiinnostava, Suikkanen pamauttaa.
Onko Ruotsalainen aliarvostettu? Siihen Suikkasella on suikkasmainen vastaus.
– Kiekkoilijoiden keskuudessa arvostus on äärimmäisen kova. Ja se on se mikä ratkaisee.
"Ehkä se johtuu persoonasta"
Ruotsalainen on viritellyt valmentajanuraa monessa eri maassakin, mutta sitä isoa pestiä ei ole avautunut.
Tietämystä varmasti on, mutta Ruotsalainen on viimeinen ihminen, joka tunkee itseään väkisin mukaan eliittijoukkueisiin ja soittelee limaisia puheluita seurajohtajille.
Viime vuosina pakkilegenda on pyörittänyt omaa luisteluvalmennusyritystä, ja asiakkaana on ollut muutamia NHL-pelaajiakin.
LUE MYÖS: Wayne Gretzky peloissaan koronaviruksen vaikutuksista – lähipiirissä yksi suuri huolenaihe
Huikari harmittelee, miten vähän Ruotsalaisen osaamista on hyödynnetty valmennusrintamalla.
– Ehkä se johtuu persoonasta. Nykyään toimintatavat ovat muuttuneet, mutta pitkään koutseiksi pääsivät ne suuriäänisimmät, Hannu Jortikan tyyliset huutajat. Reksa ei pidä sellaisesta.
Ja on maailmassa muutakin kuin urheilu. Esimerkiksi uskonto, joka on iso osa Ruotsalaisen elämää. Hänen vaimonsa Ulla-Maija työskentelee diakoniatyöntekijänä Oulujoen seurakunnassa.
Suikkanen on viikoittain yhteydessä Ruotsalaisen kanssa, mutta uskonto ei niissä keskusteluissa ole esillä.
– Ei hänen uskonasiansa minulle kuulu. Se on hänen elämänvalintansa.
Jutun lähteet omien haastattelujen lisäksi: Jääkiekkolehti, Kaleva, Jatkoaika, Wikipedia, Eliteprospects