Ariela Säkkisen kirja Pahinta oli kylmyys – Paavo Yli-Vakkurin vuodet sotavankina Neuvostoliitossa (Minerva) kertoo karua kieltä sotavankien oloista Neuvostoliiton vankileireillä.
Paavo Yli-Vakkuri oli metsätieteen alalla uran luonut professori. Hänen elämässään oli kuitenkin vaiettu lähes kolme ja puoli vuotta kestänyt ajanjakso. Niin kauan Yli-Vakkuri oli Neuvostoliiton sotavankina.
Ariela Säkkinen on koonnut Yli-Vakkurin muistiinpanot sotavankeudesta kirjaksi. Hänen mukaansa sotavankien kokemuksista kertominen on erityisen tärkeää ja ajankohtaista juuri nyt.
– Samaa tapahtuu Itärajan takana tälläkin hetkellä, Säkkinen sanoo.
Säkkinen on halunnut kirjoittaa historiasta etenkin juuri ihmisten kautta, joiden ääni on muuten usein jäänyt kuulematta.
– Olen halunnut antaa äänen juuri sellaisille ryhmille, joita virallinen narratiivi ei ole välttämättä huomioinut.
Säkkisen mukaan esimerkiksi sotavankien piina ei välttämättä päättynyt sodan loppuessa, vaan saattoi jatkua koko loppuelämän. Muistojen lisäksi Neuvostoliiton läsnäolo Suomessa jatkui sodan jälkeen esimerkiksi valvontakomission kautta.
Lue myös: Sota-ajan kielletty rakkaus: Annikki rakastui saksalaissotilaaseen – "Naiset asetettiin kansallisen moraalin vartijoiksi"
Harvinaisen pitkä vankeus
Yli-Vakkuri jäi venäläisten vangiksi elokuussa 1941. Hänen vankeutensa kesti tarkalleen kolme vuotta ja neljä kuukautta. Sinä aikana Yli-Vakkuria pidettiin kaikkiaan seitsemällä eri vankileirillä.
