Saija vastaa työkseen perheväkivaltaa kokevien auttavaan puhelimeen: "Joskus täytyy sanoa, että sinun on soitettava nyt heti poliisille"

– Päiväaikaan puhelut ovat eriluontoisia kuin yöaikaan. Päiväaikaan on paljon asiapitoista ja pitkään pohdittua asiaa. Ilta- ja yöaikaan soitetaan myös ahdistavaan tunteeseen, kun ei saa nukuttua, tai kun heräsi liian aikaisin.

Silti Saija* pitää eniten yövuoroista. Hän on vastannut puhelimeen Nollalinjassa 1,5 vuotta. Nollalinja on ilmainen auttava puhelin lähisuhteissaan henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa kokeneille.

Saija ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään. Hänen, tai muidenkaan Nollalinjan työntekijöiden nimiä ei paljasteta.

– Kun työ on kuuntelua. Meillä ei ole yhtään tekemätöntä työtä. Melkein kaikissa töissä on tekemättömät työt, jotka painavat ja joista tulee stressi. Meillähän ei ole yhtään tekemätöntä työtä. Työ tehdään siinä hetkessä.

Mitään ei voi ennakoida

Nollalinja on auki vuorokauden ympäri, joka ikinen päivä. Kun puhelin soi, siihen vastataan. Kuulostellaan, kuka soittaa. Onko hän mies tai nainen, vanha vai nuori?

– Et pysty mitään ennakoimaan, se on työn haaste. Se tilanne tulee, mikä tulee, Saija sanoo.

Puheluita tulee päivässä kymmeniä; eräässä vuorossa päivystäjä vastasi 16 puheluun. Kestot vaihtelevat minuuteista tunteihin.

Rankempia tunnin puheluita jaksaa viitisen kappaletta. Sitten tulee olo, että jonkun muun olisi hyvä ottaa ohjat.

– Puhelun mitta vaihtelee soittajan tarpeen mukaan. Tunnin jälkeen asiat alkavat ikään kuin toistua. Silloin saatan sanoa, että olemme pitkään tätä työstäneet, nyt on hyvä välillä huilata ja levätä. Tee jotain muuta ja soita sitten taas uudelleen. Olemmehan me kahdenkin tunnin puheluita puhuneet, jos aina tulee uusi asia. Mutta eihän kukaan jaksa omissa ongelmissaan määrättömästi rypeä. Täytyy välillä huilata ja palata sitten, Saija sanoo.

Hän muistaa vain kaksi puhelua, joissa ei osannut palvella soittajaa.

– Kyllähän välillä tulee sellaisiakin tilanteita, että miettii, mitä nyt. Mutta kyllä ne yleensä aina jotenkin löytävät uomiinsa. Kaikki ratkaisuthan löytyvät yleensä siitä, että malttaa kuunnella, mitä soittaja sanoo. Mitään ennakkomallia ei kannata olla mielessä. Paras tulos tulee aina, kun mennään soittajan ehdoilla. Hänelle tulee kokemus, että minut on kuultu.

"Ei ihminen aina heti osaa muotoilla, mikä hänen asiansa on"

Nollalinja on auki silloinkin, kun muut numerot eivät vastaa. Siksi kaikki puhelut eivät liity väkivaltaan – ainakaan aluksi. Toisinaan Saijalle soitetaan esimerkiksi päihdeongelman vuoksi.

– Usein voi olla niin, että ihminen soittaa päihdeasialla, mutta taustalla onkin lähisuhdeväkivaltaa. Ei ihminen aina heti osaa muotoilla, mikä hänen asiansa on, Saija kuvaa.

Miten väkivaltaiseen suhteeseen ajaudutaan? Artikkeli jatkuu videon alla.

– Toisinaan se on vain kuuntelua, että ihminen saa purkaa itseään. Toinen pää on se, että meiltä pyydetään neuvoja tai ohjeita. Jos kriisi on siinä hetkessä päällä, niin kyllä silloin annamme ohjeita, mutta vain yhden ohjeen, tärkeimmän ohjeen. Täytyy ottaa huomioon ihmisen kyky vastaanottaa. Jos on akuutti kriisi ja antaa useamman ohjeen, mikään ei jää mieleen.

"Joskus ollaan jossakin kotona lukittautuneena ja soitetaan"

Ihminen havahtuu väkivaltaan pienin askelin. Siinä, missä yksi soittaja on vasta havahtumassa, toinen on jo eroamassa.

Puheluista yli 70 prosenttia tekee soittaja, joka on kokenut henkistä tai fyysistä väkivaltaa viikon sisällä. Jotkut soittavat lukkojen takaa, väkivallantekijältä piilossa.

– Joskus ollaan jossakin kotona lukittautuneena ja soitetaan, mutta kynnys soittaa 112 on liian suuri. Silloin soitetaan meille, ja meillä on tehtävänä motivointi ja kannustus: tämä tilanne on nyt sellainen, että sinun pitää soittaa poliisille, Saija kuvailee.

Joskus ihmistä joutuu kannustamaan pitkään. Moni pelkää, mitä tapahtuu, jos poliisit tulevat, ja kumppani viedään putkaan. Lastensuojelukin saa tietää. Mitä sitten tapahtuu?

