Sihvonen: SM-liigan kokovisiiripakko vietävä vielä pidemmälle – "Vain ja ainoastaan turhamaista urostelua"

Ei tästä ole kuin kotvanen, ehkä viime keväänä, kun MTV Uutisten uutispäätoimittaja, urheilumies Ilkka Ahtiainen pysäytti minut Maikkarilla ja ehdotti kysyen: "Petteri, eikö osa jääkiekkoilun koronaongelmaa SM-liigassa ratkaistaisi sillä, että alettaisiin pelata kuten junioreissa kokovisiirillä?"

Vastasin Ahtiaiselle, että tuo on hyvä idea.

Ja, tosi sanoen, jäin samalla itselleni kiinni vanhakantaisista asenteistani. Kirjoitinko aiheesta kolumnia? En. Oliko lähelläkään, että olisin lähtenyt ajamaan asiaa julkisesti? Ei.

LUE MYÖS: Jonne Virtaselta suorasanainen avautuminen SM-liigan kokovisiirilinjauksesta

Kuuluun siihen viimeiseen 1968-syntyneiden vuosikertaan, jolla oli aikoinaan lupa pelata ilman visiiriä ura loppuun asti. Oli oikeastaan aika komeaa vedellä ilman visiiriä, tai ilman "pleksiä", kuten sitä nimitimme ja kai yhäti sanotaan.

Siinä oli kyseessä jonkinlaisesta äijämäisyydestä, kun saattoi pelata visiirittä. Ja toki sekin on totta, että visiirin kanssa pelaaminen oli – ennen kuin siihen tottui – pikkuruinen näköeste ja haitta pelin havainnoimisessa.

Monia 1969 ja sitä myöhemmin syntyneitä keljutti, kun oli pakko laittaa kypärään kiinni moinen turhake, olkoonkin, että ymmärrettiinhän sen jo tuolloin suojelevan monella tapaa silmiä, nenää, poskiluita ja osin hampaitakin kiekolta, mailaniskuilta ja kaukalon reunalta.

Ja, kuinka ollakaan, meikäläisenkään oikea poskipää ei tällä hetkellä roikkuisi kolmisen milliä vasenta poskipäätä alempana, jos olisin vapaaehtoisesti ottanut visiirin käyttööni. Sieltä sen joutui lääkäri operaatiossa nostamaan jonkinlaisella koukulla pudonneen poskiluun paikoilleen, kun olin tullut selästä päin taklatuksi ja löin poskeni kaukalon ylälaidan ja kaukalona kiertävän pleksilasin taitteeseen.

Nyt siis mennään jatkossa jonkin aikaa "akvaariot" päässä SM-liigassa, kuten muinoin kokovisiiriä hymyssä suin ja hieman pilkallisesti kutsutiin.

Vaikka kokovisiiriin siirrytään nyt ulkojääkiekkoilullisesta koronaviruksen aiheuttamasta syystä, on kokovisiirin käyttämiselle olemassa täysimittainen jääkiekkoilullinen perustelu – myös jatkossakin, koronan väistyttyä.

Asiaa voi ajatella myös toisin päin: onko olemassa mitään kestävää perustelua, miksi jääkiekkoa ei siirryttäisi ammattilaistasolla pelaamaan lopullisesti kokovisiireillä? Ei ole.

LUE MYÖS: Miksi SM-liigaan saapuvilla kokovisiireillä on vaikeaa pelata? Tappara-kapteeni muistuttaa tärkeysjärjestyksestä – "Jos sen sisällä ilma ei kierrä kunnolla"

Ymmärrän hyvin, että aina muutokset kirpaisevat hetken aikaa. Kunnes ne muuttuvat itsestäänselvyyksiksi. Niin oli siirtyminen puolivisiirin suhteen, niin olisi siirtyminen kokovisiirin osalta.

Tosin kävin sen läpi mielessäni, syntyisikö yhä nopeutuvaan peliin uusia vaaratilanteita sitä kautta, että ainakin aluksi kiekko meinaa hieman hukkua näkökentästä paikoitellen, kun pelaaja alkaa pelata kokovisiirillä. Oma ja käytännössä kaikkien muidenkin pelaajien kokemus on, että tässä mielessä kokovisiiriin tottuu nopeasti. Eli kiekolliseksi tulevaan pelaajaan kohdistuvat yllättävät taklaukset kuolleista kulmista kiekontavoitteluhetkellä eivät oletettavasti lisääntyisi.

Ja olisihan se – siirtyminen lopullisesti kokovisiiriin – myös hetki, jolloin pelaajat voisivat ottaa enemmän vastuuta turvallisesta pelaamisesta, mitä tulee taklaamisiin.

Nyt kokovisiirillä pystyttäneen vähentämään koronan tarttumista eikä pelaajia tarvitsisi asettaa niin herkästi karanteeniin, tämä käy talonpoikaisjärkeen. Seuraava askel olisi nähdä kokovisiirin tarpeellisuus lajin muun turvallisuuden lisäämisen vinkkelistä.

Ja nyt, kun vielä tarkemmin muistelen, itse pelasin eri kausia sitä vaihdellen, pelasinko visiirillä vai ilman; ja aina kun pelasin ilman, se oli vain ja ainoastaan turhamaista urostelua ja riskipeliä oman terveyden kustannuksella.