Alaskan erämaissa monesti vaeltanut Matti Lainema on kohdannut suuria seikkailuja villissä luonnossa, mutta unohtumattomin kokemuksista on nälkä. Luonnon armoilla olleiden suomalaismiesten pataan päätyi tuolloin niin majava, sorsa kuin puupiikkisikakin.
Alaskan erämaissa vaeltaneen Matti Laineman äärimmäisin matkakokemus on nälkä. Sen hän pääsi kokemaan ensimmäisellä erämaavaelluksellaan kesällä 1976, kun kolmen hengen suomalaisseurueelta loppui ruoka kesken.
– Kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. On pakko pitää taukoa vähän väliä. Mahdotonta, kun ei jaksa mitään, Matti kuvailee kokemusta.
– Pall Mall oli ainoa asia, mitä oli. Ilman tupakkaa olisi ollut paljon ikävämpää.
Huono kalaonni johti henkiinjäämistaisteluun
Retkeläisten tarkoitus oli ollut hankkia ravintoa kalastamalla. Vesissä oli kuitenkin jäitä, ja saaliit jäivät laihoiksi. Aina pyyntiin ei ollut edes mahdollisuutta.
– Nälästä meitä ei ollut varoiteltu. Uskottiin, että kyllä me ruokaa löydetään. Mutta me olimmekin huonoja kalastamaan.
Vaikeassa maastossa eteneminen oli hidasta, ja 3–4 viikon matka venähtikin 7 viikon mittaiseksi. Tuona aikana miehet laihtuivat noin 15 kiloa. Ravinnon hankinnasta tuli henkiinjäämistaistelua.
Kerran seurue osui harjuksia kuhisevalle purolle. Koko päivän pyyntityön päätteeksi miehet saivatkin kaloja syödäkseen, mutta koko saaliinkaan kalorimäärä ei riittänyt kattamaan edes yhden aikuisen päivän energian tarvetta.
– Sitä näki unta rasvaa tirisevästä pihvistä ja leivän palasta kuin olisi ollut kyse jostain kaukaisesta haavekuvasta. Herätessä aamulla sai sitten sokeripalan, teetä ja lihalientä, kun kaurapuuroakaan ei enää ollut.