– Nämä ovat niitä liian suuria pelkoja, joita lievennetään. Tuomme faktatietoa siitä, miten suomalainen yhteiskunta toimii. Ei ihmisillä aina ole tietoa siitä, mitä seuraa milloinkin. Yritämme madaltaa kynnystä soittaa poliisille. Eihän siitä useinkaan kovin kauheita seuraa. Se on vain prosessi, jossa on mukana ammattilaisia, ihmisiä.

"Minäkin olen kerran sanonut, että sinun on soitettava nyt heti poliisille"

Toisinaan poliisin väliintulo voisi pelastaa.

– Joskus täytyy sanoa, ja minäkin olen kerran sanonut, että tämä on sellainen tilanne, etten voi ottaa vastuulleni sitä, että me jatkamme tätä puhelua pidempään. Näen, että sinun on soitettava nyt heti poliisille, Saija sanoo.

Miten väkivaltaisessa suhteessa elävää voisi auttaa? Artikkeli jatkuu videon alla.

Jos Saijasta alkaa tuntua siltä, että väkivallan uhka on läsnä, hän kartoittaa tilanteen: Oletko yksin asunnossa? Missä kumppanisi on, entä lapset?

Adrenaliiniryöppyä vaikeastakaan puhelusta ei tule.

– Toki omassa päässä tapahtuu se pohdinta, että hei, nyt on tällainen tapaus käsillä, soitetaanko 112. Sellaiset puhelut ovat joskus haastavia, joissa pariskunta soittaa kaiuttimen kautta. Molemmat ovat linjoilla ja riita on päällä: sanotaan, että minä soitin, että sinä sanot tuolle, että minä olen oikeassa! Siinä pitää viheltää pilliin ja rauhoitella.

"Se on ehkä armollinenkin puoli tässä työssä, ettei tiedä"

Jälkeen päin Saija ei saa tietää, miten soittajalle kävi. Nollalinjalla ei ole puheluista paikannus- tai muitakaan tietoja.

– Jos ihminen ei kerro nimeään tai sitä, missä on, emme tiedä mitään. En voi soittaa hätäkeskukseen ja sanoa, että Suomen maassa jossain on yksi ihminen nyt pulassa, Saija kuvaa.

– Se on ehkä armollinenkin puoli tässä työssä, ettei tiedä.

Kerran Saija soitti soittajan puolesta 112.

– Tässä oli kyseessä ihmisen vakaa, oma tahto. Hän kertoi tiedot ja halusi, että soita sinä, minä en kykene, en pysty. Sellaisia tilanteita on kuitenkin ollut tosi vähän.

Harjoittele puhumaan väkivallasta

Saija kannustaisi uhria tarttumaan puhelimeen. Aina kannattaa ottaa ensimmäinen askel.

– Anna meille mahdollisuus. Tämä, jos joku, on turvallinen paikka! Voi soittaa anonyymisti, numero on ilmainen ja puhelinlaskuun ei jää tästä merkintää. Puhelimen soittolokista numeron voi poistaa, sitä ei kukaan voi tarkistaa, Saija neuvoo.

Hän muistuttaa, että väkivalta elää puhumattomuuden verkostossa. Kun asiaa hävetään ja salataan, väkivalta saa kasvaa ja voimistua.

– On hirveän hyvä harjoitella puhumaan väkivallasta, ja meillä voi harjoitella. Kun oppii puhumaan asiasta, on helpompi hakea apua. Voi olla, että puoliso manipuloi eikä ihminen enää tiedä, mikä on normaalia. Voi ajatella, olenko itse hullu? Silloin ei välttämättä uskalla aloittaa puhetta, Saija sanoo.

– Kun väkivallasta alkaa puhua perheelle, siihen liittyy monenlaisia sidoksia. Sitä on vaikeaa puhua, mutta sitä on myös vaikea kuunnella. Läheisen tekisi mieli heti sanoa, että no, pakkaa laukkusi ja muuta pois. Meidän kanssamme voi pohtia monia rauhassa näkökantoja ja myös kiinni pitäviä voimia.

Nollalinja

• Puh. 080 005 005
• Nollalinja.fi
• Tee turvasuunnitelma

Puhelun voi myös vain lopettaa kesken

Uhri haluaa usein suojella perhettään ja on kertomatta kodin tapahtumista, jotta lähipiiri ei ahdistuisi.

– Meillä ei kukaan ahdistu, Saija lupaa.

– Aina on hyvä puhua läheisille, koska sekin ehkäisee väkivaltaa, että siitä tiedetään lähipiirissä. Tätäkin voi harjoitella minun kanssani.

Jos puhelu alkaakin tuntua virheeltä, sen voi vain lopettaa. Saija ei siitä loukkaannu.

– Ei tarvitse selitellä mitään. Jos varaa ajan jollekin käynnille, on vaikeampi lähteä, kun työntekijä on siinä läsnä. Puhelinlinja on kuitenkin helppo katkaista, jos tuntuukin siltä, ettei haluakaan puhua. Toki olemme erilaisia ihmisiä ja kemiatkin voivat vaikuttaa niin, että vaikka yhden vastaajan kanssa ei tykännyt puhua, toisesta tykkääkin. Että jos kerran pettyy, toisella kerralla kemiat voivat osua paremmin kohdalleen.