Mainos

Riina-Maria eli seitsemän vuotta väkivaltaisissa suhteissa: "Siinä kantaa kaksinkertaista häpeää, kun teoista huolimatta jää suhteeseen"

2:09

Riina-Maria Metso eli seitsemän vuotta väkivaltaisissa suhteissa. Erottuaan hän joutui myöntämään itselleen, että häneltä oli viety oman arvon tunne. – Häpeän määrä kasvaa ja kerrostuu: tulee vielä tämmöinen, ja tämmöinen tilanne. Vielä tämänkin annoin tehdä itselleni, hän kuvaa.

"Alkuaikoina olimme yhdessä illalla pitseriassa, kun mies yhtäkkiä suuttui ja alkoi vaatia minua tilille jostain. En ymmärtänyt, mistä. Kun kävelimme pitseriasta ulos, hän heitti tilaamansa pitsan kadulle ja tönäisi minut läheisen talon seinää vasten useamman kerran. Samalla hän huusi asioita, joiden sisältöä en enää muista.

Olin täysin hämmentynyt, ehkä jonkinlaisessa sokissa tilanteen nopeasta muuttumisesta ja siitä, että mies oli käynyt minuun käsiksi ensimmäisen kerran."

Pitseriasta alkanut kohtaus ei jäänyt viimeiseksi. Riina-Maria Metso eli yhteensä seitsemän vuotta väkivaltaisissa suhteissa.

Miksi se ei vain lähde?

Väkivaltainen suhde alkaa usein ihanana unelmien rakkaustarinana, jossa sielu kohtaa toisen. Niin kävi Metsonkin. Lopulta väkivalta kuitenkin hiipi suhteeseen, ensin pieninä annoksina, sitten suurempina.

Oli hiuksista raahaamista, seinälle nostamista, lattialle heittämistä. Manipulointia, nöyryyttämistä, mitätöintiä ja tavaroiden heittelyä.

Metso erosi miehestä useaan otteeseen, mutta palasi lopulta takaisin.

Miksi? Mikä saa uskomaan "prinsessasatuun", kun arki on kaikkea muuta?

– Ymmärrän täysin, että ulkopuolisesta tuntuu ihan käsittämättömältä, ettei hän saa revittyä ihmistä suhteesta. Mutta ulkopuolelle ei näyttäydy kaikki se, mitä suhteen sisällä on rakennettu, Metso kuvaa nyt.

Kokemuksista syntyi kirja Miksi se ei vain lähde? Väkivaltainen parisuhde ja miten siitä pääsee irti. Siinä Metso yrittää haastattelujen ja omien kokemustensa kautta vastata kysymykseen, joka väkivaltaisista suhteista puhuttaessa usein esitetään: miksi se ei vain lähde?

"Silmälasit oli lyöty rikki ja kasvoista vuoti verta."

Arto eli väkivaltaisessa suhteessa lapsensa äidin kanssa 


Tekijä ei häpeä

Väkivaltaisessa suhteessa häpeä on koko ajan uhrin mukana. Se ei välttämättä näy ulos, mutta värittää silti jokaista hetkeä.

– Tekojen, joita suhteessa tapahtuu, pitäisikin hävettää, mutta tekijä ei häpeä. Häpeä siirtyy uhrille. Lisäksi päälle tulee se häpeä, että näistä teoista huolimatta minä jään tähän suhteeseen. Siinä kantaa kaksinkertaista häpeää, Metso kuvaa.

Uhrikin ymmärtää, että hänen kokemansa teot ovat hirveitä. Sekä fyysiset kajoamiset että henkiset nöyryytykset lisäävät häpeää, joka kasautuu ajan myötä.

– Se on sisälläsi koko ajan, ja jokainen tekohan lisää sitä. Häpeän määrä kasvaa ja kerrostuu: tulee vielä tämmöinen, ja tämmöinen tilanne. Vielä tämänkin annoin tehdä itselleni. Tästä huolimatta jään tähän suhteeseen, en ole pystynyt pääsemään irti. Se on todella musertava tunne.

Uhri kantaa syyllisyyttä ja häpeää vuosia

"Elämäni oli jatkuvasti kuin kauhuelokuvasta, mutta vähättelin väkivaltaa. Mies vähätteli sitä vielä enemmän. Hänellä oli tapana todeta seuraavana päivänä lyhyesti: 'Kukaan ei ole kuollut.' Siinä hän kyllä oli väärässä. Minä olin henkisesti kuollut. Elävä kuollut.”

Jotta suhteen väkivalta pysyisi piilossa, sen päälle kerätään höttöä. On selityksiä selityksen perään, valheita ja silottelua. Ulkopuoliselle on päivänselvää, kuka suhteen väkivaltaan on syyllinen, mutta suhteen sisällä todellisuus on toisenlainen. Metso muistuttaa, että ulkopuolelle näyttäytyy hyvin pieni osa parisuhteesta.

