Jacob Söderman kertoo Studio55.fi-ohjelmassa, että 90-luvun lama johti sydämettömään politiikkaan. Hän on huolissaan itsekkyyden filosofiasta, jonka hän pelkää syrjäyttävän hyvinvointiyhteiskunnan.
Entinen sosiaalidemokraattien kansanedustaja ja Euroopan ensimmäinen oikeusasiamies Jacob Söderman väittää, että 1990-luvun lama kummittelee vielä suomalaisessa nykypolitiikassa. Tuloerojen kasvu on hänestä seurausta laman ajan rajusta friedmanilaisesta linjasta.
– Pidettiin palkat matalina, julkista taloutta vähennettiin ja elinkeinoelämälle annettiin vapauksia, Söderman luettelee Studio55.fi-keskusteluohjelmassa.
Söderman uskoo, että jos laman elvytyksessä olisi noudatettu keynesiläistä linjaa, otettu enemmän lainaa ja noustu hitaammin, tuloerot eivät olisi revenneet nykyisiin mittasuhteisiinsa.
– Olisi pitänyt tarkkailla enemmän sitä, mitä tuloeroille tapahtuu. Ajateltiin, että ihmisten tulot lisääntyvät yleisesti eikä huomattu, etteivät köyhimpien tulot lisäänny, hän selittää.
Södermanin mukaan lama-ajan politiikkaa jatketaan vieläkin. Kun hän palasi eduskuntaan 25 vuoden tauon jälkeen vuonna 2007, poliittinen ilmapiiri oli muuttunut. Hän yllättyi siitä, että arjen ihmisten huolten sijaan puhuttiin suurista systeemeistä.
– Tulkitsin sen niin, että kun lamasta piti 90-luvulla nousta niin kovilla tempuilla, poliitkot huomasivat, että "ne äänestävät meitä kuitenkin", Söderman pohtii sydämettömäksi kutsumansa politiikan syitä.
Söderman on havainnut myös laajemman yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttumisen poliittisten muutosten taustalta. Hänestä 60-luvulla oli helppo rakentaa hyvinvointivaltiota, kun Pekka Kuusen tulonsiirtoja suosiva filosofia oli vallalla. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet.