Toimittaja ja tietokirjailija Antti Järven isoisoisä – kaima Antti Järvi – jäi talvisodan jälkeen omasta tahdostaan luovutettuun Karjalaan. Suvussa hänen kohtalostaan oli pitkään vaiettu ja kehitelty erilaisia teorioita. Järvi kirjoitti kirjan siitä, mitä todellisuudessa tapahtui.
Antti Järvi oli niitä harvoja suomalaisia, jotka eivät talvisodan jälkeen omasta tahdostaan lähteneet pois luovutetusta Karjalasta. Kun muu perhe maaliskuussa 1940 lähti evakkoon, hän päätti jäädä kotiinsa Jaakkimaan.
– On ollut mysteeri perheessämme, miksi näin tapahtui ja mitä Antille tapahtui, tietokirjailija ja toimittaja Antti Järvi kertoi maanantaiaamuna Huomenta Suomessa.
Järvi itse oli aina luullut, että isoisoisä jäi Karjalaan toisen naisen takia.
– Se oli se tarina, jota isäni kertoi minulle. Mutta kun aloin selvittää asiaa ja jutella sukulaisille, kävi ilmi, että kaikilla oli erilaisia anekdootteja ja tarinoita siitä, mikä syy on ollut.
Lue myös: Sodan trauma näkyy yhä suomalaisissa – vaikutukset ulottuvat myös nuorempiin sukupolviin
Järvi arvioi erilaisten teorioiden versoneen hiljaisuudesta ja syvästä häpeästä.
– Jälkipolvilla on ollut tarve tietää ja ymmärtää, mutta koska tietoa ei ole ollut, on tartuttu valkoisiin valheisiin ja pieniin tiedonmurusiin, joita on joskus saatettu kuulla joltain sukulaiselta.
Järvi alkoi tutkia asiaa setänsä pyynnöstä koronakeväänä 2020. Ketään isoisoisä-Antin tuntenutta ei enää ollut elossa, joten alkuun Järven auttoivat kirjeet, joita isoisoisä oli kirjoittanut Sanna-vaimolleen ja neljälle pojalleen Suomeen.
Kirjeistä välittyi päällimmäisenä ikävä ja kaipaus. Ensimmäiset niistä tulivat välirauhan aikana Sortavalasta, viimeinen lähetettiin vappuna 1941.
– Siitä reilun kuukauden päästä jatkosota syttyi ja kaikki vaikeni, Järvi sanoo.
Lue myös: DNA-tutkijat olivat jo luopua toivosta, mutta nyt Kannaksella kaatuneen Egon Rosenthalin sankaritarina on vihdoin saamassa päätöksensä
"Hänet vaiettiin täysin"
Sotien jälkeen vaimo ja pojat eivät koskaan puhuneet Antista.
– Hänet vaiettiin täysin. Isäni ja hänen sisaruksensa ja serkkunsa aistivat, että on jotain salaista, josta ei voi puhua, Järvi sanoo.
– Se on ollut siinä ajassa käsittämätön teko. Näitä suomalaisia ei ollut kovin paljon, jotka sinne jäivät, mutta epäilen, että muissakin perheissä siitä on hävetty ja vaiettu.
Järven mielestä teemaan liittyy myös yhteiskunnallista vaikenemista, sillä luovutettuun Karjalaan jääneistä ei ole juuri kirjoitettu historiankirjoihin.
– Tämä on käsittääkseni ensimmäinen kerta, kun heitä tarkastellaan isommin. Se varmaan johtuu osittain siitä, että heitä on ollut niin vähän, Järvi sanoo.
– Ehkä osittain myös siitä, että he ovat saaneet petturin leiman. Ja siitä, että evakkoon lähtemisen tarina Karjalasta on niin vahva narratiivi suomalaisessa muistelussa ja historiankirjoituksessa, että sotii jotenkin kaikkea sitä vastaan, että on ollut tällainen joukko ihmisiä, Järvi arvioi.
0:48
"Hänestä tuntui pahalta jättää se talo"
Miksi Järven isoisoisä sitten päätti jäädä Karjalaan?
– Ihan keskeinen ja selvä asia oli, että hän oli pari vuotta aiemmin rakentanut talon Jaakkimaan, ja hänestä tuntui pahalta jättää talo, Järvi vastaa.
Järvi ei myöskään ollut tuttavapiirissään ainoa vastaavanlaisen ratkaisun tehnyt.
– Se, missä määrin ideologiset syyt painoivat, jäi vähän auki. Sen tiedän, että samalle paikkakunnalle jäi monia, joilla oli ideologista taustaa ja jotka olivat toimineet kommunistisessa liikkeessä joko salaa tai julkisesti 1920-luvulla.
Antilla olisi ollut mahdollisuus pyörtää päätöksensä ja palata Suomeen toukokuun lopussa 1940, jolloin Suomeen palautettiin muitakin aluksi sodan jalkoihin jääneitä suomalaisia.
– Siinä joukossa palasi jonkun verran sellaisia ihmisiä, jotka olivat jääneet sinne talvisodan jälkeen. Silloin Anttikin olisi voinut palata, mutta hän päätti jäädä.
Lue myös: Millaisia historian traumoja suomalaiset kantavat? Tutkimusprofessori kertoo, miten traumat näkyvät tavallisessa arjessa
Ei koskaan päässyt takaisin kotiinsa
Kirjeiden lisäksi Järvi teki selvitystyötä esimerkiksi matkustamalla paikan päälle luovutettuun Karjalaan isoisoisänsä jalanjäljissä. Samaan aikaan Venäjä oli jo aloittanut hyökkäyssodan Ukrainaan.
Matka herätti Järvessä monenlaisia tunteita – myös hyvin surullisia johtuen siitäkin, mitä maailmassa tuolloin tapahtui.
– Monella suomalaisella on kuitenkin vahvat siteet Karjalaan, ja se on ollut tärkeä paikka matkustaa ja muistella asioita, Järvi toteaa.
Lopulta Järvi sai selville, missä ja milloin isoisä oli kuollut.
Lue myös: Näin sodan traumat siirtyivät seuraavalle suomalaissukupolvelle – häpeän ja vaikenemisen taakka jätti pitkäaikaisia jälkiä lapsiin
– Noin yleisesti voi sanoa, että kun jatkosota syttyi, suomalaisista tuli uudestaan viholliskansaa. Siinä vaiheessa myös näille suomalaisille, jotka olivat jääneet luovutettuun Karjalaan talvisodan jälkeen, kävi huonosti.
– Osa heistä pidätettiin, osa lähetettiin evakkoon, osa lähetettiin työarmeijaan, jossa olosuhteet olivat aika kaameat, ja moni heistä kuoli sodan aikana. Ja näin tapahtui myös Antille, Järvi sanoo.
Kotiin, jonka vuoksi Antti suureksi osaksi Karjalaan jäi, hän ei loppujen lopuksi palannut.
– Vielä välirauhan aikana hän puhui kirjeissään, että hänelle on luvattu, että hän pääsisi takaisin kotitaloonsa. Mutta ei hän koskaan sinne päässyt. Hän ajautui tuhansien kilometrien päähän sieltä, missä hän halusi olla, Järvi kertoo.
0:30