– Tekijän viesti on, että parisuhteessa on kaksi ihmistä ja yhdessä nämä asiat on tehty, tai jopa niin, että ”sinä provosoit minusta väkivallan esiin ja olet syy siihen, että olen väkivaltainen”.

Kun uhri kantaa syyllisyyttä ja häpeää vuosia, irti pääseminen vaikeutuu.

– Kaikki, mitä tarvitsisit irtipääsyyn, eli vahvuus ja itsetunto, on sinulta viety. Sinulta on viety oma ääni siinä vaiheessa, kun eniten tarvitsisit sitä.

Väkivaltaisessa suhteessa ei riitä, että vain uhri eroaa

"Tietenkin erosimme. Mutta kun asiaa oli pyöritelty kuukausi ja väritetty musta valkoiseksi tarpeeksi monta kertaa sekä vastuutettu teosta myös minut, palasimme yhteen."

Eroaminen väkivaltaisesta kumppanista on monella tapaa haastavaa. Yleensä väkivaltaisessa suhteessa ei riitä, että vain uhri eroaa.

– Tekijähän ei usein halua päästää irti. Tavalla tai toisella suhde jatkuu. Siinä hetkessä, kun sinulla on muutenkin aika vähän vahvuutta ja voimaa, ja olet viimeisillä voimillasi tehnyt sen irtioton, niin pitäisi vielä olla voimaa sanoa sille tekijälle, että en tule takaisin. Tai että en ota sinua takaisin, et voi tulla kotiini ilman lupaa. Niitä rajoja pitää pitää todella lujasti. Se vaatii paljon.

Kun uhri sitten pohtii eroa, tekijä saattaa palata alun ihaniin tapoihinsa. Hän tarjoilee lempeyttä, kohteliaisuuksia ja lahjoja. Uhri näkee jälleen sen, mikä alussa vei mukanaan: ihanimman, romanttisimman kumppanin, jota toivoa saattaa.

"Myönnä, että sinulle on oikeasti tehty nämä asiat"

Kun Metso erosi, tuntui siltä, että kehoon kertynyt myrkky poistuisi.

– Sen melkein tunsi fyysisesti, ja se vaikutti koko elämään. Kun tajusi, että on vapaa siitä myrkystä, se oli parasta, hän sanoo.

Ainoa tapa päästä lopulta asioiden yli oli kohdata ne aidosti.

– Mielestäni ainoa tapa päästä irti on, että riisut kaiken sen hötön, kunnes sinulla on vain ne asiat. Myönnät, että minulle on oikeasti tehty nämä asiat. Nämä asiat ovat totta, näitä ei pysy selittelemään millään. Häpeälle pitää tehdä sama: itselleen pitää myöntää, että minua hävettää, että olen tällaisessa suhteessa. Sitten pitää tehdä tärkeä siirtoliike, eli siirtää se häpeä sinne, mihin se kuuluu.

Metso joutui myöntämään itselleen, että häneltä oli viety oman arvon tunne. Myöntäminen auttoi: hän saattoi alkaa rakentaa sitä pikkuhiljaa takaisin.

Apua uhrille

  • Tukinainen.fi
  • Ensi- ja turvakotien liitto
  • Naisten Linjan maksuton tukinumero 0800 02400 ma-pe 16-20, la-su 12-16
  • Mielenterveysseuran kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 arkisin klo 9.00– 07.00 sekä viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00
  • Rikosuhripäivystyksen auttava puhelin 116 006 ja juristin puhelinneuvonta 0800 161 177
  • Kriisipäivystys seksuaalista väkivaltaa ja/tai hyväksikäyttöä kokeneille, 0800-97899, ma-to klo 9-15, viikonloppuna ja pyhinä sekä niiden aattoina klo 15-21.
  • Nollalinjan maksuton, auttava puhelin päivystää 24/7, 080 005 005. Soittaminen on maksutonta. Palvelukielinä suomi, ruotsi ja englanti.

Sillä, haluaako tekijä kantaa vastuun, ei oikeastaan ole merkitystä. Luultavasti hän ei ota vastuuta teoistaan.

– Päätä itse, ettet ota häpeää enää kantaaksesi, vaan siirrät sen takaisin. Samoin kannattaa tehdä syyllisyyden kanssa. Se ei toki ole näin helppoa ja yksinkertaista. Asioita pitää aika paljon käsitellä, ja siihen suosittelen kyllä terapiaa. Se auttaa jäsentämään ajatuksia. Toinen tärkeä asia on, että alat rakentaa sitä itsetuntoa, mikä on yleensä tuhottu täysin vuosien saatossa, Metso sanoo.

