Kouvola muistaa kaupunkinsa lakritsitehtaan historiaa. Nimenmuutos ei ole virallinen, vaan kaupungin markkinointitempaus.
Kouvolan kaupunki tiedottaa vaihtaneensa nimensä.
Nimeksi ei ole vaihdettu laajalti käytössä ollut Kouvostoliitto, vaan inspiraatiota on haettu rakennuskannan sijaan mustasta makeudesta. Nimi vaihtuu nimittäin Kouvolan Lakritsin kunniaksi.
Kouvolan Lakritsi täyttää 120 vuotta, ja Lakula (entinen Kouvola) kirjoittaa tiedotteessa halunneensa kunnioittaa alueen pitkää lakritsinvalmistusperinnettä. Tempauksen muiksi tarkoituksiksi mainitaan paikallisen yrityshistorian ja kotiseutuylpeyden nostaminen. Nostaa halutaan myös "sitä mustaa massaa, jonka moni suomalainen yhdistää kaupunkiin".
– Kun Kouvolan Lakritsi ehdotti yhteistyötä, lähdimme ilman muuta mukaan. Meille on kunnia-asia tukea paikallista yrittäjyyttä ja niitä tarinoita, joista Kouvola tunnetaan. Kun käärimme hihat yhdessä, kasvatamme samalla koko kaupungin vetovoimaa ja tunnettuutta, kirjoittaa tiedotteessa Marita Toikka, jota tiedotteessa yhä tituleerataan Kouvolan kaupunginjohtajaksi.
Tiedotteessa kerrotaan, että lakritsi nousee nimenmuutoksessa osaksi kaupungin viestintää ja visuaalista ilmettä. Käyttöön otetaan muun muassa uusi vaakuna, jossa on havaittavissa tuttu, Salpausselän tehtaalla valmistetun lakritsin muotoa mukaileva tyyli. Kaupungintalon salkoihin nostetaan lisäksi Lakulan lippu. Tempauksen myötä verkkoon on avautunut myös sivusto visitlakula.fi.
– Lähdemme mielellämme mukaan muihinkin hyvän mielen tempauksiin – hyvät ideat ovat aina tervetulleita, sanoo Toikka tiedotteessa.
Tiedotteen lakuisuutta vesittää se, että tiedotteen mukaan nimenmuutos ei ole virallinen, vaan ainoastaan kunnianosoitus ja markkinointitempaus. Esimerkiksi karttoihin ei ole tulossa muutoksia, eikä passin merkintöjä päästä muokkaamaan makeammiksi.
– Muutos on tilapäinen eikä edellytä asukkailta toimenpiteitä. Kaupungin palvelut ja lakutehtaan toiminta jatkuvat normaalisti koko juhlahumun ajan ja myös sen jälkeen. Toki jos kaupunkilaiset sitä vaatisivat, voisimme harkita pysyvämpää muutosta, Toikka kirjoittaa.