Oulun Kärpillä on SM-liigassa sensaatiomainen lento päällä. Kun runkosarjaa on takana noin viisi kuudesosaa, Kärppien keula sarjakakkoseen TPS:ään on käsittämättömät 17 pistettä. Sarjan suursuosikkiin Tapparaan eroa on peräti 22 pistettä.
Kärpät on päävalmentajansa Mikko Mannerin johdolla onnistunut – ja ylikin – kaikessa siinä, mitä seuran ja etenkin joukkueen piirissä jo kesällä suunniteltiin. Tarkoitus oli uudistaa Kärppien pelitapa, tehdä irtiotto edellisen menestysreseptin kirjoittaneen Lauri Marjamäen pelikirjasta. Toki oululaisten pelaamisessa on edelleen tiettyjä marjamäkeläisiä piirteitä, mutta Manner esikuntineen ja pelaajineen on onnistunut luomaan Kärpille sittenkin uuden nahan.
Kuvaavaa on, että liigaan ylivertaisena ennakkosuosikkina lähtenyt Tappara pyrki syksyllä pelaamaan osin Kärppien uuttaa pelitapaa muistuttavalla sapluunalla, mutta siinä missä Manner ja Kärpät on onnistunut, suosikki Tappara on toistaiseksi sukeltanut ja epäonnistunut pahoin Jukka Rautakorven johdolla. Liigan ääritaktisessa peliympäristössä uudistukset ovat helpommin sanottu kuin toteutettu ja tehty.
Kärppien ja Tapparan prosessien onnistumisten ja epäonnistumisten lista on lyhyt mutta ytimekäs, se on: Jo kauden alla valmiina ollut, vuosia valmisteltu videopelikirja; uuden pelitavan harjoitepankki; ja ennen muuta valmennuksellinen rento ilmapiiri. Tuo menee Kärpille lukemin 3-0.
Kärpät pelaa osin luovaa jääkiekkoa, mutta pääosin se on koko liigan toisteisinta pelaamista, jossa tietty kaava pyörii vanhan LP-levyn tavoin.
Kärppien pelaamiselle on tyypillistä voimakas kaksinapaisuus. Hyökkäämisen osalta se on verrattuna suomalaisen jääkiekkoilun identiteettiin Meidän peliin huomattavasti nopeampaa ja suuntautuu pystyyn. Toisaalta se on huomattavasti Meidän peliä hitaampaa, koska siinä syötetään paljon enemmän alaspäin kuin keskimääräisessä Meidän pelissä.