– Elän tällä hetkellä sellaista elämää, mitä haluan elää. Nautin suunnattomasti rauhallisesta ja turvallisesta elämästä ja siitä, että olen saanut itsetuntoni rakennettua. Minulle oli todella kova pala ymmärtää, miten on mahdollista, että joku onnistuu sen pilkkomaan ihan kokonaan.

Nyt varpaillaan olo on hävinnyt

Kun suhde on ohi, elämä muuttuu erilaiseksi. Kevyemmäksi.

– Elämästä on hävinnyt kokonaan pelko. Se, että pelkäät arvaamattomuutta: mitä tapahtuu seuraavaksi? Se varpaillaan olo on hävinnyt, Metso sanoo.

– Ihan ylipäätään energiaa on ihan valtavasti, kun et joudu käyttämään sitä siihen, että selittelet asioita esimerkiksi itsellesi parhain päin. Siihen menee hirveästi energiaa, kun tarkkailet kumppanisi mielialoja ja reaktioita ja yrität muokata omaa käytöstäsi. Yrität suojata itseäsi väkivallalta ja ennakoida. Ja sehän on lopulta mahdotonta. Vaikka siihen käyttäisi miten paljon energiaa, se ei ole ennakoitavissa.

1:23

Muista sanoa ”se ei ole sun vikasi"

Lähipiirille vaikeinta on katsoa väkivaltaa vierestä. Tekisi mieli mennä hakkaamaan ovea, repimään läheinen mukaansa.

– Minulla on ollut onni saada sellaiset ystävät, jotka eivät ole tuominneet, vaan pysyneet rinnalla. Se on yksi tärkeimmistä asioista, että olisi ihmisiä rinnalla peileinä. Ettei kumppani jäisi ainoaksi peiliksi, koska häneltähän tulee sitä viestiä, että olet arvoton ja huono. Hyvin helposti alkaa itsekin lopulta ajatella itsestään niin, Metso sanoo.

Läheisen olisi tärkeää pysyä uhrin rinnalla, vaikka se onkin vaikeaa. Muistaa sanoa "se ei ole sun vika".

– Ulkopuolisesta kuulostaa ihan oudolta, että miksi tarvitset tällaista keneltäkään, kai nyt itsekin tajuat, ettei tämä ole sinun syysi. Varsinkin, jos henkinen väkivalta on jatkunut vuosia, todellisuus hämärtyy. Tärkein asia, jota ystäväni sanoi, oli, että minun pitää ymmärtää, ettet tehnyt mitään väärin. Se ei ollut minun vikani. Se on kaikista tärkeintä kuulla, Metso sanoo.

– Sitähän siinä suhteessa ollessaan ajattelee jatkuvasti: tämän on pakko johtua jotenkin myös minusta. Mieleen saadaan jotenkin istutettua se siemen, että jotakin olen tehnyt väärin ja teen väärin. Pitää parantaa tai olla erilainen, niin sitten tämä loppuu.

Tärkeintä, mitä väkivallan uhrilla voi olla

Se, että esittää väkivaltaa kokevalle läheiselle tylyn uhkavaatimuksen, voi jopa kääntyä auttajaa vastaan. Ei siis pidä mennä sanomaan ”jos et nyt lähde, hylkään sinut” – vaikka mieli tekisi.

– Se on pahinta, mitä voi tehdä, Metso sanoo.

– Väkivallan vieressä on todella vaikea olla. Sehän on todella luotaantyöntävää ja inhottavaa. Mielestäni tärkeintä on kuitenkin olla läsnä. Voi vaikka sanoa, että minun luokseni voit tulla milloin vain, tai voit soittaa milloin vain. Antaa läheiselle sitä välittämistä ja palautetta, mitä hän ei ikinä tule saamaan väkivaltaisesta suhteesta, Metso sanoo.

Apua tekijälle

Varpaillaan ei kuitenkaan tarvitse olla.

– Voi sanoa toiselle oman mielipiteensä, että minusta on hirveää mitä sinulle tapahtuu, tai kun sinulle tehdään noin, mutta ilman sitä syyllistävää aspektia. Että miettisi puheissaan sitä, ettei syyttäisi toista jostain, Metso neuvoo.

– Jo se vaikuttaa itsetuntoon, kun huomaa, että minulla on ystäviä ja läheisiä, jotka oikeasti tykkäävät minusta. Minä riitän heille tällaisena kuin olen. Se ei ole helppoa. On vaikeaa katsoa vierestä, mutta ehkä tärkeintä, mitä väkivallan uhrilla voi olla, ovat ne muut ihmiset siinä ympärillä.

1:57

Osittainen lähde, kursivoidut lainaukset: Riina-Maria Metso: Miksi se ei vain lähde? Väkivaltainen parisuhde ja miten siitä pääsee irti (Atena)

Juttua muokattu 12.10.2018 klo 15.16: lisätty Nollalinjan numero.

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.