Suomalainen löytöretkeilijä Patrick "Pata" Degerman tapasi Borneon viidakossa kannibalismia harjoittaneeseen heimoon kuuluneen pääkallonmetsästäjän.
Patrick "Pata" Degerman oli vieraana televisio-ohjelmassa, kun häneltä kysyttiin, mihin hän haluaisi seuraavaksi lähteä seikkailemaan.
– Vastasin, että Borneon viidakkoon. En kuitenkaan tuntenut sieltä ketään, joten kehotin vitsillä katsojia soittamaan tai lähettämään sähköpostia, jos joku tiesi, miten borneolaisiin saisi yhteyttä, Pata kertoo.
Pata ei halunnut lähteä ennestään tuntemattomaan viidakkoon ilman opastusta.
– Sain kuin sainkin sähköpostia Borneossa muutaman kuukauden viettäneeltä Mikael Backmanilta. Hän oli ollut ensimmäisenä valkoihoisena ihmisenä eräässä viidakkokylässä ja tutustunut siellä paikalliseen prinssiin. Tuo prinssi oli antanut hänelle ystävyyden kiven.
Ystävyyden kivi on kivi, jonka keskellä on reikä. Sellainen annetaan vain kerran elämässä.
– Kiven saaminen on suuri kunnia. Päätimme käydä poimimassa oman kiven Munkkiniemen rannalta ja viedä sen takaisin prinssille.
Perille pääsy oli hankalaa.
– Meillä meni pari viikkoa pelkästään siihen, kun matkustimme sisään viidakkoon autolla, lentokoneella ja veneellä. Sen jälkeen lähdimme kävelemään syvemmälle.
Kylään, jossa Backman oli aikaisemmin käynyt, oli vaikea löytää. Sen paikkaa oli muutettu.
– Itse prinssiä emme löytäneet ollenkaan. Hän juoksi meitä piiloon.
Prinssin löytämättä jääminen ei jäänyt liiaksi harmittamaan, koska pelkästään viidakkovaelluksen tekeminen keskellä lähes koskematonta Borneota oli uskomaton kokemus.
– Kyseinen viidakko on maailman vanhinta. Isot puut seisovat siellä edelleen pystyssä. Aluetta suojeleva WWF antoi meille luvan matkaan.
Oli matkalla suurempikin tarkoitus.
– Noihin aikoihin elettiin Aceh-kriisiä. Indonesia suostui sponsoroimaan matkaa, kun negatiivisen uutisoinnin vastapainoksi otin viidakosta valokuvia ja kiersin myöhemmin näyttämässä niitä Suomen kouluissa.
Ja vaikkei prinssiä löytynytkään, pääkallonmetsästäjä löytyi.
– Palkkasimme oppaaksemme paikallisen miehen, Papinjan. Hän kuului dajak-intiaaneihin, jotka ovat olleet hyvin sotaista kansaa.
Eivätkä pelkästään sotaisaa – vaan myös kannibaaleja.
– Vielä 30 vuotta sitten dajakit söivät toisia ihmisiä, Pata kertoo.
– Papinja oli kuitenkin hyvä tyyppi. Juotimme hänelle viskiä ja saimme hänet kertomaan heimon menneisyydestä: enää ihmisiä ei kuulemma syödä, mutta aikoinaan päitä on katkottu. Papinja mainitsi, että ihmisen kämmen maistuu banaanille. Niitä lienee lisätty Borneon monista banaanilajikkeista tehtyihin keittoihin.
Aikaisemmin kannibalismilla oli osuutensa myös kosiorituaaleissa.
– Papinja kertoi, että jos sulho aikoinaan halusi todistaa tulevalle vaimolleen olevansa hyvä mies, hän toi mielitietylleen katkottuja päitä. Papinja itse oli kerännyt kalloja kaikkiaan kahdeksan.
Juttu on uusinta lokakuulta 2012.
Studio55.fi/Piia Simola
Kuvat: Colourbox.com